

Kahvakuula kainalossa on lifestyleblogi, jossa elämäntapamuutoksen tehnyt bloggari kirjoittaa hyvinvoinnista, liikunnasta, ruuasta ja kaikesta niihin liittyvästä. Kulttuuri eri muodoissaan, lukeminen, matkustelu, eläimet ja kauneudenhoito tuovat pikanttia lisämaustetta elämään. Kirjoitukset ovat omasta elämästä positiivisesti ja maanläheisesti kuten kirjoittaja itsekin.
keskiviikko 13. tammikuuta 2021
Liukuri kainaloon ja mäkeä laskemaan!

torstai 31. joulukuuta 2020
Vuosi 2020 taakse jää ja kohti parempaa vuotta 2021
Kaikella rakkaudella vuosi 2020 saa jäädä taakse ja asetetaan nenä nyt kohti toivottavasti parempaa vuotta 2021.
Menneeseen vuoteen mahtuu hyvin hämmentävät kuukaudet; pandemia, joka on pistänyt kaikkien meidän elämän aika uudenlaiseen tilanteeseen. Itse olen pysynyt terveenä pandemian osalta, mutta saanut riesakseni sekä noidannuolen että nyt viimeisiksi tämän vuoden päivikseni kylkikaaren kylkivälilihaksen tulehduksen. Kaikki nämä kolme tilaa ovat kaikki pistäneet minut omalla tavallaan pysähtymään ja miettimään tulevaa. Omalla tavallaan ei yhtään hullumpi homma, joskin noidannuoli ja kylkikaaren kylkivälilihaksen tulehdus ovat olleet varsin kivuliaita fyysisiä kokemuksia ja pandemian mukanaan tuomat rajoitukset taas enemmän siellä henkisellä puolella.
Tulevaan uuteen vuoteen 2021 sukellan viisikymppisenä, avoimin ja uteliain mielin. Lupauksia en tapojeni mukaan tee, mutta unelmoin, että tulevana vuotena vaikka ihastuisin ja löytäisin rinnalleni kumppanin, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Sellaiselle tuntuisi nyt olevan tilausta pitkän sinkkujakson ja ei-voi-tietää-mikä-juttu-tää-on -aikakauden jäljiltä. Aika erikoinen toive näin 'ikisinkulta', mutta unelmiahan sitä pitää ihmisellä olla (ja kehityskohteita myös).
Nyt rakettien paukuttelun pariin, siis ulos katsomaan, kun muut ampuu.
Happy New Year! Felixe Anno Nuovo! Gott Nytt År! Bonne Année! Ein futes neues Jahr!
Kiitos kaikille blogini lukijoille ja yhteistyökumppaneille vuodesta 2020!
torstai 24. joulukuuta 2020
Hyvää Joulua kaikille!
Niin se on taas vuosi vierähtänyt ja käsillä on Joulun aika ja jouluaatto. Ihan ei viime jouluna olisi osannut kuvitella millainen vuosi 2020 tulisi olemaan, mutta näin jälkiviisaana ja taaksepäin katsoen siitä tulikin melkoisen poikkeava vuosi kaikkine hämmentävine käänteineen.
Nyt kun on kuluneen vuoden aikana opeteltu viettämään aikaa enemmän itsensä kanssa ja sosiaaliset kontaktit on pitkälti virtuaalisia niin voikin jatkaa samaan malliin. Jotenkin tällaisesta rajoitteisesta elämästä on oppinut jopa nauttimaan...
Oma jouluni sujuu perinteisesti yksin hyvästä ruuasta (ja tähän astisen elämäni kalleimmasta kinkusta) nauttien, ulkoilusta, kirjoista ja aikatauluttomuudesta nautiskellen. Tänä vuonna en käy pumppaamassa rautaa salilla (mutta saatan hyvinkin tehdä sitä kotona) ja annan arjen rytmin kääntyä omanlaisekseen. Senhän tietää, että iltavirkkuna valvon myöhään ja nukun sitten, kun siltä tuntuu. Perus jouluerakon elämää (nauraa).
Älä sulje oveasi
joulutontulta!
Tontulla on tuomisina
paljon iloa.
Anna tontun sytyttää se
pieni kynttilä!
Silloin siitä joka soppeen
hehkuu lämpöä.
Kuuntele, kun joulutonttu
korvaan kuiskuttaa!
Sitä pientä salaisuutta
kertoa ei saa.
sunnuntai 6. joulukuuta 2020
Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi!
Niin se on taas vuosi vierähtänyt siihen pisteeseen, että Suomi juhlii 103. Itsenäisyyspäiväänsä. Mahtava juttu!
Itse en isommin juhlista, mutta arvostan suuresti tätä pientä, sisukasta ja itsenäistä valtiota, jossa saan asua ja elää. Päivä päivältä enemmän.
keskiviikko 21. lokakuuta 2020
Helsingin Kirjamessut verkossa -tapahtuma (sisältää lippuarvonnan)
Omakohtaisesti syksyn eniten odottamiani tapahtumia on kirjamessut ja nyt on se hetki, kun Helsingin kirjamessut 2020 ovat ihan ovella! Omien kiireiden takia aika on taas juossut siihen pisteeseen, että nämä messut alkavat jo ylihuomenna 22.10.2020.
Tänä vuonna, joka on kaikin puolin ollut hämmentävien tapahtumien vuosi, messut ovat fyysisen Messukeskuksen kiertelyn sijasta verkossa (internetin ihmeellisessä maailmassa). Tämä tietysti luo hieman erilaiset puitteet, kun ei pääsekään kiertelemään ja hypistelemään erilaisia kirjoja ja katselemaan haastatteluja ja haastateltavia paikan päälle.
Mutta onnistuu tuo verkossakin! Ohjelmaa on kattavasti kuten aikaisempinakin vuosina ja mikä parasta yhdellä lipulla on mahdollista katsoa ohjelmia ja nauttia messutarjouksista pidempään. Kokoaikalipulla pääset siis seuraamaan tapahtumaa 22.-25.10. ja tallenteita voit katsella aina 8.11. asti. Eli tänä vuonna voit katsoa vaikka koko ohjelmiston kotisohvalta käsin! Suorana lähetyksenä kuvataan kahden lavan ohjelmat ja etukäteen on kuvattu jo yhden lavan ohjelma ilman yleisöä. Tarjolla on kuitenkin yhteensä 200 ohjelmaa ja 400 esiintyjää; varsin kattavasti siis.
Tapahtuma on sekä valtakunnallinen että kansainvälinen ja kansainvälisten kirjailijoiden määrä on suuri. Kirjamessujen teema on tänä vuonna tulevaisuus.
Arvonta
Arvon neljä (4) kokoaikalippua Helsingin Kirjamessut verkossa -tapahtumaan tämän postauksen kommenttikenttään nimensä/nimimerkkinsä ja sähköpostiosoitteensa 21.10.2020 klo 23 mennessä jättäneiden kesken.
Yksi lippu oikeuttaa seuraamaan tapahtumaa 22.-25.10.2020 ja 8.11.2020 asti.
Hyviä linkkejä:
Messulehti: https://issuu.com/
www.helsinginkirjamessut.fi/
torstai 27. elokuuta 2020
Taiteen kotitalo - Purkutaidetta Keravalla
Ajattelin, että en jaksa kyllä auringonpaahteessa seistä jonottamassa varttiakaan, mutta näin jälkikäteen olen taputtanut itseäni olalle sitkeydestä ja siitä, että lähes tunnin jonotus kuitenkin kannatti. Nimittäin kävin pari viikkoa takaperin lauantairetkellä Taiteen kotitalossa ns. purkutaidetta ihastelemassa Keravalla. Ja kyllä, haltioiduin teoksista!
Purkutuomion saanut kerrostalo, joka on hieman nuorempi kuin minä itse, seisoo Keravalla osoitteessa Moukaritie 4. Normaalisti ihminen tällaista taloa katsoessaan ajattelisi, että hyi kauhistus kuin rumaksi talo on päästetty, mutta nyt talo on saanut purkutuomiota odottaessaan aivan uuden elämän. Uusi elämä ei poista sitä tosiasiaa, että talo huonokuntoisena puretaan jossakin kohdin, mutta siihen asti se toimii taidetalona pitäen sisällään (ja ulkoseinilläänkin) upeita eri taiteilijoiden teoksia. Taiteen kotitalo -näyttely avattiin yleisölle 7.7.2020 ja se on suosionsa vuoksi nyt saanut jatkoaikaa syyskuulle.
Sisäänpääsymaksu on vaivaiset 6 euroa ja jonottamaan luultavasti joutuu, mutta on vaivan arvoista. Sisään päästetään pieni määrä ihmisiä kerrallaan (olin vierailija nro 18122) ja kaikille annetaan ohjeet mistä tarjolla olevasta viidestä kerroksesta aloittaa ja mikä kerros on kullakin kierroksellaan viimeisenä. Näin huolehditaan siitä, että käytävät, rappuset ja huoneet eivät ruuhkaudu ja pystytään huomioimaan myös pandemian ajan ohjeistus turvaväleistä. Käsidesiäkin on tarjolla, mikäli itsellä ei sellaista mukana satu olemaan.
Itse aloitin taideretkeni jäämällä junasta pois Keravan asemalla ja kävelemällä talolle. Matkalla ihastelin alikulkutunnelin maalausta (tykkään niin, kun harmaa betoni saa kuvaa ja väriä, joko maalauksen tai graffitien muodossa) ja paria asvaltilla lämmittelemässä norkoillutta pientä sisiliskoa. Itse taidekierrokseni aloitin kakkoskerroksesta ohjeiden mukaan, jatkoin yläkerroksiin ja viimeisenä katselmoin ykköskerroksen. Joka kerroksessa oli väkeä, joten yksin ei talossa tarvinnut olla, mutta silti teoksia pystyi tutkailemaan rauhassa. Oma kierrokseni kesti liki kaksi tuntia ja kuvia otin lähes 500! Hieman lähti siis mopo käsistä, mutta sitä se teettää, kun innostuu (nauraa).
Oli upeata olla ikään kuin ison taideteoksen osana, liikkua kuin satumaailmassa tai elokuvassa huoneesta toiseen, kerroksesta seuraavaan ja antaa katseen kiertää siinä maailmassa mitä kukin teos katsojalleen tarjosi. Osaa teoksista teki mieli koskettaa, osaa katseli pidempään ja osan kohdalla riitti vain vilkaisu. Lähes jokainen teos herätti tunteita, mutta en sentään itkemään pillahtanut (hymyilee). Välillä katsoin teoksia neonvaloissa, välillä led-lyhdyn valossa ja valtaosaa tarkastelin siinä valossa mitä päivä sillä hetkellä tarjosi. Vaikka siinä jonottaessa harmittelin, että aurinko paahtaa niin sisällä talossa auringonvalosta oli iloa hämärämmissä kohdin (sateella olisi ollut huomattavasti pimeämpää).
Teoksia on noin 70 erillistä ja ne on tehty lähes 100 taiteilijan voimin. Kun annetaan vapaat kädet, voi syntyä jotain noin mielettömän upeaa! On graffitteja, maalauksia, patsaita, rakennelmia, erilaisia esillepanoja, kokonaisuuksia, palasia, ajatelmia, rakkautta, rauhaa, valkoista, mustaa ja värejä. Valtava ja laaja kattaus hyvin erilaisia tyylilajeja kotimaisten taiteilijoiden käsistä enkä yhtään ihmettele, että olo oli kuin pöllöllä päättäessäni kierrokseni kiertämällä talon vielä ulkopuolelta ja suunnatessani sen jälkeen pienesti taideähkyisenä kohti Keravan rautatieasemaa. Oli niin paljon upeita teoksia ja elämyksiä yhdellä kertaa, että sulattelu vei oman aikansa!
Keravan kaupungille (tai kaupungin päättäjille) pisteet siitä, että ovat antaneet purkutalon tällaiselle taideprojektille. Minusta se ei ole yhtään huono kunnianosoitus itse talolle, joka tullaan joskus purkamaan. Talo katoaa, mutta hienot muistot elävät ja Keravakin saatetaan muistaa paremmin.
Keravan purkutaidetalo on Suomessa uniikki kohde, mutta samankaltaisia taidekokonaisuuksia löytyy muutamia Euroopasta. Kuten yllä jo mainitsin, Taiteen kotitalo -näyttely on saanut jatkoaikaa elokuun lopun sijasta syyskuun lopulle (auki kylläkin vain viikonloppuisin), ja suosittelen lämpimästi pistäytymään paikan päällä. Lisätietoja löydät sekä netistä että Facebookista Purkutaide.
Kuvat kertovat paljon, mutta parhaiten talosta ja sen teoksista saa irti käymällä paikan päällä. Itse koin tämän aivan mielettömän hienona juttuna ja ylipäänsä loistavana ideana! Toivottavasti tällaisia hienoja projekteja on mahdollisuus nähdä tulevaisuudessakin.
Mari
tiistai 11. elokuuta 2020
Helsingin kaupunginteatterin Pieni merenneito - suuri musikaali
*Medialiput saatu Helsingin kaupunginteatteri, kuvat HKT:n mediapankista ja kuvaaja mainittu kunkin kuvan yhteydessä*
Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito – ©DisneyTämä kuva on myös käsiohjelman kannessa
Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito –Kuvassa Valo Eklund, Sonja Pajunoja, Mikko Vihma –Kuva © Robert Seger
Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito –Kuvassa Martti Manninen – Kuva © Robert Seger
Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito –Kuvassa Sonja Pajunoja, Mikko Vihma –
Kuva © Robert Seger
Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito –Kuvassa Sanna Saarijärvi – Kuva © Robert Seger
Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito –Kuvassa Sonja Pajunoja – Kuva © Robert Seger
Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito –Kuvassa Mikko Vihma, Tero Koponen –
Kuva © Robert Seger
Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito –
Kuvassa keskellä Tero Koponen ja Sonja Pajunoja – Kuva © Robert Seger
Musiikki Alan Menken, laulujen sanat Howard Ashman & Glenn Slater sekä käsikirjoitus Doug Wright. Perustuu H. C. Andersenin satuun ja Disney-elokuvaan (tuottajat Howard Ashman ja John Musker, käsikirjoitus ja ohjaus John Musker ja Ron Clements).
Alkuperäinen tuotanto Disney Theatrical Productions.
Esitysoikeuksia valvoo Music Theatre International (Europe).
Suomennos Reita Lounatvuori, Hanna KailaOhjaus Samuel HarjanneKapellimestari Risto KupiainenKoreografia Gunilla Olsson-KarssonLavastus Peter AhlqvistPuvut Pirjo Liiri-MajavaValosuunnittelu William IlesÄänisuunnittelu Kai PoutanenNaamiointi ja kampaukset Milja MensonenVideosuunnittelu Toni HaaranenNuket Becky Vincett / Stitches and Glue Ltd, Paul Vincett / Stitches and Clue LtdLennätykset James Veitch / Flying by Foy Ltd, Nick Porter / Flying by Foy LtdEsityskuvat Robert Seger / Helsingin KaupunginteatteriRooleissa:Sonja Pajunoja, Laura Allonen, Chris Bewsher, Valo Eklund, Sofia Hilli, Jack Johansson, Lenni Kallela, Annamaria Karhulahti, Mikko Kauppila, Jyrki Kasper, Tero Koponen, Paavo Kääriäinen, Juha Jokela, Tuukka Leppänen, Elin Ljungberg, Kai Lähdesmäki, Martti Manninen, Sannan Majuri, Sarah Nedergård, Mikko Nuopponen, Unto Nuora, Peter Nyberg, Emilia Nyman, Sami Paasila, Mikko Paloniemi, Tiina Peltonen, Alek Pérez Lahtinen, Raili Raitala, Matti Olavi Ranin, Sanna Saarijärvi, Suvi Salospohja, Teemu Sytelä, Inka Tiitinen, Antti Timonen, Tuomas Uusitalo, Mikko Vihma, Samuel Vihma
lauantai 20. kesäkuuta 2020
Juhannus, se keskikesän juhla
Aurinko ja helle hellii meitä tänä juhannuksena kautta valtakunnan ja pandemian osalta annettujen rajoituksien pikkuhiljaa purkaantuessa voi alkaa vapaammin hengittää.
Itselläni juhannus menee viime vuosina jo perinteeksi muodostuneesti kaupungissa ilman sen suurempia ohjelmanumeroita. Seurana on tällä erää yksi kissa ja kilpikonna.
![]() |
Sylvi ja kissanelämää hellepötkönä |
![]() |
Metrossa oli jopa tilaa |
![]() |
Kaunis juhannusruusu vai onko tämä se hävitettävä kurtturuusu, mutta kaunis joka tapauksessa |
Luonto antaa meille nyt paljon kaunista katseltavaa (ja kuvattavaa). Ja kilpikonnalle tuoretta syötävää, jota tuo matelija ilolla haukkaa suuhunsa ulkoillessamme. On myös hienoa seurata somen välityksellä ystävien ottamia upeita juhannuskuvia kuka mistäkin. Monta upeaa kuvaa on jo eetteriin laitettu!
![]() |
Villit lupiinit on todella kauniita! |
Valoisaa ja lämmintä juhannusta kaikille!
![]() |
Kuva edustaa itselleni asioita, joista Suomessa pidän ja joista huokuu juhannus (kuva lainattu netistä) |