Ter Minator - Rikkinäinen ja korjattu T-800 tanssii taas

Pääsin keväällä taas kutsuttuna teatteriin (*medialippu saatu, KokoTeatteri*) ja kulttuurin pariin katsomaan KokoTeatterin lavalle esitystä Ter Minator - Rikkinäinen ja korjattu T-800 tanssii taas.

Terminaattori kirjoitetaan tässä esityksen nimessä hauskasti Ter väli Minator ja tuleehan tuosta nimestä herkästi ensinnä mieleen legendaariset Terminaattori -elokuvat. 

Tanssiesitys; joskus vaikeastikin ymmärrettävää. Sami Saikkonen; tanssija - koreografi - lentäjä - lehtien palstoiltakin tuttu. Sami Saikkonen ja soolotanssiesitys; sitä oli tarjolla tässä esityksessä. Katsotaan...

Kuvat alla: Sini Salo ja Heidi Bergström

Medialippu saatu: KokoTeatteri

"Tanssija sulautuu yhteen ja hajoaa samanaikaisesti, luoden visuaalisen minimalismin, joka kutsuu katsojan pohtimaan aikaa, tilaa ja ihmisen muuttuvaa olemusta."

Lainaus esityksen esittelytekstistä yllä on hyvä kiteytys tästä esityksestä. Itse en niinkään pohtinut aikaa tai tilaakaan vaan keskityin seuraamaan ihmisen olemusta ja sen muutoksia koko esityksen ajan. 

Oli kyllä upea ja intensiivinen tanssiesitys; vei ajantajuni ja sai minut osittain maagisestikin ja hengitystä pidättäen seuraamaan tanssijaa ja liikettä lattialla. Onneksi esityksessä tuli niitä pieniä pysähdyksiäkin, niin muistin hengitellä (nauraa). 

Tämä tanssiesitys ei ollut vaikeasti ymmärrettävä vaan vaikuttava esitys kokonaisuudessaan ja mahtia, että Sami Saikkonen soolotanssii! 

TER Minator - ei niin rikkinäinen enää, hienosti korjattu T-800 tanssii taas!

Idea, konsepti, koreografia ja tanssi: Sami Saikkonen

Näyttämötyön ohjaus: Anna Veijalainen

Valosuunnittelu: Pietari Salmi

Musiikki: Ofelia

Video, osa kuvista: Heidi Bergström

Markkinointi ja tiedotus, osa kuvista: Sini Salo

Keväällä harmittelin, että en ehtinyt tästä esityksestä postausta tehdä. Esityksiä oli itselleni kiireiseen ajankohtaan niin vähän ja lyhyen aikaa, mutta onneksi huomasin, että lisäesityksiä on nyt syksylle. Tosin lyhyt jakso tämäkin, ja viimeistä esitystä viedään, mutta mikäli tämä esitys kiinnostaa niin tulevana perjantaina 20.9. klo 19 vielä ehtii nähdä. Paikka on siis KokoTeatteri.

- Mari -

Seinää tuijottavat naiset - KokoTeatteri

Seinää tuijottavat naiset... Onpas esityksellä jännä nimi, ajattelin teatterin ovesta sisälle astuessani. Pohdin mielessäni, että mitä sitä esitykseltä odottaisin, mutta päädyin jälleen siihen, että ei mitään odotuksia ja katsomoon mieli avoimena, jolloin saa parhaimman kokemuksen. Se kannatti!

                                    *Lippu saatu, KokoTeatteri*

Seinää tuijottavat naiset -esitys (kuva lainattu KokoTeatterin sivulta)

Kokoteatterin syksyn ohjelmistossa on vielä muutaman esityksen verran tanssiesitys, jonka nimi on tosiaan Seinää tuijottavat naiset. Tanssiteos on kahden naisen duetto eikä se todellakaan ollut mikään pysähtynyt, paikoillaan seisova esitys (vaikka nimi sellaista saattaisi enteilläkin). Katsojana pääsin sukeltamaan mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki on tietysti mahdollista. 

Tanssijat, Niina Viitamäki ja Satu Rekola, eivät juurikaan paikoillaan seisseet tai seiniä tuijotelleet vaan estradin täytti liike, äänet, laulu, puhe, vuorovaikutteiset hetket yleisön kanssa ja musiikki. Teos piti kivasti katsojan valppaana koko esityksen ajan yllätyksellisyydellään. Ja huumoriakin löytyi siinä missä sulavia, kulmikkaita ja rytmikkäitä liikkeitä. Ei hetkeäkään, että katsojana minulla olisi ollut tylsää. Päinvastoin! Ja oli muuten ihana kuulla tuttua musiikkia (Kate Bush ja White Stripes).

Käsiohjelmassa istunut lause:

"Irrottaudu arjen odotuksista ja heittäydy mielikuvitusmaailmaan"

Täydellinen lause kertomaan tästä teoksesta!

Kuplajuomaa (kivennäisvesi kuplilla) ja käsiohjelma (kuva: oma)

Esiintyjät:

Niina Viitamäki ja Satu Rekola

Valosuunnittelu:

Liisa Kyrönseppä

Äänisuunnittelu:

Johanna Storm

Tekniikan assistentit:

Pinja Kokkonen ja Francis Machado

Kantaesitys 21.8.2021

                                  

Paikan päälle esitystä pääsi katsomaan koronaturvallisesti ja porrastetusti (oma sisääntuloaika katsomolohkoittain ilmoitettiin ennakkoon), kun katsomo oli lohkottu kolmeen osaan. Katsomossa oli istumapaikat turvavälein ja myöskin poistuminen oli järjestetty koronaturvallisesti omista uloskäynneistään per katsomolohko.                                      

                                           Mari

KokoTeatterin tanssiteos Nostalgia - neljän sammakon vaellus

Alkuvuoden aikana kokemani kulttuuriputken antia on hyvä purkaa nyt, kun on aikaa muistella vanhoja ja odottaa tulevia. 

Helmikuussa sain kutsun KokoTeatterin ensi-ilta esitykseen Nostalgia - neljän sammakon vaellus. Vastasin kutsuun myöntävästi, kun kerran esityksellä oli niin hauska nimi, teatteri oli itselleni uusi tuttavuus ja teos olisi tanssitaidetta. Kerroin tulevani paikalle oikein avecin kera, kun ajattelin, että siinä samassa on mahdollisuus jollekin kulttuurinnälkäiselle ystävälleni nähdä jotakin erilaista. 

*Medialippu saatu, kutsuja KokoTeatteri. Kuvat esityksestä mainittuna kuvaaja (Heidi Bergström/Sini Salo) ovat KokoTeatterin pressikuvia*

Kuplajuomaa kynttilänvalossa!

On tunnustettava, että vaikka käyn paljon erilaisissa kulttuuririennoissa niin nyt vastaan tuli teatteri, jossa en ollut koskaan aiemmin vieraillut, mutta joka on ollut olemassa vuodesta 1997 alkaen ja jonka ohitse olen väkisinkin mennyt useita kertoja (sijainti liki Hakaniemen toria Hämeentien varrella Helsingissä). Ei voi kuin ihmetellä miten tässä suhteellisen pienessä maailmassa tiemme eivät ole aiemmin kohdanneet, vaikka kyseinen teatteri on ollut ja on yhä hyvin aktiivinen (hatun nosto tästä teatterille). Onneksi tämä aukko sivistyksessäni on nyt korjattu (nauraa). 

KokoTeatterin ovi ja ala-aula ulkoa kuvattuna

Otos vessan seinälaatoista

KokoTeatterin yläaula

Nostalgia - neljän sammakon vaellus on tanssiteos, jossa neljä jo toisilleen tuttua ja aikoinaan Teatterikorkeakoulussa samaan aikaan opiskellutta tanssijaa palaa jälleen yhteen ja esittää teoksen, jossa jatkuva muutos on keskeisessä roolissa. Teoksen koreografiasta ja ohjauksesta vastaa Ari Numminen, musiikista Laura Hänninen ja tanssijoina tässä teoksessa ovat Anna Veijalainen, Nina Viitamäki, Metsälintu Pahkinen ja Anniina Kumpuniemi.
Tanssiesitysten saralla olen katsojana aika noviisi, mutta tykkään tanssista erilaisissa muodoissaan ja arvostan sitä taide- ja urheilumuotona. Tämän esityksen työryhmä koostuu minulle tuntemattomista ihmisistä, mutta sehän ei estä nauttimasta esityksestä.

Kuva: Heidi Bergström

Kuva: Heidi Bergström

Esitys alkoi hengityksellä ja jatkui äänellä, joka minusta kuulosti siltä kuin munan kuori olisi rikkoutunut. Neljä sammakkoa lattialla eli tanssijat aloittivat vaelluksensa liikehtien, eläen ja muuttuen musiikin tahdissa. Nämä neljä erilaista tanssijaa toivat kukin teokseen oman persoonansa ja omat muutokset elämästään ja urastaan. Teos pysyi hienosti kasassa ja tarina tuntui etenevän koko ajan kunnes päätyi sormien napsaukseen. Liikettä pienesti ja isosti, sulavaa liikettä, tempoa, kettupuuhkia, musiikkia omalla keholla ja kierrätysmateriaaleja hyödyntäen. Olipas se esitys, upea sellainen! 
Teoksen äänimaailma tukee ja ohjaa teosta ja tanssijoita, tanssijat taas tuottavat liikettä ja musiikkia kehoillaan kertoen samalla tarinaa. Katsojana viihdyin vaivatta katsellen ja kuunnellen, ja ihastellen. 

Kuva: Heidi Bergström

Kuva: Sini Salo

Kuva: Sini Salo

Kuva: Sini Salo

Tämä tanssiteos olisi ollut KokoTeatterin ohjelmistossa maaliskuun loppuun (2020) asti, mutta kuten tiedetään pandemia tuli ja pisti lähes meidän kaikkien suunnitelmat uusiksi. 
Nostalgia - neljän sammakon vaellus on kuitenkin syksyllä mahdollista nähdä livenä vierailijaesityksenä Tampereella Hällä -lavalla mikäli tilanne sen silloin mahdollistaa. KokoTeatteri on myös luonut kampanjan kevään ajaksi, jonka avulla se tuo tuotantoaan lähemmäksi katsojaa kotisohville ja samalla pyrkii turvaamaan taloudellisesti teatterin toimintaa. Lisää mesenaattikampanjasta ja KokoTeatterista voit lukea teatterin nettisivulta (linkki: mesenaattikampanja ja KokoTeatteri).

Käsiohjelman lisäksi oli hauskat teemaan istuvat lasinaluset

Lähtiessäni ala-aulassa soitteli bändi jazzia. Harmittelin mielessäni, että piti kiirehtiä pois, mutta toisella kertaa sitten. Samassa rakennuksessa teatterin kanssa toimii siis myös jazzklubi (linkki: Kokojazz). Hyvä tunnelma oli!

Jazzbändi sisältä kuvattuna

Jazzbändi ulkoa kuvattuna

Kokojazzclub sijaitsee samassa rakennuksessa kuin KokoTeatterikin

Kiitos kutsusta KokoTeatterille, kun pääsin kokemaan jotakin näin ainutlaatuista taidetta! 
                                          
                                         Mari