Ter Minator - Rikkinäinen ja korjattu T-800 tanssii taas

Pääsin keväällä taas kutsuttuna teatteriin (*medialippu saatu, KokoTeatteri*) ja kulttuurin pariin katsomaan KokoTeatterin lavalle esitystä Ter Minator - Rikkinäinen ja korjattu T-800 tanssii taas.

Terminaattori kirjoitetaan tässä esityksen nimessä hauskasti Ter väli Minator ja tuleehan tuosta nimestä herkästi ensinnä mieleen legendaariset Terminaattori -elokuvat. 

Tanssiesitys; joskus vaikeastikin ymmärrettävää. Sami Saikkonen; tanssija - koreografi - lentäjä - lehtien palstoiltakin tuttu. Sami Saikkonen ja soolotanssiesitys; sitä oli tarjolla tässä esityksessä. Katsotaan...

Kuvat alla: Sini Salo ja Heidi Bergström

Medialippu saatu: KokoTeatteri

"Tanssija sulautuu yhteen ja hajoaa samanaikaisesti, luoden visuaalisen minimalismin, joka kutsuu katsojan pohtimaan aikaa, tilaa ja ihmisen muuttuvaa olemusta."

Lainaus esityksen esittelytekstistä yllä on hyvä kiteytys tästä esityksestä. Itse en niinkään pohtinut aikaa tai tilaakaan vaan keskityin seuraamaan ihmisen olemusta ja sen muutoksia koko esityksen ajan. 

Oli kyllä upea ja intensiivinen tanssiesitys; vei ajantajuni ja sai minut osittain maagisestikin ja hengitystä pidättäen seuraamaan tanssijaa ja liikettä lattialla. Onneksi esityksessä tuli niitä pieniä pysähdyksiäkin, niin muistin hengitellä (nauraa). 

Tämä tanssiesitys ei ollut vaikeasti ymmärrettävä vaan vaikuttava esitys kokonaisuudessaan ja mahtia, että Sami Saikkonen soolotanssii! 

TER Minator - ei niin rikkinäinen enää, hienosti korjattu T-800 tanssii taas!

Idea, konsepti, koreografia ja tanssi: Sami Saikkonen

Näyttämötyön ohjaus: Anna Veijalainen

Valosuunnittelu: Pietari Salmi

Musiikki: Ofelia

Video, osa kuvista: Heidi Bergström

Markkinointi ja tiedotus, osa kuvista: Sini Salo

Keväällä harmittelin, että en ehtinyt tästä esityksestä postausta tehdä. Esityksiä oli itselleni kiireiseen ajankohtaan niin vähän ja lyhyen aikaa, mutta onneksi huomasin, että lisäesityksiä on nyt syksylle. Tosin lyhyt jakso tämäkin, ja viimeistä esitystä viedään, mutta mikäli tämä esitys kiinnostaa niin tulevana perjantaina 20.9. klo 19 vielä ehtii nähdä. Paikka on siis KokoTeatteri.

- Mari -

Rakkaudenkaipuinen peikko - Teatteri Vanha Juko

Sain kutsun (*Lippu saatu: Teatteri VanhaJuko*) kulttuurin pariin ja Teatteri Jukon kevään ensi-iltaesitykseen ja päätin tarttua tilaisuuteen. 

Jukon kevään Lahdessa avaa rakkaudenkaipuinen peikko - teatteriesitys, jota lähdin katsastamaan avoimin mielin ja etukäteen aiheeseen sen paremmin tutustumatta. 

Trölli – When Love and Trölli embrace - kuvattiin olevan fyysinen ja sanaton esitys, joka pureutuu syrjäytymiseen, riippuvuuksiin ja kohtaamisen vaikeuteen. Ja tämä piti paikkansa; ei sanoja, mutta todella fyysinen. Ja raadollinen. Tuttuja ja vaikeita teemoja käsittelevä ja kaikkea muuta kuin pehmeä prinsessasatu.

Kuvat: Mikko Kelloniemi

Lippu saatu: Teatteri VanhaJuko

Teemoja kuvattiin käsiteltävän raikkaasti ja ronskisti yhteiskunnan laitamilla asuvan peikko-hahmon, Tröllin, kautta. Ja kyllä, tämän esityksen aikana tehtiin omanlainen nostalginen matka vuosituhannen vaihteen tunnelmiin, jossa rakkautta kaivattiin, sydämiä särkyi eikä päihteiltäkään vältytty. 

Trölliä esittävä Matti Pajulahti kertoo esityksestä seuraavaa: ”Esityksen teemat heijastelevat teinivuosieni kokemuksia Vesivehmaalta, laman jälkeisestä ajasta. Päihteet, yksinäisyys, rakkauden kaipuu, HIM ja Kaija Koo, istuvat niin teinipojan kuin jättömailla asuvan peikonkin maailmaan,”.

Katsojana taisin olla lähes hengittämättä esityksen ensimmäisen 10 minuuttia odottaen puhetta, kunnes tajusin, että niin, sanaton esitys on sanaton esitys (nauraa). Ensimmäisen vartin jälkeen minua alkoi sattua myös polviin, vaikka istuin tanakasti tuolillani, mutta lavalla olevan peikon eteneminen eli möngerrys; sitä ilmeisesti myötäelin. Esitys kesti tunnin ja ei kyllä aika tullut pitkäksi esityksen aikana! Vaikka sanoja ei ollut, tapahtumia senkin edestä. Tapahtumat ja Trölli kuljettivat katsojaa vahvasti mukanaan (tai minua ainakin). Fyysinen esitys, todella! ja hattua nostan näyttelijä Pajulahdelle katsojaa hengästyttävästä tunnista. Kokonaisuus onnistunut ja viihdyttävä paketti pienine huumorinkukkineen kaikessa raadollisuudessaan. 

Matti Pajulahti on kotoisin Vesivehmaalta ja Jukon näyttelijäryhmän tuorein jäsen. Jukon näyttämöllä hänet nähdään ensimmäistä kertaa tässä esityksessä Trölli. 

Esityksen ohjaaja Lauri Mattila
Äänisuunnittelu Janne Louhelainen 
Valosuunnittelu Antti Haiko
Lavastus Reima Hirvonen

Valitettavasti tämän esityksen esityskausi on suht lyhyt ja tänään on viimeinen esitys (tammikuussa ensi-ilta). Jos esitys ilmaantuu ohjelmistoon myöhemmin niin suosittelen katsomaan. 

Kiitos Teatteri Vanha Juko!

                                          Mari

Vanhan Vääksyn kesää - kaarnalaivoja ja sympaattinen puutarha

Kesällä Suomi elää, ihmiset liikkuvat lomillaan ja valtakunnasta löytyy monenlaista hienoa ja osin erikoisiakin tapahtumia. Yksi sellainen hieman erikoisempi, mutta pitkät perinteet jo omaava tapahtuma on Kaarnalaivojen SM-kisat Vääksyssä. Tässä hieman juttua Vanhan Vääksyn kesästä, kaarnalaivoista ja sympaattisesta puutarhasta. 

Kaarnalaivakisan järjestelyistä vastaa Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys ja kisa pyritään järjestämään joka vuosi aina heinäkuun kolmantena lauantaina. Tänä vuonna kisa on aivan näillä näppäimillä eli lauantaina 22.7.2023.

Kaarnalaivakisa on leikkimielinen ja sopii kaikille kaarnalaivojen ystäville. Kaarnalaivansa voi rakentaa vaikka kisapaikalla, sillä ennen kilpailua järjestetään verstas, jossa pääsee rakentamaan oman kaarnalaivansa, jolla voi osallistua nopeuskilpailuun. Toinen sarja on kaarnalaivojen kauneuskilpailu, jossa valitaan sitten se kaunein/komein rakennettu kaarnalaiva yleisöäänestyksellä.

Kauneuskilpailu on omassa teltassaan ja nopeuskilpailu monine lähtöineen Vääksynjoessa Jokirannan kahvilan lähettyvillä. On muuten hauska tapa ylläpitää käden taitoja ja perinteitä.

Hienoja aluksia oli viime kesänä molemmissa sarjoissa. Nopeuskilpailua oli hauska seurata joen rannalta ja jännittää aina kunkin lähdön alusten etenemistä ja saapumista maaliin. Maaliviivan osa aluksista ylitti kyljellään, osa pohja ylöspäin ja osa ihan pystyssä seilaten, mutta sillä ei ole väliä. Kisan voittaa se nopein maaliviivan ylittänyt kaarnalaiva.

Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistys on aktiivinen yhdistys, ja heidän tapahtumistaan voit lukea tarkemmin nettisivuilta Vanha Vääksy. 

Ystäväni ansiosta olen päässyt kurkistelemaan Vääksyä enemmänkin. Kanavan seutu on kesällä eläväinen ja kaunis alue, jossa on mukava katsella ihmisiä ja nauttia vaikka jäätelö. Kanavassa vesiliikenne on kesäisin suhteellisen vilkasta, joten jäätelöä nautiskellessa näkee jos jonkinmoista alusta menossa ja tulossa pitkin kanavaa tai kohdalle saattaa osua vaikka sillan nosto mikä onkin hieman harvinaisempi tapahtuma. Vääksyn kanava on reitti Vesijärveltä Päijänteen puolelle ja toisinpäin.

Olen myös päässyt vierailemaan sympaattisen erikoisella omakotitalon pihalla, joka kätkee sisäänsä historiaa ja tarinoita, jossa vanha tavara saa uuden elämän ja jossa lähes jokaisella kohdalla, tavaralla, kasvilla ja kivellä on oma, mielenkiintoinen tarinansa. Kaunista, luovaa ja luonnon ehdoilla rakennettu salainen puutarha. 

Mykistävän hieno talon puutarha oli tämä kohde ja olenkin erittäin tyytyväinen, että pääsin viime kesänä vierailemaan ja kuuntelemaan tarinoita mistä mikäkin toteutus on saanut ideansa talon väen itsensä kertomana. Niitä tarinoita olisi kuunnellut ihan vaikka kuinka ja kauan ja suuhan oli auki hämmennyksestä enemmän ja vähemmän.

Saattaa olla, että mikäli tänä vuonna Vääksyssä on Avoimet pihat ja puutarhat -tapahtuma, pääset sinäkin tätä pihaa ihastelemaan. Mutta tarkemmat koordinaatit jätän siksi pois, että kyseinen piha ei välttämättä joka kerta ole mukana tapahtumassa. 

Kuvat kertokoon puolestaan.

Vajan katto on sisäpuolelta päällystetty
 pikkusikarilaatikoista

                                     

                                         

Vääksy tarjoaa muutakin kuin yllä olevan tapahtuman ja paikan, joten tutkailtavaa riittää niin maalla kuin vesilläkin. Onko sinulle Vääksy tuttua paikka? Mikä on lempikahvilasi tai paikkasi Vääksyssä?

                                          Mari

Teatteriesitys, nimeltään Idiootti - Teatteri Avoimet Ovet

Teatteri Avoimet Ovet tarjosi minulle mahdollisuuden päästä katsomaan teatteriesitystä, jonka nimi on Idiootti. Nimestä ensinnä ihmettelyä ja pohdintaa millainen esitys mahtaa olla kyseessä, kun nimikin on noin lyhyesti ja ytimekkäästi Idiootti ja seuraava ajatus, että liittyisikö kuuluisaan klassikkoromaani, joka on Fjodor Dostojevskin käsialaa (ilmestymisvuosi 1868), ja joka kirjana minulta kesti lukea kauan, turhauttavan kauan. Raskasta tekstiä ja painava kirja (hymähtää) vaan tulihan kahlattua läpi (eikä ole kaduttanut).

*Medialippu ennakkonäytökseen saatu, Teatteri Avoimet Ovet*

Käsiohjelma (kuva oma)

Henry Hanikka_(kuva Mitro Härkönen)

Siitä sitten vain penkkiin istumaan ja avoimin mielin katsomaan mitä tuleman pitää. Etukäteen olin jonkin verran muistutellut mieliin, mikä tämän klassikkoteoksen juoni mahtoi olla, kun kuvittelin, että siten olisi helpompi seurata etukäteen raskaaksi ajattelemaani esitystä. Näin jälkikäteen se olikin ihan viisas teko, sillä nimiä eri roolien kera viuhui sen verran monia, että en olisi pysynyt yhtään kärryillä, jos en olisi ennakkoon virkistänyt muistiani. 

  Oikealla Henry Hanikka, vasemmalla Jari Virman
(kuva Mitro Härkönen)

Karnevaalitunnelmaa läpi esityksen, jossa satoja vuosia sitten keskusteluissa ollut vanha aihe oli päivitetty kivasti tämän päivän tasolle. Kivalla tässä kohdin tarkoitan sitä, että esitys oli raskaaseen aiheeseen nähden raikas ja erilainen, kun tapahtumat oli sijoitettu sirkukseen. Hämmästyttävää oli tajuta, että aihe sinänsä on satojenkin vuosien jäljiltä yllättävän ajankohtainen, kun mietitään ihmisyyttä ja puhutaan hyvästä, pahasta sekä tahdonvapauden teemoista. Jotenkin loputon suo...

Keskellä Jenni Lehtinen (Agit-Cirk), oikealla etualalla Jari Virman,
vasemmalla etualalla Henry Hanikka_
(kuva Mitro Härkönen)

Vaikka esitys, kuten kirjakin, oli haastava, tykkäsin siitä. Rooleissa oli just passelit näyttelijät, jotka venyivät useiden roolihahmojen muodossa moneen jopa niin hyvin, että kesti hyvän tovin hahmottaa, että sama näyttelijä esitti myös toista roolia. Tämä kyllä sopi karnevaalihenkiseen esitykseen hienosti. Roolihahmojen tarkkailu vei osittain huomioni juonen seuraamiselta, huumoria oli viljelty ja sirkustaiteilu se kevensi esitystä ja antoi katsojalle pienen hetken rauhoittua. 

veitsenheitto_Ulla Raitio_JariVirman_
(kuva Mitro Härkönen)

Teatteri Avoimet Ovien esityksen Idiootti on ohjannut ja dramatisoinut Hanna Kirjavainen.

Rooleissa: 

Henry Hanikka, Jari Virman, Ulla Raitio, Jenni Lehtinen ja Sasu Peistola.

Skenografia Markus R. Packalén
Valosuunnittelu Pasi Pehkonen
Äänisuunnittelu Juha Tuisku
Pukujen ja rekvisiitan toteutus Anne Svensk
Kuvat Mitro Härkönen
Graafinen suunnittelu Susanna Zographos / Z-Factory

Esitys on tehty yhteistyössä Agit-Cirk-nykysirkusryhmän kanssa. Agit-Cirk tuottaa persoonallisia ja taiteellisesti korkeatasoisia poikkitaiteellisia nykysirkusesityksiä ympäri Suomea.

Lainaus Teatteri Avoimet Ovet esityksen esittelystä:

                                  ”Kauneus vapahtaa maailman!”   

Niin, vapahtaako kauneus maailman vai ei, ota siitä selvää.

Rogozin_JariVirman
kuva Mitro Härkönen)

Ja mikäli helpon esityksen katsomisen sijasta haastava ja raskasaiheinen esitys innostaa enemmän niin suosittelen tätä teatteriesitystä. 

Vielä ehdit nähdä tämän esityksen, sillä viimeiset näytännöt ovat:

pe 20.1.2023 klo 19

la 21.1. klo 16

pe 27.1. klo 19

la 28.1. klo 16 

Lisätietoja esityksestä Idiootti ja paikasta Teatteri Avoimet Ovet ohjelmistoineen.

                                                       Mari

Vaihdetaan vuotta ja otetaan vastaan Uusi Vuosi 2023!

Sitä jätetään pikkuhiljaa hyvästit vuodelle 2022 ja siirrytään uuden vuoden pariin. Yleensä uusi vuosi tuo uudet kujeet, joten toivotaan niitä hyviä kujeita tulevalta vuodeltakin.

*kaikki kuvat lainattu netistä

En olisi osannus kuvitellakaan, että vuoden 2021 lopussa, kun toivottelin uutta vuotta tälle päättyvälle 2022 vuodelle tyyliin: 

"Olkoon uusi vuosi 2022 hyvä ja parempi kuin päättyvä, vanha vuosi 2021, terveempi, täynnä empatiaa ja sympatiaa, väkivallaton kautta universumin, täynnä iloa ja valoa ikävän ja negatiivisen sijaan", 

että vuoteen mahtuisi lisää väkivaltaa ja sen uhkaa suht lähellä Suomea. Huoh, ihmiset tuntuvat voivan huonosti. 

Inhoista tapahtumista huolimatta omalta kohdaltani kulunut vuosi oli aika tapahtumarikas ja antoisa, edeltäjiänsä vakaampi, mutta kylläkin hyvin kiireinen.

Koska ennustaa ei osata niin toivoa saa (ja pitää) ja alkavan vuoden osalta toivon sitä paremmaksi kuin tätä päättyvää, terveyttä, empatiaa ja sympatiaa, rauhaa ja rakkautta kautta universumin!

Kiitos kaikille blogini lukijoille ja yhteistyökumppaneille vuodesta 2022!

Happy New Year! Felice Anno Nuovo! Gott Nytt År! Godt Nytt År! Bonne Année! Ein gutes neues Jahr! Head Uut Aastat! 

                                               Mari

Rauhallista Joulua!

Niin se tämäkin vuosi on siinä pisteessä, että käsillä on joulun pyhät ja nurkan takana kurkkii jo uusi vuosi! On aika kiittää ja kumartaa kuluneesta vuodesta, pahoitella postauksieni vähyyttä ja kiittää ihanan aktiivisia seuraajiani. Luotte uskoa tekemiseeni ja minä vastaavasti pyrin aktivoitumaan postausrintamalla uuden vuoden puolella.

Toivotaan rauhaa kautta pallon ja muutoinkin positiivisempia tapahtumia.

 

Pieni jouluinen runo:

Jos on liian vähän aikaa,

kokeilehan tätä taikaa:

Kääri kiire joulusukkaan,

sano sille: Mene hukkaan!

Johan loppuu turha touhu,

saapuu rauhallinen joulu!

Rauhallista Joulua kaikille!

Merry Christmas! Gud Jul! Joyeux Nöel! Fröhliche Weihnachten! Häid Jõule! Buon Natale! Feliz Navidad! Felix dies Natalis! Meri Kurisumasu! Sărbători fericite!

                                               Mari

ps. kuvat lainattu netistä

KokoTeatterissa katsomani - Janoavaiset

Kulttuuria olen kuluttanut tässä menneinä kuukausina paljon, ja yksi aktiivisimmin erilaisia teatteri-esityksiä tarjoavista teattereista on kyllä KokoTeatteri, joka on ihanasti muistanut minutkin pitää aktiivisena (iso kiitos!). Nautin, kun pääsen katsomaan erilaisia teoksia ja esityksiä, joiden jälkeen pää on useimmiten pyörällä. Harvemmin mikään teos ja esitys on jättänyt minut niin sanotusti kylmäksi.

Viimeisin KokoTeatterissa katsomani ja vielä muutaman kerran esitettävä esitys, Janoavaiset oli myös tällainen tunteita ja ajatuksia herättävä. Se on myös KokoTeatterin kuluneen syksyn pääteos; tulkinta Helena Kallion käsikirjottamana ja ohjaamana profeetta Helena Konttisen ja spiritualisti Helmi Krohnin henkisen murroksen ja valaistumisen hetkistä.

*Lippu saatu, KokoTeatteri*

Kuvat omia ellei kuvatekstissä toisin mainita

Kuva: KokoTeatteri

Ääh, taas näitä naisasioita, voisi joku ajatella, mutta niin se vain on, että aihe pysyy keskusteluissa tavalla tai toisella aina vain. Sitten, kun ei enää tämä aihe puhuta niin maailma lienee valmis...

Lainaus KokoTeatterin sivulta esityksen esittelytekstistä:

"Janoavaiset on kuvaus kahden vuonna 1871 syntyneen naiseläjän sydämen kompassin avautumisesta, kutsumuksen kamppailusta ja kirkastumisesta kristillisen ideologian kysymysmerkkien ja aikansa ahdistavien ja uudistavien ajatusvirtausten keskellä."

Esittelyteksti kiteyttää hienosti teoksen tarinan. Katsojalle jää nähtäväksi ja koettavaksi esitys itsessään. Kahden samana vuonna syntyneen, erilaisista lähtökohdista lähtöisin ja voimakkaan naisen elämä kipupisteineen ja niistä selviytyminen aikana, jolloin naisilla oli vahvasti määritellyt paikkansa. Helmi ja Helena ovat rikkoneet rajoja ja ympäristö on saanut paheksumisen aihetta.

Roolisuoritukset oli aivan mahtavia ja niiden kautta katsojana pääsin käsinkosketeltavaan tunnelmaan! Pelkistetty lavastus tuki upeasti esitystä alusta loppuun ja oli tavallaan oma näytelmänsä esityksen kanssa. Ilmassa oli voimaa, paloa, herkkyyttä, surua, puhetta, murteita, murheita ja hiljaisuutta. Ja kaksi tarinaa, joita yhdisti rajojen rikkominen ja rooleista murtautuminen aikakaudella, jolloin tällainen ei ollut hyväksyttävää.

Kuva: Heidi Bergström Kuvassa: Kai Salo, Anna Veijalainen, Lempi Hirvonen

Kuva: Heidi Bergström Kuvassa: Cécile Orblin, Anna Veijalainen

Kuva: Heidi Bergström Kuvassa: Anna Veijalainen, Lempi Hirvonen

Käsikirjoitus ja ohjaus: Helena Kallio
Musiikki: Riitta Paakki
Rooleissa: Amira Khalifa, Cécile Orblin, Riitta Paakki, Anna Veijalainen
Esitysavustajat: Kai Salo, Lempi Hirvonen
Valosuunnittelu: Topias Toppinen
Pukusuunnittelu: Kai Salo
Äänisuunnittelu: Anssi Vättö
Koreografia: Anna Veijalainen
Yleisötyö ja oheisohjelma: Jenni Hoppi
Valokuvat ja graafinen suunnittelu: Heidi Bergström
Viestintä ja markkinointi: Sini Salo

Mie kuulkaa tykkäsin! Tarvitsin kylläkin jotenkin kauan aikaa pureskella näkemääni ja kokemaani, mutta sen katson olevan ihan hyvä asia. Tosin teoksen esitystahti on sen verran nopeatempoinen, että postaus jäi viime tinkaan. Pahoittelut tästä. Mutta esityksestä sen verran, että mieleni valtasi ensinnä ajatus, että olen kyllä onnekas, kun en syntynyt tuolle aikakaudelle...

Jos esitys innostaa niin mene ihmeessä paikan päälle katsomaan. On toki mahdollista seurata esitys striimin välitykselläkin. Esityksiä on vielä 9.12., 14.12. ja 16.12. ja striiminäkin 16.12.

Mari

Lisätietoja esityksestä:

Janoavaiset

KokoTeatteri