30 syyskuuta 2014

Käyttökokemuksia Garmin Forerunner 15 -juoksukellosta

Tovi on vierähtänyt siitä, kun sain Garminin Forerunner 15 -juoksukellon testattavakseni. Kesän kynnyksellä ja aikana kello oli lähinnä ranteessa koristeena, mutta askelia sillä mitattiin silloinkin. Taannoin sain itsestäni irti ja järjestin hetken aikaa tutustuakseni astetta paremmin käyttöoppaaseen ja itse kellon toimintoihin, mutta en vieläkään ole täysipainoisesti pystynyt hyödyntämään kaikkia kellon sisältämiä ominaisuuksia. Muun muassa alkukesän leikkausoperaation jäljiltä ylävatsaani koristaa tähystysleikkausarpi, joka ei tykkää niin yhtään siitä, että käyttäisin sykevyötä, jotta saisin sykettä mitatuksi. Olen toki käyttänyt, mutta miellyttävää se ei ole toistaiseksi.

Garmin Forerunner 15 -juoksukello ja saatavilla olevat koko- ja värivaihtoehdot
Mutta mitä tulee juoksukelloon niin päivittäiset askeleet, kilometrit ja kalorit mittaa moitteettomasti eikä siinä ole mitään valittamista. Ei ole siis kellon vika mikäli päivän askeleet eivät täyty tai mitään mittaroitavaa ei löydy (nauraa).
Sykkeenkin mittaa kivasti kunhan saat ensin sykevyön asennettua (helppoa) ja määriteltyä sijaintisi (vaatii kärsivällisyyttä odottaa). Jälkimmäinen ominaisuus on vähän ärsyttävä, koska kestää joskus kauankin ja katoaa mikäli joudut matkasi mittaamisen keskeyttämään syystä tai toisesta hetkeksi.
Kello pysyy kädessä hyvin ja hihna ei pääse itsekseen aukeamaan (kuten aktiivisuusrannekkeen kanssa satunnaisesti) ja kellonaikakin vaihtui näppärästi, kun pisti kellon etsimään sijainnin (matkoilla hyvä ominaisuus); automaattisesti en huomannut vaihtoa tapahtuvan.

Päivän askeleet yhteensä, päivän askeltavoite, päivän kilometrit ja kulutet kalorit

Kello on ollut matkassani yöt ja päivät, maalla ja vedessä. Ainoa hetki, jolloin otan kellon ranteestani pois, on laitteen lataushetki. Akku on ladattava viiden viikon välein vähintään ja mikäli GPS-toimintoa käyttää, on lataus tehtävä useammin. Lataus-/datakaapeli on tietokoneen USB-porttiin sopiva oma kaapelinsa, joten sitä ei kannata unohtaa kotiin lataushetken ollessa käsillä. Nykyisin on kyllä vaikka millaista adapteria ja kaapelia oltava matkassa, että pärjää reissuillaan laitteet toimintakykyisinä.

Seuraava askel omalla kohdallani olisi hyödyntää mahdollisuutta seurata sykettä lenkeilläni ja sen teenkin heti, kun arpeni ylävatsassani on armollinen sykevyön käyttämiselle. Lisäksi pitää opetella hyödyntämään tilastot, jotka saa kerättyä erittäin kätevästi Garmin Connect -kuntoiluyhteisöön. Sivustolla on kattava paketti erilaisia valmiita tilastoja; itselle jää vaivaksi ajoittain synkronoida tiedot sivustolle ja käyttää kertyneitä tilastoja omaksi hyväksi. Siihen tarvitaan sitä kuuluisaa aikaa... Ja toki mielenkiintoakin. Kaikkihan eivät tykkää tilastoista yhtään.

Yhteenvetona ja verrattuna Garminin Vivofit aktiivisuusrannekkeeseen tämä juoksukello vaatii käyttäjältään innokkuutta ja hieman syvempää mielenkiintoa hyödyntää laitteen monia ominaisuuksia. Helppoja käyttää molemmat, mutta ehkäpä Vivofit on näistä se huolettomampi ja ominaisuuskammoiselle helpompi laite.

Garmin Vivofit -aktiivisuusrannekkeet ja Forerunner 15 -juoksukellot ranteissa. Ihanat värit!

Liikkua voi ilman ranneketta, kelloa tai mitään mittaria, mutta itsestäni on mukava mitata. Niin askeleita, matkaa kuin kaloreitakin. Ei tarvitse arvuutella, kun voi katsoa lukemat. Yksinkertaista ja helppoa!

Lisätietoja Garminista ja tuotteista alla olevan linkin takaa:

                                                        Mari


23 syyskuuta 2014

Uutta intoa ja motivaatiota syksyn kuntoiluihin uudella ruokavalio- ja treeniohjelmalla

Taas on aika uusien kujeiden! Omalla kohdallani se tällä kertaa tarkoittaa sitä, että lahjoin itseäni synttäripäivän kunniaksi uudella treeniohjelmalla ja ruokavaliolla, jonka kesto on 3 kuukautta. On siis syksylle tekemistä ja olenkin taas intoa täynnä liki halkeamiseen asti! (nauraa).
Mutta totta se on, että ihan uudenlainen into ja motivaatio on taas päällä, kun kädessä on uudet ohjelmat. Koko ajanhan sitä tässä on edetty kiloja kadottaen ja eletty terveellisesti, mutta uudet tuulet on aina piriste päivään.

Aamu-uninen jumppari
Tämän kertaisia ohjelmia edelsi kuukauden omatoiminen jakso, jolloin toki söin vakiintuneen ruokarytmini mukaisesti ja terveellisesti, mutta en noudattanut mitään tiukkaa ohjelmaa. Liikuin myös paljon, ja pidin jopa viikon pituisen tauon salitreeneistä. Homma siis sujuu nykyisin hyvin, ainakin omasta mielestäni, ilman mitään ohjelmia, mutta kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut niin tämä tapa on itselleni se toimivin tapa. Se, kun joku toinen tekee minulle ohjelmat ja minä vain noudattelen niitä kirjaimellisesti. Helppo ja itseäni motivoiva tapa, josta tuskin ihan heti tulen luopumaan, vaikka omatoimiset jaksot saattavatkin ajan kuluessa pidentyä.

Uusi ruokavalio sisältää päivätasolla yhteensä 1600 kaloria ja on sisältönsä puolesta suorastaan herkullinen. Vaihtoehtoja on, joten ruokavalio ei ole niin rajattu kuin aiemmat ovat olleet. Lisäksi välipalaan olivat eksyneet sanat leikkele ja juusto. Ihan piti kahteen otteeseen lukea, että ymmärsinkö oikein vai onko kyse vain vilkkaan mielikuvituksen tuotoksesta. Sekin olisi mahdollista, sillä en ole kahteen vuoteen ostanut juustoa kotiini ja leikkeleiden käytöstäkin on reilu vuosi.
Tässä välipalassa näkkileipä tai riisikakku jää kyllä kakkoseksi, vaikka siellä pohjalla onkin!

Oih, välipala!


Ruokavalio on nyt hieman erilainen aikaisempiin verrattuna, sillä hiilihydraatteja nautiskelen tasaisemmin joka aterialla. Katsotaan miten se toimii ja millaisia tuntemuksia herättää.
Sen voin sanoa, että nälkää en tule näkemään, sillä varsinkin lounas ja päivällinen ovat lautaselle koottuna melkoisen kokoisia kasoja. Siinä voi silmät pyörähtää osalla, kun ne pyörähtävät hämmästyksestä minullakin.

Treeniohjelma on omasta mielestäni taas hyvin monipuolinen ja koukuttava. Toistoja on lisätty, mutta pysytään perusliikkeiden parissa. Ikään kuin palattaisiin hieman taaksepäin ja elämäntaparemontin alkuaikoihin. Kuntosalikertoja on 2-3 viikossa ja kun kerran saan valita, niin sehän tarkoittaa kohdallani tuota kolmea kertaa. Lisäksi muuta liikuntaa on runsaammin ja ulkoilupainoitteisesti lepopäiviä (2 kpl/viikko) unohtamatta.
Salitreeniohjelmaan sisältyy yksi 'pumppipäivä', jota katsellessa tuli jo liki hiki otsalle. Siinä puserretaan naisesta mehut kyllä irti joka kerta, joten tiedossa on varmasti jäykkiä ja kipeitä lihaksia.
Mutta tykkään jo valmiiksi. Sellainen sopii mulle, että voin haastaa itseni ja ottaa kropastani mittaa.

Uuden ohjelman pariin tästä
Ja näillä ohjelmilla mä pötkin sitten joulun kynnykselle asti. Tavoitteena on ohentua vielä hieman nykyisestä ja kiinteyttää numeroa liian suureksi jäänyt nahkani lihaksia kadottamatta. 
Ennen kaikkea tavoitteena on voida hyvin kuten pari viimeistä vuotta. Ja ylläpitää jo saavutettua.

Ryhti on parantunut huomattavasti

Tästä on lähdetty ohenemaan aikanaan...


Ah, on tää elämä vaan niin kivaa! Ei haittaa tuulet eikä tuiskut vaan positiivisin mielin edetään syksyn kimppuun ja kohti joulua.

Mitä suunnitelmia teillä blogin lukijoilla on syksylle oman hyvinvointinne osalta? Miten ylläpidätte motivaatiota ja intoa kuntoilla?


                                          Mari


16 syyskuuta 2014

Sunnuntaikävelyllä naiselle ammatti

Sunnuntaina osallistuin tapahtumaan, jossa käveltiin naiselle ammatti. Tämä oli kohdallani toinen kerta, kun osallistuin kyseiseen tapahtumaan eikä tämä kertakaan ollut ollenkaan huono juttu. Mikäs sen parempaa sponsorointia ja tukea, kun voi samalla itse hoitaa päivän liikunnat ja tehdä jotakin hyvää!

Standi kaksikielisenä

Kävele naiselle ammatti -tapahtuma on valtakunnallinen Naisten pankin ja kirkon ulkomaanavun yhteistyönä järjestämä. Nyt jopa 27 paikkakunnalla oli mahdollisuus kävellä hyvän asian puolesta. Ja järjestyksessään tämä oli viides kerta.

Tapahtuman avulla kerätään lahjoituksia tukemaan kehitysmaiden naisten koulutusta, toimeentuloa ja yrittäjyyttä. Itse olin mukana työnantajani lahjoituksen turvin ja työkavereiden kera, mutta tapahtumaan voi osallistua kuka tahansa, joka haluaa olla mukana tukemassa tapahtuman teemaa.

Passi mukana


Kokoontuminen oli Helsingissä EY-talolla ja reittivaihtoehtoja oli kaksi: Töölönlahden ympäri (2,5km) tai lisäksi myös Eläintarhanlahden ympäri. Kiersin itse molemmat lahdet reippaasti kävellen aurinkoisesta säästä nauttien ja matkan pituudeksi tuli aika tarkalleen 5 km. 
Tapahtuman avasi kirjailija Anja Snellman, alkuveryttelyn hoiti Heidi Hietala ja tilaisuuden juontajana toimi Piia Pasanen.


Reittikartta

EY-talolle oli järjestetty myös tapahtumatori, jossa oli esillä mm. Taika-korut, Aloe vera -tuotteita, Arctic Nutrition -ravintolisiä, Lazy Lizard -verkkokauppa, Peru Shop- ja Kaiku -tuotteita.
Perinneleikit ry leikitti perinneleikein, monikulttuurinen Kassandrakuoro laulaen ja Thilé Danse -tanssiryhmä tanssien. Lapsille löytyi myös kasvomaalausta.
Kävelyn jälkeen oli mahdollisuus keitto- tai salaattilounaaseen paikan päällä.

Tapahtuman kävelyosuuteen osallistuneita


Tarkempia tietoja linkkien takaa:
Kävele naisella ammatti

Naisten pankki

Mukava, leppoisa tapahtuma hyvän asian puolesta. Juuri sopiva reippailu ja sunnuntaikävely!


                                              Mari

06 syyskuuta 2014

Elämäntaparemonttia ei tarvitse tehdä yksin

Elämäntaparemontti ei tapahdu yhdessä yössä. Itse päätös odottaa toteutumistaan ja useimmilla luultavasti muhii jossakin korvan takana pelkkänä toiveena kauan, kunnes sitten yhtäkkiä tulee se päivä, että aloitat. Se, että mielessä on ajatus siitä, että pitäisi tehdä jotain, on jo hyvä alku. Silloin on tiedostanut, että haluaa voida elämässään hyvin ja huolehtia terveydestään.
Elämäntaparemontti ei aina vaadi pohjalleen suuren suuria määriä kiloja tai valtavia muutoksia, sillä se voi koostua pienistäkin omaa elämää parantavista muutoksista. Remontin tarve ja erityisesti muutos lähtee omasta itsestä. Aina. Matkallaan kohti tavoitetta on pistettävä itsensä likoon ja luultavasti astuttava niin sanotulle epämukavuusalueelle, mutta se kannattaa. Täysin yksin matkaa ei tarvitse taittaa, mikäli niin ei halua. Lähimmäisten ja ystävien tuki on tärkeää, samoin kuin vertaistuki.

Omalla kohdallani, ja tällä remonttireissullani, olen saanut tukea monilta ystäviltäni läheltä ja kaukaa. Olen siitä vilpittömästi iloinen ja pidän sitä mittaamattoman arvokkaana asiana. Se on yksi iso tekijä siinä, että remonttini on edistynyt näin mutkattomasti ja tulosta on tullut. Yksin tämä remontti olisi ollut reippaasti raskaampi taival.

Esittelen tässä yhden tukena elämäntaparemontissani vahvasti seisoneen ihmisen, Laura Simolan. Lauran nimi on vilahdellut kirjoituksissani muutamaan otteeseen ja kysehän on hyvästä ystävästäni ja henkilökohtaisena valmentajanani toimivasta henkilöstä. Laura ei ole yksinoikeudella vain minun PT:ni ja voin hyvillä mielin suositella häntä kaikille, jotka haluavat saattaa itsensä kuntoon, tehdä vaikka elämäntaparemontin tai suunnata kohti fitness-kisoja.


Laura (kuva: Tomi Rehell)


Olen tuntenut Lauran jo vuosia. Tapasimme ensin työn merkeissä ja sittemmin olemme pysyneet hyvinä ystävinä. On ollut hieno seurata Lauran tietä kohti upeata fitness -uraa ja menestystä. Upeaa ja määrätietoista toimintaa, jota jaksan ihaillen katsoa. 

Marraskuun lopussa tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Laura aloitti Fitfarmin leivissä ja neljä vuotta on painoja nosteltu erittäin aktiivisesti. Tätä aiemminkin Laura on ollut aktiivinen liikkuja erilaisten lajien parissa, mutta kuntosali on kuulunut enemmän tai vähemmän ohjelmaan kymmeniä vuosia.
Se, miten Laura on päätynyt body fitness -kilpailijaksi, on tapahtunut Lauran ensimmäisen PT-treenin yhteydessä pari vuotta takaperin, kun valmentaja oli udellut, että voisiko ajatella tähdättävän body fitness-kisoihin. Ensin asialle oli tullut naurettua, mutta niinhän ne parhaimmat kipinät taitavat syttyä, kun itse vähiten uskoo homman olevan mahdollista. Näin kävi itsellenikin elämäntaparemonttini kanssa. Laurahan heitti ilmaan tuoreena personal trainerina, että voisin olla hänen ensimmäisiä PT -treenattaviaan (koekaniini) ja minä siihen, että ei ikinä, en pysty, kuolen kuntosalilla ja mitä kaikkia muita tekosyitä silloin keksinkään. En voi olla kuin tyytyväinen, että tuollainen lause ilmaan lennähti taannoin...

Joka tapauksessa kaksi vuotta tuosta treenistä ja valmentajan kysymyksestä, olikin sitten Lauran takataskussa ensimmäisten body fitness-kisojen Fitness Classicin +45 -vuotiaiden masters -sarjan Suomen mestaruus (keväällä 2014). Niin kuin aivan huippu juttu! 
Ja kilpailu-ura jatkuu. EM -kisoista ei tullut menestystä, mutta nyt Laura valmistautuu aivan piakkoin pidettäviin yleisen sarjan SM-karsintoihin ja masters -sarjan MM-karsintoihin. Ja perään lokakuussa ovat heti MM-kisat ja viikon päästä tästä SM-kisat. Riittää tavoiteltavaa kyllä.

Saan tavallaan seurata tätä Lauran valitsemaa, haastavaa matkaa aitiopaikalta. Lauralla on nyt menossa vaihe tinkimätöntä treenausta kohti tavoitetta hyvän valmentajan silmien alla (Jari Mentula - Fitfarm). 
Päätös, tavoite, treeniä, ruokaa ja lepoa. Siinä se Lauran noudattama metodi on yksinkertaisuudessaan ja näistä saan osani myös itse, kun kuntoremontoin itseäni Lauran tekemin ohjein. 
Metodia voi erinomaisesti soveltaa tehdessään pientä tai suurta elämäntaparemonttia. Siinä ei vaadita kovia kisadieettejä vaan yksinkertaisesti päätös, tavoite, treeniä/liikuntaa, ruokaa ja lepoa. Kisaaminen vaatii sitten jo enemmän ja siihen lähtiessään pitää olla lujasti sitoutunut. 
Muutos onnistuu varmasti, kun uskoo itseensä, katselee elämää positiivisin mielin, tarttuu toimeen ja pitää tavoitteen mielessään. Sitä Laurakin on tehnyt; lähtenyt toteuttamaan itseään ja upeasti kääntänyt vaikeudet elämässään voitokseen. Vastoinkäymiset, suuretkin sellaiset, ovat antaneet puhtia treeneihin ja se on tuottanut hienoa tulosta.

Itse seuraan hieman jännittäen miten mahtaa tulevissa kisoissa käydä, mutta samalla iloitsen puolesta ja myös ihailen toisen valtavaa innostusta ja työn määrää tavoitteidensa saavuttamiseksi. 
Innostus ja vahva sitoutuminen siihen mitä tavoittelee, on kivasti tarttuvaa ja antaa potkua omalle remontilleni kohti tavoitepainoa ja hyvää kuntoa. 
Voin myös sanoa, että olen hyvissä käsissä. Kerron mitä haluan seuraavalta ohjelmaltani, noudatan saamiani ohjeita sekä ruokavalion että treeniohjelman suhteen, ja tulosta tulee. Laura on erinomainen sparraamaan ja aidosti kiinnostunut siitä, että pääset asetettuun tavoitteeseen. 



Laura nyt valmistautuessaan syyskuun karsintoihin (kuva: Tomi Rehell)

Laura keväällä (kuva: Tomi Rehell)

Laura kisalavalla ja kevään 2014 body fitness-kisojen Fitness Classicin +45 -vuotiaiden masters -sarjan Suomen mestari (kuva: Mike Sirén)

Suosittelen teille kaikille, jotka nyt mietitte, että olisi kiva saada muutama kesällä kerääntynyt kilo pois tai kohottaa kuntoaan, että harkitsette tueksenne personal traineria. Ainakin aluksi. Itse olen kokenut PT:n treenit ja ohjelmat erittäin toimivaksi tässä matkallani kohti tavoitepainoa. Kokeilen välillä selviytyä omillani, mutta palaan aina takaisin, koska koen sen niin paljon helpompana ja itselleni toimivana tapana. 
Olen siinä mielessä onnekas, että personal trainerini on juuri Laura. Henkilö, jonka kanssa kemiat toimivat, ja joka on motivoitunut auttamaan tavoitteisiin pääsemiseksi, ja jonka kanssa asiakassuhde on rakentunut toimivaksi ja vuorovaikutteiseksi. 
Mikäli yhteinen sävel ei PT:n kanssa löydy (se kun ei ole päivän selvää), ei kannata tyytyä tilanteeseen vaan kokeilla toista personal traineria.  

Itse annan suuren arvon sille tuelle, jota olen remonttiretkelläni saanut niin Lauralta kuin muiltakin. Yllättäviltäkin tahoilta. Hienoa, että elämäntaparemonttia ei tarvitse tehdä yksin!
  
Lauran tavoitat halutessasi sähköpostiosoitteesta: poweringyourlife@gmail.com. Rohkeasti ottamaan yhteyttä ja keskustelemaan omista tavoitteistaan ja ohjelmasta!

                                            Mari

04 syyskuuta 2014

Itsensä hemmottelua kosmetologin käsissä

Välillä sitä tulee puhuneeksi, että jokaisen pitäisi muistaa hemmotella itseään. Tapoja siihen on monia, mutta itselläni hemmottelu on aika pitkälle kehon, ihon ja tukkalaitteen huoltamiseen keskittyvää. Kampaajan ja kosmetologin käsittelyt ja osteopaatin lihashuolto piristävät kummasti mieltä. Samalla tulee yhdistettyä fyysinen ja henkinen rentoutuminen.
Iän karttuessa olen huomannut itsessäni sellaisen muutoksen, että olen alkanut nauttia käydessäni kosmetologilla, kampaajalla tai hieronnassa. Etenkin kosmetologilla käyminen on tullut osaksi elämääni viime aikoina, kun se ennen ei sopinut pirtaan niin millään (mikä lie asennevamma ollut...).

Kun sitä päivittäin ja viikottain pyrkii hoitamaan ihoaan kauttaaltaan mahdollisimman hyvin, on välillä mukava ottaa hommasta niin sanotusti lomaa ja pungeta kosmetologin lepotuoliin tuunattavaksi. Mikäs sen mukavampaa kuin olla vaan ja antaa ammattilaisen tehdä työnsä. Samalla voi parantaa maailmaa jutustellen ja ottaa vaikka torkut, jos siltä tuntuu (en muista, että olisin vielä ihan kuorsaukseen asti päässyt rentoutuessani, mutta liki on ollut ja kosmetologini saattaa muistaa toisin...).


Olen ajan saatossa kehittynyt hieman myös asiakkaana ja nykyisin osaan jo suuntaa antavasti kertoa millaisen tai millaisia hoitoja kaipaan. Tosin tilaan aika yleisellä tasolla tyyliin kasvohoito, ja odotan sitten mitä palvelun tarjoaja ehdottaa (nauraa), koska itselleni on jotenkin hirmuisen vaikeata valita joku pitkältä listalta tai yrittää muistaa ulkoa mitä kaikkea listalla olikaan tarjolla. Homma toimii kyllä hyvin näinkin. Olen avoinna uusille ehdotuksille eikä hoidon tarvitse olla joka kerta sama.


Viimeksi huollettiin ripset taas ojennukseen ja kestämään kaikki ilmassa lentävät pelikaania pienemmät öttiäiset. Ripset suojaa kyllä hyvin ja kesällä pyöräillessä pelastivat monelta törmäykseltä. Siis niiden ilmassa lentelevien kohdalla.

Joo, olen itsekin yllättynyt, että olen sen verran ehkä turhamainen, että otin kesällä ripsien pidennykset. Mutta onhan se kokeiltava, että tietää onko ne kivat vai ei. Järkeä on turha lähteä etsimään tässä kohdin (hymyilee itsekseen), mutta kiva ja järkevä harvoin istuvat samaan lauseeseen. Räpsyttimet on toistaiseksi olleet kivat eli itse tykkään, joten pidellään näitä nyt tovin aikaa kunnes kyllästyn.

Lisäksi tehtiin kasvohoito. SKY -kosmetologini Heini Luoto ehdotti, että kokeillaan jotakin uudistettua kasvohoitoa ja minullehan passas. Kyse oli siis merileväpikakasvohoidosta, jonka kesto oli 45 minuuttia (ei kovin pikainen hoito minun mielestäni, mutta aika on käsitteenä suhteellista). Naamion tavoitteena oli kosteuttaa ja kirkastaa ihoa ja siinä kyllä onnistuttiin. Hoito sisältää mm. ihotyypin mukaisen puhdistuksen ja kuorinnan, Hyaluronihappo -seerumin, naamion Spirulina -levästä ja Laminari Digitata merilevästä ja lopuksi ihotyypin mukaisen kosteusvoiteen.

Hyvä naamio; seerumi sievästi ikään kuin nipisteli ja pitää varautua, että tuoksu voi yllättää, vaikka Heini siitä kyllä mainitsi...

Jei! Siinähän olen minä ja naamio :-D


Heinillä on nyt kiva tarjous tuosta kasvohoidosta; 30€ syyskuun ajan. Kannattaa kurkata tarjousta ja ihan kokeillakin hoitoa! Alla linkki Facebook -sivulle, jossa tuo tarjous on ja toinen www-sivuille, josta löytyvät mm. hinnasto ja yhteystiedot.


SKY-kosmetologi Heini Luoto/Facebook

www-sivut, hinnasto ja yhteystiedot

SKY-kosmetologi itse
Hinnastosta löytyy muut tarjolla olevat hoidot hintoineen. Heinin työskentelytila, joka on yhteinen tila toisen kosmetologin kanssa, sijaitsee Vantaan Tikkurilassa, aivan aseman läheisyydessä.
Itse olen käyttänyt Heinin palveluista mm. ripsien ja kulmien värjäystä ja kasvohoidoista mikrohiontaa tehokosteuttavalla. Voin lämpimästi suositella näitäkin.

Joka hoitokerran jälkeen olen lähtenyt kotiin entistä ehompana (on muuten hieno tunne!), mieli virkistyneenä ja rentoutuneena. Onhan se nautinto, kun saa vain olla ja odottaa rentona pientä ihmettä tapahtuvaksi!


Tässä kuvassa ne räpsyttimet näkyvät

                                                      Mari