Helsinki Biennaali - kansainvälinen kuvataidetapahtuma

Aikaisemmin kerroin, että käyn kerran kesässä Vallisaaressa, kun tykkään saaren monimuotoisesta luonnosta ja ihastella, kun se puhkeaa alkukesällä kukkaan. Nyt vierailin Vallisaaressa toisenkin kerran katsomassa siellä järjestettävän kansainvälisen kuvataidetapahtuman Helsinki Biennaalin.

Palanen teosta Pars pro Toto, 2018

Kallioon kiinnitetyt valtavat metallirenkaat ovat
kiehtovia kuvattavia ja taidetta sinällään vaikka
eivät Helsinki Biennaalin teoksiin kuulukaan

Kahvakuula kainalossa blogin Mari ja varjonsa

Kyse on kansainvälisestä kuvataidetapahtumasta, joka järjestetään toistuvasti kahden vuoden välein, ja Helsinki Biennaali järjestetään nyt ensimmäistä kertaa (siirtyi pandemian vuoksi viime vuodelta tälle vuodelle). Esillä on 41 taiteilijan ja taiteilijaryhmän nykytaideteoksia niin Suomesta kuin maailmaltakin.

Vuoden ensimmäisellä visiitilläni Vallisaaressa sain tutustua yhteen teokseen ihan privaattina, kun satuin paikalle itse taiteilijoiden viimeistellessä parin päivän päästä avattavaan tapahtumaan esille tulevaa teostaan (12. Niskanen&Salo). Olin otettu tällaisesta mahdollisuudesta ja teoskin oli vaikuttava, joka pysäytti minut maagisesti tuijottamaan valkokangasta ja sen tapahtumia. Teoksen toinen osa on mantereella Kaivopuiston tähtitornin mäellä, mutta se jää nyt kyllä katsastamatta tällä kerralla. Teokseen pääset linkistä: A Scene. 

Kuvaotos installaatiosta A Scene; Niskanen&Salo

Toinen teos, jota ihastelin ensimmäisellä käynnilläni on peili. Yksinkertainen ja hieno Big Be-Hide, 2019 (lisää teoksesta voit lukea Alicja Kwade).

Big Be-Hide, 2019 Alicja Kwade

Ja varsinaisella Helsinki Biennaali kierroksellani saarella oli sen verran väkeä kiertämässä, että kaikkiin kohteisiin en jäänyt jonottamaan. Kiersin kuitenkin valtaosan teoksista ja kuvasin tapojeni mukaisesti antaumuksella. Luontokin päätti osallistua kierrokselleni ja puski ukkosrintamaa voimakkaasti päälle. Siinä sitten kiersin vauhdilla teoksia ja tutkailin taivaan merkkejä toivoen, että en kastu (en ollut lähtiessäni varautunut mahdolliseen sateeseen). Mantereelle ja kotiin pääsin lopulta kastumatta, vaikka saarelta poistuessani näytti siltä, että kastun väistämättä läpimäräksi.

Luonnon taivastaidetta ja Vallisaaren luonnonkauneutta

Mutta Helsinki Biennaali oli kyllä positiivinen kokemus ja vastaisuudessakin tulen sen katsastamaan mikäli vain tapahtuma järjestetään. Moni teoksista tuottaa iloa ja elämyksiä ja tietysti herättää erilaisia tuntemuksia. Toki joukossa on teoksia, jotka ei niin sanotusti kosketa, mutta siitä ei pidä hätkähtää. Jokainen kokee ja käsittelee taideteokset omalla tavallaan. 

Vallisaari tämän kaltaisen tapahtuman paikkana oli minusta varsin kiva, mutta saaren luonto tuskin kestää valtavia vierailijamassoja jatkuvalla syötöllä.

Palanen teosta Pars pro Toto, 2018

Nämä portaat oli itsessään rujon kauniit

Mikäli nykytaide ja kuvataide kiinnostaa niin vielä ehdit käydä tapahtuman katsomassa (sunnuntai 26.9.2021 on viimeinen päivä). Tapahtuma on muuten maksuton ja paikalle pääset lautalla, johon lippu maksaa aikuiselta alle kymmenen euroa. 

Tarkemmin Helsinki Biennaalista ja taiteilijoiden teoksista voit lukea alla olevan linkin takaa: Helsinki Biennaali

Pallot teoksesta Pars pro Toto, 2018

                                                         Mari

Kerran (tai kaksi) kesässä - Vallisaari

Kerran (tai kaksi) kesässä vierailen Vallisaaressa. Saaressa, joka sijaitsee Helsingin edustalla Santahaminan ja Suomenlinnan välissä alle puolentunnin lauttamatkan päässä Lyypekinlaiturilta Kauppatorilta. Vallisaari on vienyt sydämeni ja suosittelen lämpimästi siellä vierailun kaikille, jotka kysyvät missä Helsingissä kannattaa käydä. Löydät saarelta historiaa, luontoa ja mukavia kahviloita ja piknikpaikkoja.

Nyt vierailin alkukesästä, kun luonto oli vasta ryöpsähtänyt loistoonsa, mutta värit olivat vielä tuoreita. Ruuhkaa ei ollut ja nautinkin kauniista kesäpäivästä saarella kaikessa rauhassa. Opasteita oli lisätty ja selkeytetty ja piknikpaikkoja oli tullut lisää sitten viimeisen käyntini. Kuvat alla kertokoon puolestaan tästä retkestä.

Ennen lautan lähtöä nautin kahvit ja korvapuustin Kauppatorin laituri -kahvilan terassilla ja ihastelin Helsinki Biennaali -paviljonkia ulkoa ja sisältä. Helsinki Biennaali järjestetään Vallisaaressa (12.6.-26.9.2021) ja aion tuon Biennaalin käydä katsomassa ihan erikseen. Esimakua sain yhden teoksen verran sen tekijöiltä, kun osuin sopivasti paikalle ihmettelemään. Teos oli kyllä vaikuttava, mutta siitä toisella kertaa.

Helsinki Biennaali -paviljonki on täynnä kivoja muotoja ja yksityiskohtia ja sinällään jo ihan katsomisen arvoinen.

Niin se vain on, että Vallisaari on ihastuttava saari edelleen. Minuun vetoaa saaren monimuotoinen luonto ja historia, saarta ympäröivä meri ja saaren kahvilat. Sopiva setti viettää kesäpäivää. 

Aikaisemman kirjoitukseni Vallisaaresta ja Kuninkaansaaresta pääset lukemaan tästä alta:

Vallisaari ja Kuninkaansaari

                                        Mari