Kuninkaantammi - kyläjuhlat lähestyvät

En muista, että olisin missään vaiheessa maininnut muuttaneeni, mutta tosiaan alkuvuodesta niin tuli tehtyä. Uusi vuokra-asunto valmistui tämän vuoden helmikuun viimeinen päivä asuinalueelle, joka monelle paljasjalkaiselle helsinkiläisellekin on tuntematon. Asuinalue sijaitsee Luoteis-Helsingissä Vantaan rajan tuntumassa ja omaa hauskan, ja aavistuksen mahtipontisenkin nimen; Kuninkaantammi. 

Asuinalue on saanut nimensä täällä sijaitsevan vanhan tammen mukaan ja tuo tammi on perimätiedon mukaan Ruotsin kuninkaan istuttama ennen 1800-lukua. Mene ja tiedä. Tammi ei osaa puhua ja vaikea se on keneltäkään asiaa tarkastaa, joten suullisen perintötiedon armoilla ollaan (nauraa). 
Tämä alue on siis aivan uusi ja vielä pitkään rakennustyömaata ilman palveluita, mutta tästäkin huolimatta olen ihastunut alueeseen. Tykkään alueen monimuotoisuudesta, talojen värikkyydestä ja erilaisuudesta, pienistä kaduista, sisäpihoista, ympäristön tarjoamista ulkoilumahdollisuuksista ja rakentuvasta yhteisöllisyydestä. Palvelut tulevat sitten aikanaan.
Helsingin kaupunki kuvailee sivuillaan Kuninkaantammen rakentuvan värikkääksi ja viihtyisäksi jalankulkukaupunginosaksi, jossa rakennetaan ekologisesti kestävää, elämykselllistä ja yhteisöllistä asuinympäristöä. 
Tämä jää nähtäväksi ja tuloksia voi katsella tulevaisuudessa, kun alueen sanotaan valmistuvan vuonna 2025. 

Omalta osaltani voin todeta tässä puolen vuoden asumisen ajalta, että ainakin yhteisöllisyys on rakentumassa jo vahvasti. Aktiivisimmat asukkaat ovat järjestäneet kaikenlaista pientä tapahtumaa, Kannelmäen seurakunta on ollut (ja on ymmärtääkseni tulevaisuudessakin) aktiivisesti mukana ja Kuninkaantammen oma kylätoimikunta on perustettu. Facebookista löytyy omia ryhmiä niin koko asuinalueen asukkaille kuin osalle taloyhtiöistä tai katuosoitteista. Kerhohuoneita tai yhteisiä oleskelutiloja löytyy, niitä sisustetaan viihtyisiksi, jotta niissä voisivat tavata toisiaan taloyhtiöiden asukkaat sekä asuinalueen asukkaat. On järjestetty jo Siivouspäivä ja Kirppispäivä sekä muutamia grilli-iltoja. Ja tehty oma logo!
Mikä parasta osallistuminen on vapaaehtoista. 
Tällä alueella asukkaiden ympärille ja ympärillä luodaan jatkuvasti puitteita ja toimintaa hyödynnettäväksi halukkaille aktiivisten ja idearikkaiden ihmisten ja tahojen toimesta. On sitten itsestä kiinni miten ja millä tasolla haluaa olla mukana vai pysytteleekö sivussa.

Kylätoimikunnan ensimmäinen isompi ponnistus on Kuninkaantammen kyläjuhlat tulevana lauantaina. Itseäni harmittaa, että olen viikonlopun toisaalla enkä pääse paikalle, mutta uskon, että kyläjuhlasta onnistunut tapahtuma, josta tulee joka vuotinen perinne. 
Onnistumisen tae on tietysti osallistuvat ihmiset , talkoohenki ja oikea asenne. Ohjelmaa ja erilaista puuhastelua on järjestetty kaiken ikäisille ja aikaa leppoisaan olemiseenkin on varattu, jotta juhla ei mene pelkäksi suorittamiseksi. 
Ohjelmassa on nyt ensimmäisellä kerralla ainakin grillausta, yhdessäoloa, muskari, kasvomaalausta, pihapelejä, musiikkia ja olympialaiset. Kyläjuhla järjestetään nyyttärityylisesti ja picnic -asenteella, joten sormet ja varpaat ristiin, että sää suosii. Mukana on myös Kannelmäen seurakunta, jonka ansiosta tällä erää ainakin tuo kasvomaalaus toteutuu.

Kävin lauantaina lähellä sijaitsevan asuinalueen, Torpparinmäen, kyläjuhlilla aistimassa tunnelmaa ja kuuntelemassa tarjolla ollutta musiikkia. Tunnustan, että minua juhlille veti 22-Pistepirkko, mutta myös uteliaisuus nähdä millainen kyläjuhla lähistöllä järjestettiin viidettä vuotta. Yllätyin positiivisesti paikalla olevasta väkimäärästä. Tuli sellainen hyvä 'vielä on kesää jäljellä' -fiilis eikä kukaan tullut kyselemään jäsenkorttia (nauraa).

Kuninkaantammi on niin alussa, että kaikki tietysti lähtee nollasta. Kuten myös kyläjuhla ja kylätoimikunnan toiminta. Rahaa tarvitaan aina, mutta sen kerääminen ei ole juhlan pääasiallinen tarkoitus vaan yhteinen hauskanpito, toisiin alueen asukkaisiin tutustuminen ja leppoisa yhdessäolo. 
Kylätoimikunta on esittänyt toiveen, että mahdollisimman moni osallistuisi juhliin ja minä, vaikka en paikalle pääsekään, toivotan kaikille oikein mukavia kyläjuhlia!

                                              Mari

ps. Kerron tuonnempana lisää tästä minua viehättävästä asuinalueesta ja kenties voin raportoida jossakin kohdin myös siitä miten kyläjuhlat menivät...

Ensipuraisu lähialueen ulkoilureittitarjontaan

Tänään oli päivä, että tapahtui kaikkea kivaa! Pääsiäisen vapaapäiviä ja sain nauttia ensimmäisen oikean aamupalan uudessa kodissani ilman kiireen häivää, kun puolitoista kuukautta tähän asti oli ollut enemmän tai vähemmän aamulähtöjä. Lisäksi tutustuin uuden asuinalueeni ulkoilureittitarjontaan ja teinkin sitten reilun kympin lenkin ihastellen kevääseen heräävää luontoa auringon paisteessa.

Leskenlehtiä pukkasi

Minusta hauska paikka graffittitaiteelle, jotka olivat mielestäni varsin hienoja ja värikkäitä

Ihanaa babyvihreää

Reitin varrella todella hyvät opasteet

Peltomaisema

Muutin siis maaliskuun alussa aivan toiselle laidalle Helsinkiä ja asuinalueelle, joka vasta rakentuu. Sijainti on jonkun mielestä karmean kaukana kaikesta, mutta kun julkiset toimivat niin minä pääsen minne vain. Lisäksi liki oven edestä aukeaa reitit Keskuspuistoon, joka tarjoaa vaikka mitä ihmiselle, joka tykkää liikkua. 

Lähdin liikkeelle vailla sen kummempia suunnitelmia ihastellen luontoa, joka heräilee paraikaa talviuniltaan. Reittini kulki väylää ensin Pitkäkosken majan suuntaan ja siitä pellonlaitaa Haltialan suuntaan ja sieltä Paloheinän majalle, jossa päätin juoda kupin kahvia ja syödä uunituoreen korvapuustin (kyllä maar maistui hyvälle!). Majalta kotiin oli vielä parisen kilometriä, jonka kävelin tietysti (tarjolla olisi ollut bussikin). Reitin varrella bongasin leskenlehtiä, rinnelehtoa, valkovuokkoja, peltoja, erilaisia puita, aarniometsää, jäisiä varjokohtia, sulamatonta lunta, silmuja puissa, lintujen laulua, erilaisia kukkia, graffitteja, lantaa, metsäkauriita pellolla, elämäni ensimmäisen elävän korpin ja sen aterian jo kylmenneet sammakot hassusti päällekkäin litistyneenä. 
Lähtiessäni ajattelin, että reitilläni on hiljaista, mutta katin kontit (nauraa). Liikkeellä oli porukkaa ja yksin ei tarvinnut tavallaan olla. Hienoa, että ihmiset lähtevät ulkoilemaan kuka sauvakävelemään, perheen kanssa, juoksemaan, koiran kanssa, golfaamaan, fat bikella tai tavallisella pyörällä, ja käyttävät tarjolla olevia huikeita ulkoilureittejä luonnon keskellä. Olin positiivisesti yllättynyt väkimäärästä, jonka kohtasin.

Mustaakin mustempi korppi

Jo kylmenneet sammakot, joista korppi oli kovin kiinnostunut

Täytyy sanoa, että olo oli lenkin jälkeen mitä mainioin. Selkeästi aurinko, ulkoilma ja kevät ovat ihmiselle voimia antava yhdistelma ja oikein terapeuttista. Ensipuraisu lähialueen ulkoilureittitarjontaan oli varsin onnistunut ja läheltä löytyy luontopolut varsin monimuotoisina. Tämän päiväinen lenkki oli siis ensimmäinen lenkkini näillä seuduilla, mutta ei suinkaan viimeinen.

Parasta just lenkin liki lopussa; uunituore korvapuusti, kahvi ja Garminin rannesykemittarin lukemat

                                      Mari