Ajattelin, että en jaksa kyllä auringonpaahteessa seistä jonottamassa varttiakaan, mutta näin jälkikäteen olen taputtanut itseäni olalle sitkeydestä ja siitä, että lähes tunnin jonotus kuitenkin kannatti. Nimittäin kävin pari viikkoa takaperin lauantairetkellä Taiteen kotitalossa ns. purkutaidetta ihastelemassa Keravalla. Ja kyllä, haltioiduin teoksista!
Purkutuomion saanut kerrostalo, joka on hieman nuorempi kuin minä itse, seisoo Keravalla osoitteessa Moukaritie 4. Normaalisti ihminen tällaista taloa katsoessaan ajattelisi, että hyi kauhistus kuin rumaksi talo on päästetty, mutta nyt talo on saanut purkutuomiota odottaessaan aivan uuden elämän. Uusi elämä ei poista sitä tosiasiaa, että talo huonokuntoisena puretaan jossakin kohdin, mutta siihen asti se toimii taidetalona pitäen sisällään (ja ulkoseinilläänkin) upeita eri taiteilijoiden teoksia. Taiteen kotitalo -näyttely avattiin yleisölle 7.7.2020 ja se on suosionsa vuoksi nyt saanut jatkoaikaa syyskuulle.
Sisäänpääsymaksu on vaivaiset 6 euroa ja jonottamaan luultavasti joutuu, mutta on vaivan arvoista. Sisään päästetään pieni määrä ihmisiä kerrallaan (olin vierailija nro 18122) ja kaikille annetaan ohjeet mistä tarjolla olevasta viidestä kerroksesta aloittaa ja mikä kerros on kullakin kierroksellaan viimeisenä. Näin huolehditaan siitä, että käytävät, rappuset ja huoneet eivät ruuhkaudu ja pystytään huomioimaan myös pandemian ajan ohjeistus turvaväleistä. Käsidesiäkin on tarjolla, mikäli itsellä ei sellaista mukana satu olemaan.
Itse aloitin taideretkeni jäämällä junasta pois Keravan asemalla ja kävelemällä talolle. Matkalla ihastelin alikulkutunnelin maalausta (tykkään niin, kun harmaa betoni saa kuvaa ja väriä, joko maalauksen tai graffitien muodossa) ja paria asvaltilla lämmittelemässä norkoillutta pientä sisiliskoa. Itse taidekierrokseni aloitin kakkoskerroksesta ohjeiden mukaan, jatkoin yläkerroksiin ja viimeisenä katselmoin ykköskerroksen. Joka kerroksessa oli väkeä, joten yksin ei talossa tarvinnut olla, mutta silti teoksia pystyi tutkailemaan rauhassa. Oma kierrokseni kesti liki kaksi tuntia ja kuvia otin lähes 500! Hieman lähti siis mopo käsistä, mutta sitä se teettää, kun innostuu (nauraa).
Oli upeata olla ikään kuin ison taideteoksen osana, liikkua kuin satumaailmassa tai elokuvassa huoneesta toiseen, kerroksesta seuraavaan ja antaa katseen kiertää siinä maailmassa mitä kukin teos katsojalleen tarjosi. Osaa teoksista teki mieli koskettaa, osaa katseli pidempään ja osan kohdalla riitti vain vilkaisu. Lähes jokainen teos herätti tunteita, mutta en sentään itkemään pillahtanut (hymyilee). Välillä katsoin teoksia neonvaloissa, välillä led-lyhdyn valossa ja valtaosaa tarkastelin siinä valossa mitä päivä sillä hetkellä tarjosi. Vaikka siinä jonottaessa harmittelin, että aurinko paahtaa niin sisällä talossa auringonvalosta oli iloa hämärämmissä kohdin (sateella olisi ollut huomattavasti pimeämpää).
Teoksia on noin 70 erillistä ja ne on tehty lähes 100 taiteilijan voimin. Kun annetaan vapaat kädet, voi syntyä jotain noin mielettömän upeaa! On graffitteja, maalauksia, patsaita, rakennelmia, erilaisia esillepanoja, kokonaisuuksia, palasia, ajatelmia, rakkautta, rauhaa, valkoista, mustaa ja värejä. Valtava ja laaja kattaus hyvin erilaisia tyylilajeja kotimaisten taiteilijoiden käsistä enkä yhtään ihmettele, että olo oli kuin pöllöllä päättäessäni kierrokseni kiertämällä talon vielä ulkopuolelta ja suunnatessani sen jälkeen pienesti taideähkyisenä kohti Keravan rautatieasemaa. Oli niin paljon upeita teoksia ja elämyksiä yhdellä kertaa, että sulattelu vei oman aikansa!
Keravan kaupungille (tai kaupungin päättäjille) pisteet siitä, että ovat antaneet purkutalon tällaiselle taideprojektille. Minusta se ei ole yhtään huono kunnianosoitus itse talolle, joka tullaan joskus purkamaan. Talo katoaa, mutta hienot muistot elävät ja Keravakin saatetaan muistaa paremmin.
Kuvat kertovat paljon, mutta parhaiten talosta ja sen teoksista saa irti käymällä paikan päällä. Itse koin tämän aivan mielettömän hienona juttuna ja ylipäänsä loistavana ideana! Toivottavasti tällaisia hienoja projekteja on mahdollisuus nähdä tulevaisuudessakin.
Mari
