Teatteri Avoimet Ovet - Everstinna

Kevättä pukkaa. Sen huomaa paitsi katupölystä ja liian aikaisin esille kaivetuista aurinkolaseista, myös siitä, että Teatteri Avoimet Ovet tykittää kevätkauden esityksiä lavalle. Tämän kevään esityksiä on Rosa Liksomin Everstinna. 

Teatteri Avoimet Ovet on myös ottanut käyttöönsä uudet tilat osoitteessa Itäinen Teatterikuja 3C (entinen Kansallisteatterin Omapohja), eli kulttuurielämyksen lisäksi pääsee katsastamaan uudet tilat.

**Lippu - Medialippu - Teatteri Avoimet Ovet**

Kaikki kuvat: Antti Sepponen (2026) - Everstinna Kantaesitys 3.3.2026 - Teatteri Avoimet Ovet

Pohjoista voimaa ja vähän saksalaista kesäleiritunnelmaa
Everstinna ei ole mikään kevyt sunnuntaikomedian korvike (vaikka popcorn voisi silti toimia henkisenä tukena ainakin). Tarina vie Pohjois-Suomeen aikaan, jolloin Suomi on juuri itsenäistynyt, sisällissota on taputeltu ja Eurooppa virittelee jo seuraavaa katastrofia.

Päähenkilö kirjoittaa runoja, harrastaa partiota ja käy kesäleireillä Saksassa. Kuulostaa harmittomalta kunnes historia alkaa kuiskia olkapäällä. Sitten kuvioihin astuu rakkaus. Tässä se rakkaus on 28 vuotta vanhempi eversti, jossa yhdistyvät jääkärikoulutus, kyseenalainen luonne ja sanotaanko nyt vaikka, että monitahoinen persoonallisuus. Kaikki unelmat toteutuvat, ja siitä alkaa selviytymistaistelu. 

Kun romantiikka kohtaa realismin (ja vähän fasismia)

Everstinna on yhtä aikaa yhden naisen elämäntarina ja koko Suomen kollektiivinen muistiharjoitus. Se sukeltaa militarismin, fasismin ja vallan viettelyn syövereihin eli niihin aiheisiin, joita ei yleensä käsitellä kahvipöydässä (paitsi ehkä perhejuhlissa siinä vaiheessa, kun joku on ottanut kolmannen pullan ja keskustelu karkaa käsistä).

Rosa Liksomin kieli ei silittele päätä, vaan ravistelee korvia. Ja hyvä niin. Koin, että katsojana en pääse piiloon, vaan joudun väkisinkin pohtimaan, millaista Suomea tässä ollaan rakentamassa ja kenen ehdoilla.

Monologi vs. ensemble – pieni henkilökohtainen vertailu

Pieni sivupolku tähän väliin. Olen siis nähnyt Everstinnan aiemmin täysin toisenlaisena versiona; monologina. Ja suoraan sanottuna monologi on teatterin lajeista vähän kuin yksin maratonin juokseminen ilman huoltoa. Ei auta, vaikka yleisö kannustaisi, kun homma on vietävä maaliin omin voimin.
En ole mikään monologikonkari, joten menin silloin katsomoon hieman mietteliäänä ja pohtien, että jaksaako yksi ihminen oikeasti kantaa koko illan.

Esityksen jälkeen ei ollut epäilystäkään; kyllä jaksoi.
Tuolloin lavalla nähtiin Heidi Herala, joka piti otteessaan esityksen alusta loppuun. Esitys ei ollut kevyttä kamaa ja välillä mentiin aika syvissä vesissä, mutta juuri siksi se jäi mieleen. Hyvä monologi tarvitsee kaksi asiaa; loistavan tekstin ja näyttelijän, joka pystyy kantamaan sen. Tässä tapauksessa molemmat osuivat kohdalleen niin, että lopputulos oli aidosti yhden ihmisen suurteos.

Tämän uuden version kiinnostavuus piileekin siinä, miten sama tarina toimii useamman näyttelijän voimin. Päärooleissa nähdään Minja Koski, Maria Nissi, Netta Salonsaari sekä Matti Pajulahti. Nyt vastuuta jaetaan, mutta tarinan paino ei kevene.

Useamman näyttelijän voimin on mahdollista nostaa esiin pieniä, mutta tärkeitä taustatapahtumia, jotka tukevat tarinan kulkua. Näihin hetkiin on ujutettu hienovaraista huumoria, lämpöä ja riemua kuitenkaan unohtamatta tarinan painoa. Lopputulos on tasapaino, jossa keveys ja raskaus kulkevat rinnakkain; vähän niin kuin elämässä yleensäkin.

Ohjauksesta vastaa Esa-Matti Smolander, jonka tyyli yhdistää lämpimän karnevalismin ja ihmisyyden synkät sävyt. Käytännössä saatat saada nauraa, ja sekuntia myöhemmin miettiä, miksi nauroit. 

Epämukavaa? Kyllä. Toimivaa? Ehdottomasti. Kannattaako mennä? Kyllä.

Esitys oli hienosti sovellettu ja näyttelijät rooleissa ihan mielettömiä! Lavastus ja puvustus tukivat esitystä ja rooleja hienosti (ja niiden parissa katsojana välillä hengähdin).

Jos kaipaat esitystä, joka on yhtä aikaa kaunis, brutaali, ajatuksia herättävä ja sopivasti epämukava (hyvällä tavalla), Everstinna on varma valinta. Tämä ei ole se ilta, jolloin aivot jätetään narikkaan (mutta takki kyllä kannattaa).

Esitystä nähdään Teatteri Avoimissa Ovissa vielä 9.5.2026 asti. Ja jos aikataulu pettää (niin kuin se usein tekee), ei hätää: tuotanto jatkaa elämäänsä yhteistyössä Teatteri Vanha Jukon ja Lappeenrannan kaupunginteatterin kanssa. Lahdessa tämän esityksen ensi-ilta nähdään syksyllä 2026 ja Lappeenrannassa keväällä 2027.

                                       Mari

Teatterissa - Saa rumiakin tanssittaa - Siiri Angerkosken opissa

Saa rumiakin tanssittaa - Siiri Angerkosken opissa. Aika herättelevä teatteriesityksen nimi.

*mainos - Teatteri Avoimet Ovet - lippu saatu*

Iltani kulttuurin parissa ja esityksen läpimenoharjoituksessa Teatteri Avoimissa Ovissa oli kuin aikamatka – ei vain kotimaisen elokuvan kulta-aikaan, vaan ihmisyyden ytimeen. Saa rumiakin tanssittaa – Siiri Angerkosken opissa on kunnianosoitus naiselle, joka on monelle tuttu vain Justiinan karikatyyrina, mutta jonka elämään mahtui paljon enemmän kuin yksi ikoninen rooli. Se on myös kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun kamera lakkaa rakastamasta, mutta intohimo ei sammu.

Pinja Hahtola on esityksen sielu – Sielu isolla alkukirjaimella, ja Siiriä kunnioittaen. Hän ei vain näyttele Siiri Angerkoskea, vaan hengittää hänen tarinaansa. Hahtolan lavakarisma on vahva, mutta roolityössä on myös hiljaisia, särkyviä kerroksia, jotka tekevät siitä aidosti koskettavan. Hän tuo lavalle Siirin paitsi äänenä ja eleenä, myös sisäisenä ristiriitana: tunnustettuna, ronskina, vahvana ja kuitenkin aliarvostettuna, haavoittuvana, herkkänä.

Oli filmitähtiä ja suuria rooleja. Oli myös sivurooleja ja filmin tähteitä. Angerkoski mielsi itsensä jälkimmäisten vartijaksi. Hän sai kyllä tunnustusta elinaikanaankin – Pro Finlandia -palkinto vuonna 1958 merkittävimpänä – mutta Aliisa jäi ainoaksi muotista ulos repäiseväksi rooliksi. Suurelle yleisölle hän jäi ennen kaikkea Justiinaksi, vaikka hänen näyttelijäntyönsä syvyys ansaitsisi kokonaan uuden tarkastelun.

Ohjaaja Olka Horilan ote on kaunis ja välitön. Vaikka mukana on runsaasti viittauksia suomalaisen elokuvan historiaan, tarinan ytimessä on jotain universaalia: halu tulla otetuksi vakavasti ja näkyväksi – ihmisenä, ei vain roolina. Lavastus ja puvustus tukivat kerrontaa hienovaraisesti. Erityisesti videot ja äänisuunnittelu luovat tilan, jossa mennyt ja nykyisyys elävät sulassa sovussa. Välillä tuntui, kuin olisi katsomassa sekä elokuvaa että elämää yhtä aikaa.

Esityksen rytmi pitää otteessaan koko kahden tunnin ajan. Loppukohtauksessa tiivistyy esityksen sielu: kipu, katkeruus, ylpeys ja ennen kaikkea kaipaus päästä tanssimaan – vaikka ei olisi siihen oikeanlainen.

Tuotanto Riihimäen Teatteri ja Teatteri Avoimet Ovet

Käsikirjoitus Pinja Hahtola
Ohjaus Olka Horila
Rooleissa Pinja Hahtola
Lavastus ja puvustus Olka Horila ja työryhmä
Äänisuunnittelu Kari Paukola
Valosuunnittelu Jere Kolehmainen
Tarpeisto Karita Fallström-Autio
Videosuunnittelu Jere Kolehmainen ja Pinja Hahtola
Graafinen suunnittelu Susanna Zographos

Kaikki tässä blogipostauksessa käytetyt kuvat: Aki Loponen, 2025 

Vielä ehdit nähdä esityksen:

ke 7.5. klo 19
la 10.5. klo 16

Lähdin teatterista hiljaisena, hieman haikeana mutta kiitollisena. Saa rumiakin tanssittaa ei ollut vain kunnianosoitus Siiri Angerkoskelle – se oli kunnianosoitus kaikille niille, jotka jäävät elämän kulisseihin, vaikka ansaitsisivat pääroolin. Ehkä myös muistutus meille kaikille: näkyväksi tulemisen kaipuu ei koskaan vanhene.

                                              Mari

Teatteriesitys, nimeltään Idiootti - Teatteri Avoimet Ovet

Teatteri Avoimet Ovet tarjosi minulle mahdollisuuden päästä katsomaan teatteriesitystä, jonka nimi on Idiootti. Nimestä ensinnä ihmettelyä ja pohdintaa millainen esitys mahtaa olla kyseessä, kun nimikin on noin lyhyesti ja ytimekkäästi Idiootti ja seuraava ajatus, että liittyisikö kuuluisaan klassikkoromaani, joka on Fjodor Dostojevskin käsialaa (ilmestymisvuosi 1868), ja joka kirjana minulta kesti lukea kauan, turhauttavan kauan. Raskasta tekstiä ja painava kirja (hymähtää) vaan tulihan kahlattua läpi (eikä ole kaduttanut).

*Medialippu ennakkonäytökseen saatu, Teatteri Avoimet Ovet*

Käsiohjelma (kuva oma)

Henry Hanikka_(kuva Mitro Härkönen)

Siitä sitten vain penkkiin istumaan ja avoimin mielin katsomaan mitä tuleman pitää. Etukäteen olin jonkin verran muistutellut mieliin, mikä tämän klassikkoteoksen juoni mahtoi olla, kun kuvittelin, että siten olisi helpompi seurata etukäteen raskaaksi ajattelemaani esitystä. Näin jälkikäteen se olikin ihan viisas teko, sillä nimiä eri roolien kera viuhui sen verran monia, että en olisi pysynyt yhtään kärryillä, jos en olisi ennakkoon virkistänyt muistiani. 

  Oikealla Henry Hanikka, vasemmalla Jari Virman
(kuva Mitro Härkönen)

Karnevaalitunnelmaa läpi esityksen, jossa satoja vuosia sitten keskusteluissa ollut vanha aihe oli päivitetty kivasti tämän päivän tasolle. Kivalla tässä kohdin tarkoitan sitä, että esitys oli raskaaseen aiheeseen nähden raikas ja erilainen, kun tapahtumat oli sijoitettu sirkukseen. Hämmästyttävää oli tajuta, että aihe sinänsä on satojenkin vuosien jäljiltä yllättävän ajankohtainen, kun mietitään ihmisyyttä ja puhutaan hyvästä, pahasta sekä tahdonvapauden teemoista. Jotenkin loputon suo...

Keskellä Jenni Lehtinen (Agit-Cirk), oikealla etualalla Jari Virman,
vasemmalla etualalla Henry Hanikka_
(kuva Mitro Härkönen)

Vaikka esitys, kuten kirjakin, oli haastava, tykkäsin siitä. Rooleissa oli just passelit näyttelijät, jotka venyivät useiden roolihahmojen muodossa moneen jopa niin hyvin, että kesti hyvän tovin hahmottaa, että sama näyttelijä esitti myös toista roolia. Tämä kyllä sopi karnevaalihenkiseen esitykseen hienosti. Roolihahmojen tarkkailu vei osittain huomioni juonen seuraamiselta, huumoria oli viljelty ja sirkustaiteilu se kevensi esitystä ja antoi katsojalle pienen hetken rauhoittua. 

veitsenheitto_Ulla Raitio_JariVirman_
(kuva Mitro Härkönen)

Teatteri Avoimet Ovien esityksen Idiootti on ohjannut ja dramatisoinut Hanna Kirjavainen.

Rooleissa: 

Henry Hanikka, Jari Virman, Ulla Raitio, Jenni Lehtinen ja Sasu Peistola.

Skenografia Markus R. Packalén
Valosuunnittelu Pasi Pehkonen
Äänisuunnittelu Juha Tuisku
Pukujen ja rekvisiitan toteutus Anne Svensk
Kuvat Mitro Härkönen
Graafinen suunnittelu Susanna Zographos / Z-Factory

Esitys on tehty yhteistyössä Agit-Cirk-nykysirkusryhmän kanssa. Agit-Cirk tuottaa persoonallisia ja taiteellisesti korkeatasoisia poikkitaiteellisia nykysirkusesityksiä ympäri Suomea.

Lainaus Teatteri Avoimet Ovet esityksen esittelystä:

                                  ”Kauneus vapahtaa maailman!”   

Niin, vapahtaako kauneus maailman vai ei, ota siitä selvää.

Rogozin_JariVirman
kuva Mitro Härkönen)

Ja mikäli helpon esityksen katsomisen sijasta haastava ja raskasaiheinen esitys innostaa enemmän niin suosittelen tätä teatteriesitystä. 

Vielä ehdit nähdä tämän esityksen, sillä viimeiset näytännöt ovat:

pe 20.1.2023 klo 19

la 21.1. klo 16

pe 27.1. klo 19

la 28.1. klo 16 

Lisätietoja esityksestä Idiootti ja paikasta Teatteri Avoimet Ovet ohjelmistoineen.

                                                       Mari

Teatteri Avoimet Ovet - Onnellisinta on olla onnellinen

Onnellisinta on olla onnellinen. Mielenkiintoinen aihe, ja ihan teatteriesityksen nimi, joka kätkee sisäänsä hienon elämäntarinan. Pääsin kutsuttuna katsomaan ennakkonäytöksen Teatteri Avoimissa Ovissa, joka tuottaa tämän esityksen yhdessä Lahden kaupunginteatterin kanssa (Lahdessa esityksen voi nähdä vuoden 2022 alkupuolella).

Kuvat Mitro Härkönen ellei toisin mainita.

*Lippu saatu Teatteri Avoimet Ovet*

Esityksen nimi saa kyllä ajattelemaan ja pohtimaan onko sitä itse onnellinen tässä ja nyt ja mitä se onnellisuus oikein tarkoittaa, ja miten ja milloin sitä itse on onnellisimmillaan. Ratkaisut eivät löytyneet ennen esitystä kahvikupin äärellä ja jätinkin pohdinnat suosiolla teatterisalin ulkopuolelle astuessani saliin esityksen pariin ja keskittyessäni avoimin mielin alkavaan monologiin.

Onnellisinta on olla onnellinen kuvaa ITE-taiteilija Elis Sinistöä (1912-2004). Oulussa syntynyt Sinistö oli astrologi, rakentaja, työmies, erakko, balettitanssija, mietiskelijä, joogi, kansainvälinen tähti, majatalon isäntä, ufobongari, nudisti ja pasifisti, joka eleli Villa Mehu -nimisessä itse rakentamassaan paratiisissa 92-vuotiaaksi asti harjoittaen omintakeista ja ihmisrakkauteen perustuvaa ajatteluaan.

”Minä ajattelen, etten minä omista mitään – äiti maa omistaa minut.” –Elis Sinistö

Tälläkin kertaa pelko monologin tylsyydestä oli täysin turha, sillä esitys oli varsin hieno ja herkkä kuvaus Elis Sinistöstä ja hänen elämästään. Taisto Reimaluoto Elis Sinistön roolissa nappasi katsojat mukaansa monologiin ja piti otteessaan koko esityksen ajan. Ei raskaalla monsteriotteella vaan ihanan keijukaismaisesti ja kevyen intensiivisesti huumoria unohtamatta. 

Lisäksi tykkäsin kovasti lavastuksesta, äänimaailmasta ja puvustuksesta, jotka kaikki tukivat monologin päähenkilön teemaa ja näyttelijää roolissaan ja toivat katsojalle mahdollisuuden kurkistaa Elis Sinistön elämään näiltäkin osin.

Kyllä jäikin hyvä mieli tästä esityksestä ja elämäntarinasta! 

Ehdit vielä näkemään tämän sinäkin, sillä vielä on yksi esitys Teatteri Avoimissa Ovissa (23.11.2021), jonka jälkeen sitten helmikuussa 2022 Lahden kaupunginteatterin ohjelmistossa.

                                                       Mari

Käsikirjoitus Taija Helminen
Ohjaus Hanna Kirjavainen
Roolissa Taisto Reimaluoto
Skenografia Pekka Korpiniitty
Valosuunnittelu Jere Kolehmainen
Äänisuunnittelu Jere Kouhia
Pukusuunnittelu ja toteutus Anne Svensk
Kuvat Mitro Härkönen

Alla linkkejä, joiden takaa löydät lisätietoja:
Teatteri Avoimet Ovet ohjelmisto
Lahden Kaupunginteatteri ohjelmisto
Elis Sinistön Villa Mehu -paratiisi
Lisäksi löysin mielenkiintoisen blogikirjoituksen Marjon matkassa -blogista. Kurkkaa kirjoitus: Villa Mehu on Elis Sinistön elämäntyö

Post-apokalyptinen komedia Open Road Show

*Lippu saatu, Teatteri Avoimet Ovet*

Pääsin elokuussa katsomaan mustaa komediaa nimeltä Open Road Show Teatteri Avoimissa Ovissa. Post-apokalyptinen komedia kertoo kahdesta maailmanluokan luuserista (Minna Kivelä ja Tiina Weckström), jotka yhdistävät voimansa päästäkseen onnelaan. Pois sisällissodan repimästä kuvitteellisen maan raunioista Vapaiden valtioon. Matka on mutkikas ja siinä ehditään pohtia suuria kysymyksiä ja tehdä valintoja. Porttien uskotaan avautuvan anastetulla pääomalla ja suurten ajattelijoiden sitaateilla...

Postauksen esityskuvat ellei toisin mainita: Mitro Härkönen

Esityksen on ohjannut ja sovittanut Teatteri Avoimille Oville Hanna Kirjavainen ja se pohjautuu amerikkalaisen näytelmäkirjailijan Steve Tesichin teokseen On the Open Road. Minna Kivelä ja Tiina Weckström näyttelevät tarinan kahta hahmoa (entinen showpainija Enkeli ja oppinut Al). Sukelletaan aika syvälle länsimaiseen sivistykseen ja mietitään moraalisia kysymyksiä. Tarina on monikerroksinen eikä päästä kyllä ketään helpolla. Ajoittain tuli ihan kaistapäinen fiilis, mutta ei ihme, sillä sitä esitys olikin. Hyvällä tavalla kuitenkin ja isolla ripauksella hirtehistä huumoria. Katsojana näin esityksessä Monty Pythonia ja Mad Max -maailmaa ja lavastus ja äänimaailma tukivat täydellisesti esitystä ja sen mielettömän huikeita näyttelijöitä! Heti alussa tuli tunne, että katsojana olet keskellä jotakin aivan apokalyptistista tapahtumaa löyhkineen päivineen (nauraa!... ja ei, ei katsomossa tai näyttämöllä oikeasti löyhkännyt).

Esitys kuuluu Teatteri Avoimien Ovien taiteelliseen Toiset -ohjelmalinjaukseen alateemanaan sukupuoli. Linjauksen tarkoituksena on näyttämötaiteen keinoin tarkastella toiseutta yhteiskunnallisena, sosiaalisena ja filosofisena ilmiönä.

Sovitus ja ohjaus Hanna Kirjavainen
Teksti Steve Tesich
Rooleissa Tiina Weckström, Minna Kivelä
Skenografia Ia Ensterä
Äänisuunnittelu Juuso Voltti
Valosuunnittelu Jere Kolehmainen
Esityskuvat: Mitro Härkönen

Esitysoikeudet: Agency North ja Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry

Esityksen kesto 2 t 20 min. 
Streamattu ensi-ilta 8.4.2021
Ensi-ilta 17.8.2021
Esitykset ajalla 16.8.–8.10.2021

Lisätietoja: Teatteri Avoimet Ovet

Lämmin suositus tälle!

                                         Mari

Sontiainen - balladi koti-ikävästä

Sain kutsun seuraamaan itselleni aivan uuden teatterin teatteri Avoimet Ovet ennakkoesitystä Sontiainen - balladi koti-ikävästä 4.2.2020. Arvostin kutsua ja päätin mennä paikan päälle katsastamaan.

*kutsuttuna - Teatteri Avoimet Ovet*

Mainosständi portin pielessä

Teatteri Avoimet Ovet sijaitsee nykyisin  ja hetken Kolmikulman puiston kohdalla Kaartinkaupungissa sisäpihalla osoitteessa Erottajankatu 5. Hetken jo luulinkin meneväni hammaslääkärilleni, joka sijaitsee aivan teatterin vieressä (nauraa). 

Kyse on pienestä teatterista, jonka Liisi Tandefelt perusti 1994 oman kiertuetoimintansa tueksi. Kiertueita tehtiin sekä koti- että ulkomaille ja pysyvä esitystila löytyi ensin 1997 Helsingin Museokadulta. Tuolloin ohjelmistossa oli vahva painotus musiikkiin ja kirjallisuuteen ja ajan saatossa näiden lisäksi on sisältynyt myös klassista musiikkia ja runoutta. Teatterijohtajan vaihtuessa Liisin eläköityessä Heini Tolaan klassinen musiikki jäi pois, mutta musiikki kuitenkin säilyi. Mukaan tuli vahvasti draama ja nykyiselläänkin toiminta-ajatuksena on tuottaa sisällöllisesti ja taiteellisesti korkeatasoisia draamaproduktioita, jotka herättävät ajatuksia ja vastaavat teatterin manifestiin - tunne, aisti ja oivalla. Mukana matkassa on myös runoillat, keskustelutilaisuudet ja musiikkivierailut sekä teatterinjohtajana Hanna Kirjavainen.

Savua kenties tiedossa...

Teatterin saniteettitiloihin vievät kiereportaat ja kaide

Esitys Sontiainen - balladi koti-ikävästä herätti pohtimaan mitä tuleman pitää.  Mieleen nousi ihmetys, että kun kerran sontiainen on sontaa palloiksi pyörittävä kunnioitettavan kokoinen kovakuoriainen (taitaa myös sitä sontaa syödäkin), balladi on laulettu lemmenruno ja koti-ikävää potee silloin, kun on kaukana kotoa niin miten nämä oikein liittyvät toisiinsa. Mutta päätin, että en pohdi etukäteen ja tyhjennän mieleni esityksen ajaksi, koska olen varmasti viisaampi näytöksen jälkeen.

Ja niin kävikin! Pääsin näkemään hienon musiikkinäytelmän, joka perustui tositapahtumiin, sijoittui siirtolaisaikaan ja käsitteli amerikansuomalaisen laivanrakentajan Tom Sukasen elämää, vaurauden tavoittelua ja kaipuuta kotiin. Amerikansuomalaisten kohtalot ja musiikkiperinne kohtaavat tässä esityksessä ja upeata oli kuunnella suomalaisia kansanlauluja kivalla folk- ja bluespoljennolla. Soittimina sulassa sovussa ja erinomaisesti toimivina kontrabasso, viulu, banjo ja pyykkilauta. 

Lavastus ja puvustus oli kekseliästä ja erinomaisesti tarinaa tukevaa. Esitys sisälsi niin iloa ja valoa kuin surua ja murheitakin, niin tummia kuin hilpeitäkin hetkiä, ja kohtaloita. Finglish sai hymyilemään ja harhamat kaikessa kauheudessaan nauramaan. Rooleissa oli minulle tuntemattomia näyttelijöitä, mutta kaikki suoriutuivat onnistuneesti (Sukanen - Aarni Kivinen, vaimo Kerttu Anna-Riikka Rajanen, muut roolit Johanna Koivu, Pekka Lehti ja Juha Pulli). J.Karjalainenkin on mukana, sillä valtaosa sävellyksistä on Lännen-Jukan.

Kuva lainattu Teatteri Avoimet Ovet nettisivulta

Käsiohjelman kansi

Käsiohjelman sivuaukeama - Sukanen ja harhamat

Käsiohjelman kuva Sukanen ja Sontiainen

Ihastelin esityksen aikana lavasteita, vaivattomasti etenevää rouheaa tarinaa, mainioita laulajia, musiikin voimaa ja viulunsoittoa (oli varsin kaunista ja puhdasta, mutta Johanna Koivu onkin tunnettu viulunsoittaja). 

En kerro teille tarinan juonesta enempää vaan jätän sen selvittämisen teille itsellenne. Tämä musiikkinäytelmä on ensimmäinen teos Teatteri Avoimien Ovien kolmevuotisesta Toiset-hankkeesta, joka tuulettaa ja tuoreuttaa suomalaisuuden käsitettä.

Ehdottomasti on katsomisen ja kuuntelemisen arvoinen musiikkinäytelmä!

Teatterin odotustilan rekvisiittaa

Kuva lainattu Teatteri Avoimet Ovet nettisivulta

Minä sivistyinkin tällä reissulla, koska en tiennyt amerikansiirtolainen Tom Sukasesta ennen tätä esitystä mitään ja opin kotimatkalla tarkemmin taustoja tutkiessani, että sontiainen on myös järvi Suomen Karkkilassa ja Tom Sukasen rakentama laiva, jonka jäljellä olevat osat on nähtävissä Sukanen Ship Pioneer Village an Museum -museossa Kanadassa. 

Esityksen nimi minusta kiteyttää musiikkiesityksen mainiosti (kuuluisaa jälkiviisautta). 

                                       Mari

ps. Kiitos kutsusta Teatteri Avoimet Ovet; käsiohjelma tähän näytökseen on varsin tuhti tietopaketti hienoine kuvineen!

Teatterilippu (kriitikko - huh!) ja
käsiohjelma, joka sisältää varsin tuhdin tietopaketin ja hienoja kuvia

Lisätietoja esityksestä löydät linkin takaa: Sontiainen - balladi koti-ikävästä

teksti ja ohjaus: Hanna Kirjavainen

skenografia: Ia Ensterä

valosuunnittelu: Jere Kolehmainen

musiikin sovitus ja johto: Pekka Lehti

näyttelijät / muusikot: Aarni Kivinen, Johanna Koivu, Pekka Lehti, Juha Pulli ja Anna-Riikka Rajanen

kuvat: Topi Raulo ja Mitro Härkönen