Ihan järjetön komedia - Tähtisadetta

Yksi Helsingin kaupungin teatterin kevään esityksistä on "ihan järjetön komedia" Tähtisadetta, jonka ensi-ilta oli 29.1.2020 HKT:n pienellä näyttämöllä. Näytelmä on Steve Martinin käsikirjoittama ja hänethän tunnetaan monilahjaisena henkilönä; parhaiten koomikkona ja näyttelijänä, mutta myös ainakin kirjailijana, näytelmäkirjailijana, tuottajana, käsikirjoittajana ja muusikkonakin. Minä olin hieman skeptinen esityksen suhteen, koska jotenkin Steve Martin ei ole minua näyttelijänä koskaan vakuuttanut, mutta toisaalta ei hän näyttelemässä nyt ole.

*Medialiput saatu Helsingin kaupunginteatteri*

Tähtisadetta komedia Helsingin kaupungin teatteri pieni näyttämö

Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Ja hyvä niin, sillä esitys sisälsi loistavat näyttelijät, jotka rakensivat Mika Eirtovaaran ohjauksessa ja Peter Ahlqvistin lavasteissa loistavan, monikerroksisen ja älykkään komediaesityksen, jota oli ilo seurata. Alun rauhallisuus on hetkellistä ja siinä on aikaa tutustua rooleihin. Tahti kuitenkin tiivistyy, käänteitä riittää ja yllätyksiltä ei voi välttyä. Ajoittain outoa ja rajuakin, ja lisäksi mustaa huumoria. Kantaa otetaan sopivan napakasti siellä täällä muun muassa avioliiton merkitykseen ja parisuhteen jatkuvaan terapiontiin.
Ihanan yllätyksellinen tilannekomedia, joka kutkutti nauruhermojani läpi esityksen! Lavastusta ihastelin ja kaikissa rooleissa riemastuttamassa ja vihastuttamassa oli just passelit näyttelijät. 
Ehkä on hyvä huomauttaa, että esitys sisältää sen verran vinoa huumoria, absurdeja kohtia ja jyrkkiä henkilöhahmoja, että saattaa herkemmän ihmisen hämmentää hiljaiseksi. 

Lavastus ihastutti ja tuki hienosti esitystä
(kuva otettu ennen esityksen alkua juuri ennen kuin suljin puhelimeni)

Minä tykkäsin (liekö sitten huumorintajuni aivan vinoutunut). Steve Martin sai pisteet kotiin käsikirjoittajana.
Juonta en paljasta, mutta lähtökohtana on ihan tavallinen keski-ikäinen pariskunta (Corky ja Norm), joilla on toimivaksi terapioitu suhde, mukava koti ja illaksi kylään on kutsuttu uusi tuttavapariskunta (Gerald ja Laura) ihailemaan ennustettua näyttävää meteorisadetta.

Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Esitys menee HKT:n pienellä näyttämöllä toukokuun puoliväliin asti. Rooleissa Katja Küttner (Corky), Mikko Penttilä (Norm), Vappu Nalbantoglu (Laura) ja Peter Ahlqvist (Gerald).
Ohjaus Mika Eirtovaara, lavastus Peter Alhqvist, suomennos Sanna Niemeläinen, naamiointi Tuula Kuittinen, pukusuunnittelu Elina Kolehmainen, valosuunnittelu Vesa Ellilä ja äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta.

                                                        Mari

Ps. Ennen esitystä kävin nauttimassa erittäin hyvän sushiaterian, jotta nälkä ei yllätä kesken teatterin. En yleensä sushista välitä, mutta tämä oli kyllä positiivinen yllätys (Nori Sushibar, Hakaniemi, Helsinki). Paikka on hieman piilossa, mutta etsivä löytää sen kyllä.

Kaunis esillepano ja hyvänmakuiset sushit!

Makumatkailua ranskalaisten herkkujen parissa (sisältää arvonnan)

Välillä, kun ei pääse matkustamaan, voi tehdä nojatuolimatkoja tai makumatkoja. Jos makumatkailu ja kohteena Ranska kiinnostaa niin hyvä valikoima erilaisia ranskalaisia herkkuja löytyy DeliDeliltä Hakaniemen kauppahallista. 
Aikaisemmin kirjoittamani postaus DeliDeli herkkukaupasta ja sen tuotteista löytyy linkin takaa: DeliDeli herkkuja meille herkuttelijoille, mutta alla kerron hieman lisää tuotteista, joita DeliDelistä löydät.

 **yhteistyö DeliDeli, tuotteet saatu**

Herkkukattaus maisteltavaksi DeliDeliltä Viini- ja Ruokamessut 2019

Oliiviöljy on itselläni ahkerassa käytössä lähes päivittäin ja kun vaihtoehtoja on, en uraudu yhteen ja samaan oliiviöljyyn. Vaihtelen ja palaan sitten takaisin sellaiseen, joka on mieleistä. Yhtä ainoaa oikeaa ei ole, joten sinänsä vaihtelu saa jatkua ja huonommat vaihtoehdot sitten jäävät siihen ensimmäiseen kertaansa.
DeliDeli tuo maahan ranskalaista Chateau Virant -oliiviöljyä ja Maison Alziari -oliiviöljyjä. Jälkimmäiseltä valmistajalta testattavanani on mieto cuvée Prestige ja talon oma cuvée Ceaser enkä osaa sanoa kumpi näistä on se parempi. Riippuu niin fiiliksestä, mutta hyviä molemmat ja pakattu aivan ihastuttaviin minikanistereihin.
Maison Alziarin tarina on alkanut Nizzasta jo vuonna 1868, jolloin Cecar Martin päättää ostaa vanhan myllyn raunion Madeleinen kaupunginosasta ja aloittaa oliiviöljyn puristamisen. Sittemmin rakentaa uuden rakennuksen ja yritys alkaa toimia hyvin. 1900 Cecar Martinin tyttären mies Nicolas Alziari ottaa yrityksen haltuunsa, kehittää sitä sekä öljyjä ja yritys saa nimeä. 1920 avataan kauppa Nizzan keskustaan ja toinen 1936. Jälkimmäisenä avattu kauppa on yhä edelleen paikoillaan. 
Tällä hetkellä yritystä ja 60 hehtaaria oliivilehtoja johtaa Piot:in perheen pojat.
DeliDelin valikoimissa on öljyjä, etikoita, levitteitä ja lahjapakkauksia. Suosituin tuote on Prestige oliiviöljy tutussa sinisessä kanisterissa.

Tryffelit - se kuuluisa ja harvinaisempi herkku, jota myös jalostetaan moneksi. DeliDelin valikoimista löytyy 1897 perustetun Pebeyre SA:n tuotteita kuten valko- ja mustatryffeliöljyt, tryffelisuola, tryffelimajoneesi, tryffelihunaja sekä tryffelitagliatelle.  
Yritys on Ranskan ainoa yritys, jonka liiketoiminta on ainoastaan ja vain tryffelikauppaa. 
Hyppysellinen tryffelisuolaa tuo tryffelin mukaan niihin ruokiisi minne sen hyppysellisen tryffelin makua haluat. Täällä yksi positiivisesti yllättynyt kokeilija!

Maison Pébeyre ja tryffelisuola

Oliivit kuuluvat omalla kohdallani herkkuihin, mutta silloin tällöin sitä herkutella pitää. DeliDeliltä löytyy valikoimistaan Olives Arnaudin oliivit ja tapenadet (Provencen yrteillä maustetut vihreät oliivit, timjamiryppyoliivit, Nizzan pienet oliivit ja Provencen sekoitus sekä musta ja vihreä
tapenade – oliivitahna).
Itse testasin mustat ryppyoliivit, jotka eivät näytä purkissaan mitenkään kauniilta, mutta maistuvat erittäin hyvältä (nam!)
Historia kertoo, että keskellä Beau de Provencen kauniita maisemia sijaitsee Fontvieillen kylä, jonne isä (Marius) ja poika (Andre) avasivat yrityksensä ja alkoivat työstämään alueen oliiveja.
1970 Andre kehitti DeliDelinkin suosituimman reseptin ”facon Grece” eli ryppyoliivit timjamissa ja öljyssä – ei nesteessä - olevat mustat oliivit. Ensimmäisenä niitä vietiin 1972 ulkomaille Englannin kuningattaren hovihankkijan toimesta ja siitä alkoi kasvu ulkomaille sekä uusien reseptien kehitys. Yhä useampi maa alkoi tuoda maahan juuri näitä pienen Fontvieillen pienen oliivitalon oliiveja. 

mustat ryppyoliivit timjamissa ja öljyssä (kuva lainattu netistä)

Tässä pieni kattaus ranskalaisista herkuista, DeliDelin valikoimissa olevista tuotteista ja makumatkailustani ranskalaisten makujen äärellä. 
DeliDelin tuotteista parempien kuvien kera löydät enemmän tietoa verkkokaupan sivuilta.

                                            Mari

Arvonta

Arvon blogissani 2 pääsylippua Matkamessut 2020 -tapahtumaan pe-su 17.-19.1.2020.
Yksi pääsylippu oikeuttaa yhden hengen sisäänpääsyy Matkamessuille yhtenä päivänä.
Osallistumisaikaa arvontaan on ke 15.1.2020 klo 21 asti. 
Kommentiksi riittää osallistujan etunimi ja sähköpostiosoite. Arvonnan voittajat saavat yhden pääsylipun sähköpostitse antamaansa sähköpostiosoitteeseen, kun voittajat on tavoitettu.

Onnea arvontaan!

Sitä oltiin Tallinnassa taas ties monettako kertaa ja aina vaan uutta löytyy!

Virossa on paljon muitakin paikkoja kuin pelkkä Tallinna, vaikka Tallinnassa onkin aina paljon nähtävää ja koettavaa. Ainakin minulle, ja tykkäänkin poiketa eteläisessä naapurissamme usein.
Nyt kun syksy saapuu ja edetään kohti pimeämpiä päiviä onkin hyvä purkaa menneen vuoden satoa siltä osin mitä Viro on tarjonnut minulle.
Osa reissuista on ollut omatoimisia, osan on mahdollistanut TallinkSilja ja osan on mahdollistanut Your Brand Up Studio ja Storytold järjestämillään lehdistömatkoilla. Matkaa on taitettu kaikkien kolmen laivayhtiön laivoilla (TallinkSilja, Viking Line ja Eckerö Line).

**tämä postaus sisältää omakohtaisia kokemuksia ja sitä 

kautta suosituksia (mainoksia); linkki paikan nimen päällä ohjaa 

esim. paikan nettisivulle tai arvostelusivulle lisätietoja varten

Hellyttävä graffiti

Koska en halua tukehduttaa teitä tarinoimalla kaikista kokemistani kohteista yhdellä kertaa ja yhdessä valtavan kokoisessa postauksessa, jaan kokemukseni osiin. Tiedossa on ainakin postaukset Pärnusta, Saarenmaalta, Rummusta Tallinnan lisäksi. Kaikissa näissä yhteistä on se, että Viro näkyy minulle kauniina ja houkuttelevana maana, jossa on paljon erilaisia, ihania ja kauniita paikkoja, hyvää ruokaa, upeata ja persoonallista sisustusta, lähiruokaa, luontoa ja mukavia, aitoja ihmisiä.

Aloitetaan Tallinnasta sitten viimeisen. Yön yli reissu Tallinnassa oli omatoimiretki yhdessä hyvän ystäväni Hennan kanssa. Suunnitelmissa oli seikkailla ainakin Telliskiven alueella, käydä Pôhjalassa ja Fotografiskassa ja nautiskella myös hyvästä ruuasta ja juomasta.
Matka taittui mennen tullen Eckerö Linen ms Finlandialla eikä menopaluulippu maksanut kuin yhdeksän euroa per pää suuntaansa, kun kohdalle osui sopiva tarjous. Laivalippu kansipaikalla tarkoittaa sitä, että lähes täydessä laivassa istumapaikka ei ole mitenkään varma juttu, mutta oltiin onnekkaita ja löydettiin pari vapaata tuolia (Bar Naissaar) mennen tullen. 

Tallinnan päässä katsottiin taivaalle ja koska ei satanut, päätettiin kävellä kohti majoituspaikkaa ja syödä ennen kuin asetutaan majapaikkaan. 
Matkalla poikettiin pienessä olutpuodissa (Uba ja Humal), joka toimii myös kahvilana. Olutvalikoima on melkoinen ja oluen ystävälle paikka on kuin keidas, joka tarjoaa pienen seikkailun. Ihmiselle, joka ei välitä oluista (kuten minä) löytyi sitten muita juomia kuten siidereitä ja muuta ihmeteltävää. Pienen kävelymatkan päässä A-terminaalista katsottuna sijaitsee tällainen ihastuttava kahvilapuoti!

Majoituksen olin varannut ja maksanut aikaisemmin netissä (Booking.com) ja kirjautumisohjeet sain puhelimeeni. Baltic Boutique Apartment oli majoituksemme nimi ja sijainti Soo -kadulla Kalamajan ihastuttavalla puutaloalueella. Majapaikan lähellä sijaitsi myös ravintola, jossa söin yhden parhaimmista burgereista hetkeen ja tykkäsin paikan sisustuksestakin kovasti. Uulits Tänavagurmee tyydytti nälkämme ja siitä olikin hyvä syöksyä sateeseen kohti majapaikkaa. 

Vettä tuli sen verran reippaasti, että kastuimme kyllä hyvin. Olen osasyyllinen asiaan, sillä en ollut tallentanut portin avaukseen tarkoitettua puhelinnumeroa puhelimeeni valmiiksi, ja arvatenkaan puhelinnumeron tallennus ei ollut siinä sateessa ihan niitä helpoimpia hommia (nauraa).
Noh, sisällä majapaikassa kuivateltiin vaatteita ja nautittiin lasilliset punaviiniä ja keitettiin valmis-pussi-kahvit siinä, kun odoteltiin sateen taukoamista. Säätiedotus veti meitä hieman nenästä, sillä perjantaina piti sataa vasta myöhään illalla, mutta toisin kävi. Optimistisina ihmisinä ei kummallakaan ollut matkassa sadetakkia tai sateenvarjoa. Hätisteltiin myös sisälle pamahtanut turistipari muualle ja lukittiin ovi. Majapaikka oli sellaisessa remontoidussa puukerrostalossa, jossa oli vain 6 huoneistoa. Huoneistojen ovet ovat auki ja oven avaimet sisällä pöydällä siihen asti, kunnes kunkin huoneiston asukkaat saapuvat. Unohdettiin lukita ovi saapuessamme ja ilmeisesti sisälle pyrkinyt turisti ei ollut lukenut saamiaan ohjeita kunnolla (ohjeissa kun oli ilmoitettu varatun huoneiston numero hyvin selkeästi).

Tää ovi ei liity majoitukseemme mitenkään, mutta ihana vihreä kiinnitti huomioni matkalla majoitusta kohti

Baltic Boutique Apartment - hintalaatusuhde kohdillaan, kuten myös sijainti

Sateen uhkasta huolimatta lähdettiin kohti Telliskiveä ja päädyttiin ennen Fotografiskan vierailua syömään F-Hooneen. Olihan jo päivällisen aika ja edellisestä ruokailusta lähes neljä tuntia. Sisälle astuessamme tarjoilija kehotti katsomaan vapaata paikkaa mistä vain, mutta se olikin työn takana, kun valtaosa pöydistä oli varattu -kyltillä varustettuja tai niissä istui seurueita. Istahdettiin kuitenkin ja saatiin lopulta ruuatkin, vaikkakin palvelu ei vakuuttanut alkuun. Alkupalalautanen kahdelle oli melkoinen ja pääruuaksi valitsemani kana valtava annos. Arvatenkin söin sinnikkäästi kaiken, vaikka olikin tunne, että halkean. Ruoka oli kuitenkin hyvin maittavaa, ja se hieman paransi kokonaiskokemusta paikasta. Pohdin lähtiessäni pois syytä miksi paikka on niin suosittu kuin on; minua se ei vakuuttanut, mutta ehkä sitä pitää kokeilla kuitenkin vielä toisenkin kerran.
Fotografiskan kohdalla pohdittiin mennäkö vai eikö mennä sisälle, mutta lopulta kumpikin oli niin täynnä, että vierailu sai jäädä. Käännyttiin takaisin kohti majapaikkaa, mutta poikettiin kuitenkin jälkiruualla Junimperiumin lämminhenkisessä baarissa, jossa itse olin aikaisemmin vieraillut blogireissun yhteydessä (siitä tuonnempana lisää).

F-Hoone ja paikan ovi

Junimperium

Jos, siis paino sanalla jos, me ei olisi nautittu jälkiruokia, olisimme ehtineet majapaikkaan kastumatta. Mutta ei, nyt me kastuttiin Rimistä ostetuista kertakäyttösadetakeista huolimatta lähes kokonaan (nauraa). Mutta olihan päivä kuitenkin sen arvoinen sateesta ja kastumisista huolimatta!

Seuraavaan päivään herättiin kaikessa rauhassa, syötiin edellisenä päivänä kaupasta ostamamme valmisaamupuurot, seurattiin säätutkaa ja mietittiin päivän ohjelmaa ennen laivan lähtöä. Suunnitelmiin tuli muutos ja Pôhjola sekä Fotografiska jätettiin toiseen kertaan.
Huoneisto piti luovuttaa (eli avaimet jättää pöydälle) klo 11 ja koska majapaikan tarjoamat kahvit oli juotu jo edellisenä päivänä päätettiin siirtyä Telliskiven suuntaan kahville. Löytyi kivan oloinen kahvila; Boheem, jossa lankkulattioiden natistessa nautimme päivän ensimmäiset kahvit. Hyvää oli, mutta kahvilassa oli turhan kuuma, jotta olisi viihtynyt mukavasti pidempään. Tunnelmallinen paikka kylläkin, mikäli tykkää mummolamaisesta ilmapiiristä. 
Kahvihan ei varsinaisesti täytä vatsaa, joka alkoi kurnahdella vaatien ruokaa. Kahvilasta suuntasimme kevyelle lounashenkiselle ruokahetkelle Balti Jaam Turg -kauppahallin yläkerrassa sijaitsevaan Humalakoda -panimoravintolaan. Paikka ei ole turhaan saanut hyviä arvosteluja, sillä se oli valoisa, avara ja tarjosi hyvää ruokaa pieneen ja isompaankin nälkään. Ja oluen ystäville oman panimon oluita. Miellyttävä tuttavuus, johon varmasti poikkean toistekin!

Sitten olikin aika kääntää kengät kohti satamaa. Tavallaan sinne aamusta asti suunnattiinkin, mutta kun aikaa oli, käveltiin ensin vanhaan kaupunkiin, jossa ajateltiin syödä perinteiset ähkyt intialaisella ruualla tutussa ja hyväksi havaitussa Elevant -ravintolassa. 
Ruuhkaa ravintolassa ei tällä kertaa ollut, tarjoilijaa ei hetkeen näkynyt, ruokalistakin oli päivittynyt ja sitä kautta myös hinnat nousseet. Siinä ei kauaa mietitty, kun punnittiin tilanne ja päätettiin yhteistuumin vaihtaa muualle. Vaikka varsinaisella budjettimatkalla ei oltukaan niin säästöä tuli ja samalla avautui uudelle kokemukselle tilaa. Elevant on tarjonnut monen monta kertaa hyvää (ja tarvittaessa tulista) intialaista ruokaa, joten iso harmi ei ole, jos jättää yhden kerran väliin (nauraa).
Siinä kun pohdittiin minne sitä syömään suunnattaisiin vierailtiin luomukahvilla pienen pienessä kahvilassa vanhan kaupungin sivukujalla. Paikka oli pieni ja hieman ahtaan oloinen, wc siivouskomeron kokoinen, mutta tunnelmaltaan kiva. Kahvilan edessä on iloisen värinen ja helposti erottuva terassi. Raven Cafessa sopii poiketa toistekin.

Päiväkahvien jälkeen me päädyttiin Rootermannille Taqueriaan jättikatkaraputacoja mutustelemaan. Ja kyllä vain olikin maittavat ja kivan tuliset pehmeät tacot! Ja perunatkin maistuivat. Paikkana Taqueria ei ole ehkä viihtyisimmästä päästä, mutta persoonallinen kyllä ja meksikolaisen nälkään siellä on tarjolla useita edullisia vaihtoehtoja, joilla nälkä lähtee.

Sitä oltiin Tallinnassa taas ties monettako kertaa ja aina vaan uutta löytyy!
Käveltyä tuli molempina päivinä reipas 15000 askelta ja samalla nähtyä ja koettua paljon uusia, kivoja paikkoja, taidetta luvalla ja ilman, rakennuksia ja sisustuksia. Sateinen sää tietysti hieman hillitsi molempien päivien menoa, mutta aina voi muuttaa suunnitelmia eikä reissu siitä kärsi. Nyt oli aikaa istua ja nauttia hyvästä ruuasta ja juomista ajan kanssa, kun taas paremmalla säällä olisi ehkä laajemmin ja tiukemmalla aikataululla tullut liikuttua paikasta toiseen.
Telliskivi ja Kalamaja on nyt alueina pop, joista löytyy tutustumisen arvoisia paikkoja lähes kaikille. Vanha kaupunki tarjosi sekin vielä jotakin uutta, mikä on positiivinen asia. 

                                
                                       Mari

ps. Hennalle kiitos seurasta!

Toptaste Food Walk - kävelykierros kaikille aisteille

Pääsin viime viikolla tutustumaan uudenlaiseen tuotteeseen Helsingissä; tapahtumaan, jossa kävellään ja syödään, mutta ei syödä kävellessä. Tuote on nimeltään Food Walk ja ruoka- ja ravintolamedia Toptaste on tämän idean takana. Ensimmäinen Food Walk starttaa Helsingissä aivan juuri, kesäkuun alussa ja varauskalenteri on jo auki (https://www.toptaste.fi/foodwalk). Sinäkin pääset hauskojen tarinoiden siivittämänä nähtävyyksien ja hyvän ruuan makuun ensin alkuun tiistaisin ja torstaisin. Opastetun kävelykierroksen aikana kuulet tarinoita, näet nähtävyyksiä, katselet arkkitehtuuria, ihastelet maisemia ja koet erilaisia ravintoloita ja makuelämyksiä.

(kuva: Elina Engberg)

Kierros kestää noin kolme tuntia, maksaa 75 euroa ja opastuksia on saatavilla näin aluksi suomeksi ja englanniksi. Makuhermoja kutkutellaan erilaisin maisteluannoksin kunkin kierroksella kuuluvan ravintolan tarjoaman pohjalta. Välimatkat eivät ole pitkiä, joten Food Walk sopii kaikenlaisille liikkujille, kun mistään reippailusta ei ole kyse. 

Itse koin, että tämä on erittäin miellyttävä tapa tutustua Helsingin ravintolatarjontaan, kaupungin arkkitehtuuriin ja nähtävyyksiin. Paikkoihin, joita olen nähnyt aikaisemmin, mutta joista en välttämättä tiennyt tarkemmin. Ja täysin uusiin paikkoihin, joista minulla ei ollut hajuakaan.

Toptaste esitteli Food Walkin median edustajille ja bloggareille ensimmäisenä halutessaan kuulla mitä mieltä tuotteesta ollaan. Sain tässä yhteydessä siis hienon tilaisuuden testata uutta tuotetta, kurkata minulle uusien ravintoloiden ruokatarjontaan, herätellä makuhermoja, kävellä, katsella ja kuunnella kiehtovia tarinoita, joita oppaamme Johanna 'Jonna' Mäenluoma meille kertoi siirtyessämme paikasta toiseen.

Me aloitimme taipaleemme Boulevard Social -ravintolasta, jossa meille ravintolan tarinaa ja tulevaisuutta valotti itse Tomi Björck. Selkeästi tämän ravintolan takana seisovat ihmiset, joilla on intohimo ruokaan ja polte tarjota ainutlaatuisia ja simppeleitä makuelämyksiä meille kaikille. Tarinaa kuunnellessani sain maisteltavakseni välimerellisiä ja ehkä myös hieman pohjois-afrikkalaisiakin makuja sisältäviä annoksia snack-tyyliin ravintolan uudelta kesälistalta. Lisäksi maistoin elämäni ensimmäisen kerran drinkkiklassikko Negronin, joka nosti ihoni aivan kananlihalle (kuitenkin ihan positiivisessa mielessä).

(kuva: Elina Engberg)

Kävelyretki jatkui Esplanadin puistoon, jossa oppaamme kertoi meille tarinoita Alvar Aallosta, J.L.Runebergistä ja Kappelista, jotka osuivat matkamme varrelle.

(kuva: Elina Engberg)

(kuva: Elina Engberg)

Päädyimme Ravintola Ainoon, joka tarjosi makupaloja alkupaloista, jotka oli kerätty kauniisti lautaselle ja palanpainikkeeksi tilkkanen roseeviiniä. Ravintolan ruokatarjonta koostuu suomalaisista perinneruuista ja annokset rakennetaan kotimaisista raaka-aineista. Minä sain maistaa poromakkaraa mustaherukkasinapilla, tyrnigraavattua järvilohta, muikkukukkoa, fenkolikeittoa ja vuohenjuustoa hillokkeella.

Sitten olikin aika siirtyä viereiseen rakennukseen jälkiruokakahville ja jäätelölle. Jugendrakennus kätkee sisälleen rauhallisen ja elegantin Robert's Coffee Jugend -kahvilan, josta saa hyvän kahvin lisäksi myös heidän itsensä valmistamaa jäätelöä. Puitteet nautiskeluun ovat kyllä mahtavat!

Herkullista jäätelöä ja sorbettia (kuva: Elina Engberg)

Kahvilasta siirryimme Kauppatorin laidalle maistelemaan kaviaareja ja mätejä Finland Caviar Shop&Restaurantiin. Pienehkö ja simppeli tila, joka on täynnä erilaisia mätivaihtoehtoja ja kaviaareja. Tuoreita ostereitakin on tarjolla päivittäin ja tietysti viiriäisenmunia. Tuotteita voi ostaa mukaan tai maistella paikan päällä yksittäin tai erillisen menun pohjalta. Menuja on tarjolla kolme ja jokainen näistä hieman eri teemalla; Helsinki-menu sisältää kotimaisia mätejä, Moskova -lajitelma kaviaareja ja Pariisi -menu on suunnattu ostereista pitäville. Kyytipojaksi kuohuviiniä, shampanjaa tai vodkaa juomasuosituksen mukaisesti. Minä sain maistella kuohuviinin kera kaviaaria, siian- ja muikunmätiä sekä viiriäisenmunia.

Viidentenä kohteena poikkesimme suklaiden maailmaan Vanhaan kauppahalliin. Kultasuklaa Oy:n Juri Kaskela kertoi tämän suomalaisen yrityksen tarinan, valotti suklaavalmistamisen saloja ja maistatutti erilaisia suklaita. Kaikki Kultasuklaan suklaat valmistetaan käsin ja jatkuvasti kehitellään uusia makuvaihtoehtoja seuraten trendejä unohtamatta tuttuja ja turvallisia vaihtoehtoja. Yrityksen toinen myymälä löytyy yrityksen kotipaikkakunnalta Iittalasta.
Maistelun jäljiltä sydämeni vei tummasuklaa, jossa oli merisuolaa ja härkäpapua, mutta ei ne muutkaan pahoilta maistuneet (nauraa).

Viimeisin kohteemme oli Allas Wine&Dine, joka sijaitsee Allas Sea Poolin toisessa kerroksessa ja tarjoaa pohjoismaista ruokaa modernilla otteella. Ravintolasta voit katsella merellistä Helsinkiä sisältä ja ulkoa terassilta, joka on ilmojen lämmetessä käytössä. Minä pääsin maistamaan jälkiruokalistan tarjonnasta sesonkiherkun, joka sisälsi raparperia haudutettuna, creme fraiche -sorbettia ja marenkia, jossa oli basilikaa. Jälkiruuan kruunasi pieni lasillinen jääviiniä (icewine).

Minusta tämä konsepti on mahtava idea! Näet, koet ja maistat suhteellisen lyhyessä ajassa paljon. Kuulet tarinoita oppaan ja ravintolan edustajan kertomina. Koet uudella tavalla Helsinkiä ja maistelet miltä kaupunki maistuu tutustumalla sen ravintolakulttuuriin. Siirtymiset tapahtuvat kävellen, mutta käveltävät metrit eivät päätä huimaa. Tykkäsin myös siitä, että useissa paikoissa oli joku henkilökunnasta kertomassa ravintolasta, tarjonnasta ja maisteluannoksista ja tarvittaessa sai esittää lisäkysymyksiä.

Food Walk on tuotteena uusi, joten se myös jonkin verran elää ja hakee vielä lopullista muotoaan. Kävelykierros kuitenkin sisältää vähintää viisi kohdetta, joissa pääset maistelemaan suolaisia tai makeita maisteluannoksia niin, että vatsa kyllä täyttyy. Liian täydellä vatsallahan ei ole mukava kävellä (nauraa). Ravintolat myös vaihtuvat, joten kaikki kierrokset eivät ole sisällöltään samanlaisia kuin edeltäjänsä. 
Suosittelen lämpimästi. Koska itse koin tällä kävelykierroksella tutuilla kulmilla paljon, enemmän kuin etukäteen odotin ja ihan kaikilla aisteilla, niin tietysti on helppo hehkuttaa (nauraa).

 

Ryhmä kuvassa (alinna, kuva: Elina Engberg) ja
kukkaloistoa kävelykierroksen varrelta ylempänä

                                      Mari

Ps. Valtaosa kuvista on omiani ja muut tässä jutussa esiintyvät kuvat on kuvannut Elina Engberg