Trölli – When Love and Trölli embrace - kuvattiin olevan fyysinen ja sanaton esitys, joka pureutuu syrjäytymiseen, riippuvuuksiin ja kohtaamisen vaikeuteen. Ja tämä piti paikkansa; ei sanoja, mutta todella fyysinen. Ja raadollinen. Tuttuja ja vaikeita teemoja käsittelevä ja kaikkea muuta kuin pehmeä prinsessasatu.
Kuvat: Mikko Kelloniemi
Lippu saatu: Teatteri VanhaJuko
Teemoja kuvattiin käsiteltävän raikkaasti ja ronskisti yhteiskunnan laitamilla asuvan peikko-hahmon, Tröllin, kautta. Ja kyllä, tämän esityksen aikana tehtiin omanlainen nostalginen matka vuosituhannen vaihteen tunnelmiin, jossa rakkautta kaivattiin, sydämiä särkyi eikä päihteiltäkään vältytty.
Trölliä esittävä Matti Pajulahti kertoo esityksestä seuraavaa: ”Esityksen teemat heijastelevat teinivuosieni kokemuksia Vesivehmaalta, laman jälkeisestä ajasta. Päihteet, yksinäisyys, rakkauden kaipuu, HIM ja Kaija Koo, istuvat niin teinipojan kuin jättömailla asuvan peikonkin maailmaan,”.
Katsojana taisin olla lähes hengittämättä esityksen ensimmäisen 10 minuuttia odottaen puhetta, kunnes tajusin, että niin, sanaton esitys on sanaton esitys (nauraa). Ensimmäisen vartin jälkeen minua alkoi sattua myös polviin, vaikka istuin tanakasti tuolillani, mutta lavalla olevan peikon eteneminen eli möngerrys; sitä ilmeisesti myötäelin. Esitys kesti tunnin ja ei kyllä aika tullut pitkäksi esityksen aikana! Vaikka sanoja ei ollut, tapahtumia senkin edestä. Tapahtumat ja Trölli kuljettivat katsojaa vahvasti mukanaan (tai minua ainakin). Fyysinen esitys, todella! ja hattua nostan näyttelijä Pajulahdelle katsojaa hengästyttävästä tunnista. Kokonaisuus onnistunut ja viihdyttävä paketti pienine huumorinkukkineen kaikessa raadollisuudessaan.
Matti Pajulahti on kotoisin Vesivehmaalta ja Jukon näyttelijäryhmän tuorein jäsen. Jukon näyttämöllä hänet nähdään ensimmäistä kertaa tässä esityksessä Trölli.
Äänisuunnittelu Janne Louhelainen
Valosuunnittelu Antti Haiko
Lavastus Reima Hirvonen
