sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Seikkailuhenkinen päivä Tallinnassa

Viuh vaan kuului, kun kesäloma meni! Arki alkaa maanantaina, mutta kesähän vielä jatkuu. Sen verran on ollut helteistä, että en ole juuri tietokoneen ääressä istuskellut, joten siksi ei ole blogiin postauksia ilmestynyt. Ei stressiä, kyllä kirjoituksia taas tulee (hymyilee).
Tänään just mietin kesääni ja tuntuu siltä, että mun kesä on ollut jotenkin aikaisempia pidempi. Suht tapahtumarikas ainakin ja alkoi jo huhtikuussa Maijun (Pinkit korkokengät) kanssa reissulla Rodokselle. Reissuja on tehty muitakin ja yksi niistä oli seikkailumatka Tallinnaan.
Näkymä Olevisten kirkon tornista (kuva: Andres Teiss)
TV-tornin aulan valaisin oli hauska
Olin otettu, että sain kutsun Visit Tallinnan ja Tallinkin järjestämälle päiväretkelle tutustumaan Tallinnaan hieman eri teemalla kuin mitä yleensä päiväretkiä on tullut tehneeksi. Nyt minulla oli mahdollisuus nähdä myös paikkoja, joita en tiennyt Tallinnassa olevan tai joissa ei ole tullut käytyä milloin mistäkin syystä. 

Aamulla kokoonnuimme terminaalissa, matkasimme Tallink Starilla Tallinnaan nauttien aamupalaa ja matkassa mukana ollut ja vuorikiipeilijänä paremmin tunnettu Veikka Gustafsson kertoi seikkailuistaan. Tallinnan terminaalissa mukaamme liittyi Visit Tallinnan Mall ja suuntasimme bussilla Tallinnan TV-tornille. Siellä joukkoon liittyi vielä muutamia henkilöitä; muun muassa valokuvaaja Andres Teiss.
TV-torni Tallinnassa on ollut vierailulistallani pitkään ja nyt sinne sitten pääsin. Kammoan korkeita paikkoja ja kyllä minua huimasi jo tornin juurella seistessä. Mutta ihastuttaa se silti kaikessa jylhyydessään ja rumuudessaan.
TV-torni on Viron korkein rakennus (314m) ja näköalakerros sijaitsee 170 metrin korkeudessa. Siellä on huikean näköalan lisäksi ravintola, näyttelyitä (nyt oli varsin hieno näyttely Banaaneja ei ole, joka on aikamatka neuvostoaikaan ja sen arkeen) ja aktiviteetteja. Kuten esimerkiksi äärelläkävely (polvet notkuu ajatuksesta vieläkin). 
Muutama otos Banaaneja ei ole -näyttelystä

Rohkeimmat ryhmästä kävivät kokemassa tuon äärellä kävelyn ja minä tyydyin vain notkuvin polvin kiertämään verkkoaidan vieressä lähellä tornin seinustaa katse kaukaisuuteen kohdistettuna. 

Äärellä kävelyn starttihetki ja voittajafiilis :-D
Itse tyydyin vain kurkkimaan turvallisemmalta alueelta (kuva: Andres Teiss)
Seikkailupäivän promoottorit; Marika (TallinkSilja) ja Mall (Visit Tallinna)
(kuva: Andres Teiss)


Sisällä näköalatasanteella on myös mahdollisuus kokeilla miltä tuntuu seistä niin sanotusti tyhjän päällä 170 metrin korkeudessa. Se sieppasi vatsanpohjastani sekin.


170 metriä tyhjää alla...
Kyllähän se kestää ihmisen tuo lasi vaan kun katsoo alas niin sieppaa vatsanpohjasta (kuva: Andres Teiss)
Torni on avoinna klo 10-19 ja liput kannattaa ostaa ennakkoon (ei tarvitse jonotella). Vahva suositus tälle kohteelle! Itse aion palata ja ehkäpä joku kerta uskaltaudun äärellä kävelemään (nauraa). Vaikka sitä ei tekisikään, on jo kokemus ajaa hissillä ylös (portaitakin pitkin pääsee...) ja nauttia näköalasta. Tallinna aukeaa aivan uudessa perspektiivissä. Itse ihastuin itse paikan lisäksi sen wc-tilaan; se oli jotenkin niin kiva (nauraa).
TV-torni (kuva: Andres Teiss)
TV-tornin ala-aulan hauskat valaisimet (kuva: Andres Teiss)

Hiljainen hetki ... tai no, sometauko :-D
TV-tornin ravintolan menu; alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka
Hissimatka alas
Hauska informaatio, jos ei ole tullut vaikka huomanneeksi missä on :-D
TV-tornin ravintolassa nautitun maittavan lounaan jälkeen siirryimme Piritan seikkailupuistoon. Tällaisesta paikasta ja aktiviteetistä Tallinnassa en ollut tietoinen, mutta nyt olen. Täällä aikansa saa kulumaan koko perhe. Ratoja on yhteensä 6, joista 3 viimeistä vain 18 vuotta täyttäneille. Ajoittain kovat tuulenpuuskat eivät haitanneet seikkailua.
Seikkailijat korkeuksissa
Wiiiiiuuu ja alaspäin! (kuva: Andres Teiss)

Viimeinen kohde oli Olevisten kirkko. Ensin olin, että mikä kirkko, mutta kun päästiin kirkolle se tuntui tutulta. Olin joskus vuosia sitten käynyt siellä. Goottikirkko on ollut joskus maailman korkein rakennus (159 metriä), mutta nykyisin matalampi (124 metriä) ja monet rakennukset ovat sen korkeudessa ohittaneet. 

Kipusimme kirkon torniin, joka sekin ylettyy korkeuksiin, joita kammoan. Sinne vaan ylös ja maisemia katsomaan. Ahdas torni, jossa liikennettä oli tällä kertaa ruuhkaksi asti. 258 porrasta, joista jokainen eri kokoinen. Ylhäällä puuskutti (portaat), sitten pyörrytti (korkeus) ja ihastutti (maisemat, joita näet kun kierrät kirkon tornin). Kannattaa kivuta ylös, vaikka nouseminen onkin suht ankara ponnistus.
No mulle oli se alastulo vaikeampaa. Ylös kipuan kyllä, mutta alastulot on aina haastavampia. Tästäkin kuitenkin selvittiin (hymyilee).
Kukkaistutus goottikirkon oven pielessä
Olevisten kirkko (kuva: Andres Teiss)
Olevisten kirkko (kuva: Andres Teiss)
Kirkko kohoaa korkeuksiin kadulta katsoenkin
Kirkontorni jatkui näköalatasanteelta vielä tovin ylöspäin
Kirkon torniin ja kohti huippua (kuva: Andres Teiss)
Näkymää Olevisten kirkon tornista (kuva: Andres Teiss)
(kuva: Andres Teiss)





Tallinna on vaan niin kaunis kaupunki katsoi sitä sitten kadulta tai ylempää
Sitten olikin aika siirtyä terminaaliin kotimatkan pariin. Paluumatka taitettiin Tallink Megastarilla, jonka Business Loungessa nautiskeltiin illallinen, rentouduttiin ja pureskeltiin päivän antia.
Kotimatkalla merimaisema
Seikkailupäivän saldona löytyi uusia juttuja tutusta, mutta ahkerasti uudistuvasta Tallinnasta. Sellaisia paikkoja, joissa kannattaa vierailla, ja joissa voi vierailla toistekin. Ja Tallinkin Starin ja Megastarin Business Lounget; ne on kokeilemisen arvoisia, jos haluat omaa rauhaa laivalla.

Seikkailu puolipilvisessä säässä ulkoilmassa ja sisätiloissa vei minusta hyvin mehut ja unihan tuli ennen kuin pää ehti kunnolla tyynyyn (nauraa).
Mahtava päivä oli!

                                    Mari