Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuninkaansaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuninkaansaari. Näytä kaikki tekstit

27 heinäkuuta 2021

Kerran (tai kaksi) kesässä - Vallisaari

Kerran (tai kaksi) kesässä vierailen Vallisaaressa. Saaressa, joka sijaitsee Helsingin edustalla Santahaminan ja Suomenlinnan välissä alle puolentunnin lauttamatkan päässä Lyypekinlaiturilta Kauppatorilta. Vallisaari on vienyt sydämeni ja suosittelen lämpimästi siellä vierailun kaikille, jotka kysyvät missä Helsingissä kannattaa käydä. Löydät saarelta historiaa, luontoa ja mukavia kahviloita ja piknikpaikkoja.

Nyt vierailin alkukesästä, kun luonto oli vasta ryöpsähtänyt loistoonsa, mutta värit olivat vielä tuoreita. Ruuhkaa ei ollut ja nautinkin kauniista kesäpäivästä saarella kaikessa rauhassa. Opasteita oli lisätty ja selkeytetty ja piknikpaikkoja oli tullut lisää sitten viimeisen käyntini. Kuvat alla kertokoon puolestaan tästä retkestä.


Ennen lautan lähtöä nautin kahvit ja korvapuustin Kauppatorin laituri -kahvilan terassilla ja ihastelin Helsinki Biennaali -paviljonkia ulkoa ja sisältä. Helsinki Biennaali järjestetään Vallisaaressa (12.6.-26.9.2021) ja aion tuon Biennaalin käydä katsomassa ihan erikseen. Esimakua sain yhden teoksen verran sen tekijöiltä, kun osuin sopivasti paikalle ihmettelemään. Teos oli kyllä vaikuttava, mutta siitä toisella kertaa.
Helsinki Biennaali -paviljonki on täynnä kivoja muotoja ja yksityiskohtia ja sinällään jo ihan katsomisen arvoinen.

Niin se vain on, että Vallisaari on ihastuttava saari edelleen. Minuun vetoaa saaren monimuotoinen luonto ja historia, saarta ympäröivä meri ja saaren kahvilat. Sopiva setti viettää kesäpäivää. 

Aikaisemman kirjoitukseni Vallisaaresta ja Kuninkaansaaresta pääset lukemaan tästä alta:


                                        Mari


19 toukokuuta 2018

Vallisaari ja Kuninkaansaari - kappale kaunista Suomea ja Helsinkiä

Vallisaari; siinä on saari, jonne minun mielestä kannattaa suunnata kesällä edes kerran elämässään! Siinä samalla tai sitten toisella kerralla voi käväistä katsastamassa myös Kuninkaansaaren, koska siinähän se aivan kyljessä on sekin. 





 

 

Vallisaari on saanut olla muutamia vuosia täysin rauhassa ja villinä Puolustusvoimien luopuessa siitä 2000-luvun alkupuolella, kunnes nyt muutama vuosi sitten saari avattiin kävijöille. Saari on tosin ennen tätä hiljaiseloa ollut kovassakin käytössä ja sillä on pitkä, vaihderikas ja mielenkiintoinen historia.


Saari on toistaiseksi säilyttänyt aitoutensa. Rosoista kauneutta, merta ja luonnon rauhaa; sitä sieltä löytyy. 
Tämän lisäksi saarelta löytyy myös muutamia kahviloita, ravintola ja erilaisia aktiviteettejä tarjoavia palveluntarjoajia. Omien eväiden nautiskelijoille löytyy saarelta hyviä paikkoja picnicpöytineen missä evästää rauhassa. Löytyy myös vesipisteitä ja erinomaisessa kunnossa olevia kuivakäymälöitä. Saarella liikkujille on sääntönsä, jotka on hyvä lukea ja niitä noudattaa, jolloin ei tule  ikäviä yllätyksiä.


Saarelle pääsee kivasti toukokuusta syyskuun loppuun parin eri yrityksen vesibusseilla Helsingin Kauppatorilta JT-Line ja Aava Lines. Lisäksi sieltä löytyy myös vierassatama, joka sijaitsee Torpedonlahdella, jos omalla veneellä haluaa saarelle matkata. 
Vesibussimatka kestää n. 20 minuuttia ja samalla reissulla voi pysähtyä Lonnan saarella tai Suomenlinnassa, jos siltä tuntuu.
Itse tykkään tästä saaresta. Minua kiehtoo saaren luonnollisuus ja rauha, lehdot ja perhoset, villeys ja aitous, joka toivon mukaan ei katoa vielä moneen vuoteen kävijöiden lisääntyessä. Vierailin täällä ensimmäisen kerran viime kesänä ja nyt visitoin taas. Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat kiva päiväretkikohde, kappale kaunista Suomea ja Helsinkiä ja lähellä (...jos asustaa täällä pk-seudulla)!


                                        Mari

Ps. osa kuvista on viime vuoden saarivisiitiltä ja osa tämän vuoden visiitiltä. Viime vuonna vierailin Vallisaaressa kesäkuun loppupuolella (sattui jopa aurinkoinen päivä) ja tällä kertaa toukokuun puolivälissä (sattui myös aurinkoinen päivä). Viime vuonna joutsenpariskunnalla oli jo poikaset, kun taas nyt pesässä istui emo hautomassa munia. Molemmilla kerroilla luonto on ollut parhaimmillaan kuten kuvista voi todeta.