tiistai 18. helmikuuta 2020

Sontiainen - balladi koti-ikävästä

Sain kutsun seuraamaan itselleni aivan uuden teatterin teatteri Avoimet Ovet ennakkoesitystä Sontiainen - balladi koti-ikävästä 4.2.2020. Arvostin kutsua ja päätin mennä paikan päälle katsastamaan.
*kutsuttuna - Teatteri Avoimet Ovet*
Mainosständi portin pielessä
Teatteri Avoimet Ovet sijaitsee nykyisin  ja hetken Kolmikulman puiston kohdalla Kaartinkaupungissa sisäpihalla osoitteessa Erottajankatu 5. Hetken jo luulinkin meneväni hammaslääkärilleni, joka sijaitsee aivan teatterin vieressä (nauraa). 

Kyse on pienestä teatterista, jonka Liisi Tandefelt perusti 1994 oman kiertuetoimintansa tueksi. Kiertueita tehtiin sekä koti- että ulkomaille ja pysyvä esitystila löytyi ensin 1997 Helsingin Museokadulta. Tuolloin ohjelmistossa oli vahva painotus musiikkiin ja kirjallisuuteen ja ajan saatossa näiden lisäksi on sisältynyt myös klassista musiikkia ja runoutta. Teatterijohtajan vaihtuessa Liisin eläköityessä Heini Tolaan klassinen musiikki jäi pois, mutta musiikki kuitenkin säilyi. Mukaan tuli vahvasti draama ja nykyiselläänkin toiminta-ajatuksena on tuottaa sisällöllisesti ja taiteellisesti korkeatasoisia draamaproduktioita, jotka herättävät ajatuksia ja vastaavat teatterin manifestiin - tunne, aisti ja oivalla. Mukana matkassa on myös runoillat, keskustelutilaisuudet ja musiikkivierailut sekä teatterinjohtajana Hanna Kirjavainen.
Savua kenties tiedossa...
Teatterin saniteettitiloihin vievät kiereportaat ja kaide
Esitys Sontiainen - balladi koti-ikävästä herätti pohtimaan mitä tuleman pitää.  Mieleen nousi ihmetys, että kun kerran sontiainen on sontaa palloiksi pyörittävä kunnioitettavan kokoinen kovakuoriainen (taitaa myös sitä sontaa syödäkin), balladi on laulettu lemmenruno ja koti-ikävää potee silloin, kun on kaukana kotoa niin miten nämä oikein liittyvät toisiinsa. Mutta päätin, että en pohdi etukäteen ja tyhjennän mieleni esityksen ajaksi, koska olen varmasti viisaampi näytöksen jälkeen.
Ja niin kävikin! Pääsin näkemään hienon musiikkinäytelmän, joka perustui tositapahtumiin, sijoittui siirtolaisaikaan ja käsitteli amerikansuomalaisen laivanrakentajan Tom Sukasen elämää, vaurauden tavoittelua ja kaipuuta kotiin. Amerikansuomalaisten kohtalot ja musiikkiperinne kohtaavat tässä esityksessä ja upeata oli kuunnella suomalaisia kansanlauluja kivalla folk- ja bluespoljennolla. Soittimina sulassa sovussa ja erinomaisesti toimivina kontrabasso, viulu, banjo ja pyykkilauta. 
Lavastus ja puvustus oli kekseliästä ja erinomaisesti tarinaa tukevaa. Esitys sisälsi niin iloa ja valoa kuin surua ja murheitakin, niin tummia kuin hilpeitäkin hetkiä, ja kohtaloita. Finglish sai hymyilemään ja harhamat kaikessa kauheudessaan nauramaan. Rooleissa oli minulle tuntemattomia näyttelijöitä, mutta kaikki suoriutuivat onnistuneesti (Sukanen - Aarni Kivinen, vaimo Kerttu Anna-Riikka Rajanen, muut roolit Johanna Koivu, Pekka Lehti ja Juha Pulli). J.Karjalainenkin on mukana, sillä valtaosa sävellyksistä on Lännen-Jukan.

Kuva lainattu Teatteri Avoimet Ovet nettisivulta
Käsiohjelman kansi
Käsiohjelman sivuaukeama - Sukanen ja harhamat
Käsiohjelman kuva Sukanen ja Sontiainen
Ihastelin esityksen aikana lavasteita, vaivattomasti etenevää rouheaa tarinaa, mainioita laulajia, musiikin voimaa ja viulunsoittoa (oli varsin kaunista ja puhdasta, mutta Johanna Koivu onkin tunnettu viulunsoittaja). 

En kerro teille tarinan juonesta enempää vaan jätän sen selvittämisen teille itsellenne. Tämä musiikkinäytelmä on ensimmäinen teos Teatteri Avoimien Ovien kolmevuotisesta Toiset-hankkeesta, joka tuulettaa ja tuoreuttaa suomalaisuuden käsitettä.
Ehdottomasti on katsomisen ja kuuntelemisen arvoinen musiikkinäytelmä!
Teatterin odotustilan rekvisiittaa
Kuva lainattu Teatteri Avoimet Ovet nettisivulta
Minä sivistyinkin tällä reissulla, koska en tiennyt amerikansiirtolainen Tom Sukasesta ennen tätä esitystä mitään ja opin kotimatkalla tarkemmin taustoja tutkiessani, että sontiainen on myös järvi Suomen Karkkilassa ja Tom Sukasen rakentama laiva, jonka jäljellä olevat osat on nähtävissä Sukanen Ship Pioneer Village an Museum -museossa Kanadassa. 
Esityksen nimi minusta kiteyttää musiikkiesityksen mainiosti (kuuluisaa jälkiviisautta). 
                                       Mari

ps. Kiitos kutsusta Teatteri Avoimet Ovet; käsiohjelma tähän näytökseen on varsin tuhti tietopaketti hienoine kuvineen!
Teatterilippu (kriitikko - huh!) ja
käsiohjelma, joka sisältää varsin tuhdin tietopaketin ja hienoja kuvia

Lisätietoja esityksestä löydät linkin takaa: Sontiainen - balladi koti-ikävästä
teksti ja ohjaus: Hanna Kirjavainen
skenografia: Ia Ensterä
valosuunnittelu: Jere Kolehmainen
musiikin sovitus ja johto: Pekka Lehti
näyttelijät / muusikot: Aarni Kivinen, Johanna Koivu, Pekka Lehti, Juha Pulli ja Anna-Riikka Rajanen
kuvat: Topi Raulo ja Mitro Härkönen

torstai 13. helmikuuta 2020

Ihan järjetön komedia - Tähtisadetta

Yksi Helsingin kaupungin teatterin kevään esityksistä on "ihan järjetön komedia" Tähtisadetta, jonka ensi-ilta oli 29.1.2020 HKT:n pienellä näyttämöllä. Näytelmä on Steve Martinin käsikirjoittama ja hänethän tunnetaan monilahjaisena henkilönä; parhaiten koomikkona ja näyttelijänä, mutta myös ainakin kirjailijana, näytelmäkirjailijana, tuottajana, käsikirjoittajana ja muusikkonakin. Minä olin hieman skeptinen esityksen suhteen, koska jotenkin Steve Martin ei ole minua näyttelijänä koskaan vakuuttanut, mutta toisaalta ei hän näyttelemässä nyt ole.

*Medialiput saatu Helsingin kaupunginteatteri*
Tähtisadetta komedia Helsingin kaupungin teatteri pieni näyttämö

Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria
Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Ja hyvä niin, sillä esitys sisälsi loistavat näyttelijät, jotka rakensivat Mika Eirtovaaran ohjauksessa ja Peter Ahlqvistin lavasteissa loistavan, monikerroksisen ja älykkään komediaesityksen, jota oli ilo seurata. Alun rauhallisuus on hetkellistä ja siinä on aikaa tutustua rooleihin. Tahti kuitenkin tiivistyy, käänteitä riittää ja yllätyksiltä ei voi välttyä. Ajoittain outoa ja rajuakin, ja lisäksi mustaa huumoria. Kantaa otetaan sopivan napakasti siellä täällä muun muassa avioliiton merkitykseen ja parisuhteen jatkuvaan terapiontiin.

Ihanan yllätyksellinen tilannekomedia, joka kutkutti nauruhermojani läpi esityksen! Lavastusta ihastelin ja kaikissa rooleissa riemastuttamassa ja vihastuttamassa oli just passelit näyttelijät. 
Ehkä on hyvä huomauttaa, että esitys sisältää sen verran vinoa huumoria, absurdeja kohtia ja jyrkkiä henkilöhahmoja, että saattaa herkemmän ihmisen hämmentää hiljaiseksi. 
Lavastus ihastutti ja tuki hienosti esitystä
(kuva otettu ennen esityksen alkua juuri ennen kuin suljin puhelimeni)
Minä tykkäsin (liekö sitten huumorintajuni aivan vinoutunut). Steve Martin sai pisteet kotiin käsikirjoittajana.
Juonta en paljasta, mutta lähtökohtana on ihan tavallinen keski-ikäinen pariskunta (Corky ja Norm), joilla on toimivaksi terapioitu suhde, mukava koti ja illaksi kylään on kutsuttu uusi tuttavapariskunta (Gerald ja Laura) ihailemaan ennustettua näyttävää meteorisadetta.
Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Kuva © Tuomo Manninen, HKT:n kuvagalleria

Esitys menee HKT:n pienellä näyttämöllä toukokuun puoliväliin asti. Rooleissa Katja Küttner (Corky), Mikko Penttilä (Norm), Vappu Nalbantoglu (Laura) ja Peter Ahlqvist (Gerald).
Ohjaus Mika Eirtovaara, lavastus Peter Alhqvist, suomennos Sanna Niemeläinen, naamiointi Tuula Kuittinen, pukusuunnittelu Elina Kolehmainen, valosuunnittelu Vesa Ellilä ja äänisuunnittelu Jaakko Virmavirta.

                                                        Mari

Ps. Ennen esitystä kävin nauttimassa erittäin hyvän sushiaterian, jotta nälkä ei yllätä kesken teatterin. En yleensä sushista välitä, mutta tämä oli kyllä positiivinen yllätys (Nori Sushibar, Hakaniemi, Helsinki). Paikka on hieman piilossa, mutta etsivä löytää sen kyllä.
Kaunis esillepano ja hyvänmakuiset sushit!


keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Mikroneulausta ja kulmien laminointia (sisältää arvonnan)

Viime vuoden puolella kirjoitin, että kokeilin mikroneulausta (postauksen voit lukea linkin takaa: mikroneulauskynän surinaa) ja hoidot tehtiin kolmen sarjana. Kävin loka-, marras- ja joulukuussa noin neljän viikon välein ja jokainen käynti oli hieman erilainen tuntemuksiltaan, mutta lopputulemana iho oli aina yhtä kevyt, kiinteä ja kimmoisa. Ja on sitä vieläkin, vaikka viimeisimmästä kerrasta on kulunut neljä viikkoa.
*kaupallinen yhteistyö, SKY kosmetologi Heini Savolainen*

Marraskuisella käynnillä mikroneulausosuus tuntui jostakin syystä muita kertoja
kivuliaammalta kaikkialta missä neulattiin, vaikka neulalla ei tikattu sen syvemmälle kuin aikaisemmilla kerroillakaan. Iho myös janosi kosteutta enemmän kuin edellisellä tai jälkimmäisellä kerralla. 

Kolmen kerran jälkeen huomaan, että kasvojen iho on kevyt, sileämpi ja kimmoisa. Kosteusvoide ja ampullit imeytyvät paremmin ja ihon epätasaisuudet (pienet arvet ja luufinnit sekä näpyt) ovat tasoittuneet tai kadonneet kokonaan. Ihon pintahilseily on kadonnut täysin. Se on asia, josta kärsin yleensä syksystä pitkälle kevääseen.
Ja jos en nyt nuorentunut suorilta ulkoisesti niin ainakin sisäisesti kymmenen vuotta (nauraa)! 
Lievää punoitusta mikroneulauksen jäljiltä

Heini valmistaa rauhoittavaa ja kosteuttavaa
naamiota mikroneulauksen jälkeen
Marraskuun mikroneulaushoidon yhteydessä minulle tehtiin myös kulmien laminointi. Kosmetologini Heini oli käynyt vastikään koulutuksessa ja tietenkin molemmat paloivat halusta testata (nauraa). Mielenkiinnosta halusi toimia testitapauksena, koska mietin mikä ihme on kulmien laminointi. En aikaisemmin ollut kuullutkaan moisesta käsittelystä, mutta nyt tiedän. Eikä ollut hullumpi kokemus ollenkaan!

Kulmien laminointi ei ehkä ole täysin toimenpidettä kuvaava termi, kun laminointi viittaa enemmän sellaiseen kulmien teippaamiseen tai liimaamiseen, mutta ehkä englanninkielen termi eyebrows lift eli kulmakarvojen kohotus on se oikeampi ja kuvaavampi sana. Joka tapauksessa kulmakarvat käsitellään kuten ripset kestotaivutuksessa eli permanenttiaineella kohotetaan, väriaineella värjätään ja lopuksi kulmat siistitään. Kivuton toimenpide kuten ripsien kestotaivutuskin.

Siinä ohessa, kun mikroneulauksen jäljiltä odotettiin rauhoittavan kasvonaamion vaikutusta kasvoillani, Heini työsti kulmakarvani. Ensin kulmakarvani puhdistettiin, sitten pehmennettiin, harjattiin ja aseteltiin, jonka jälkeen levitettiin permanenttiaine, sitten muotoiluaine ja lopuksi värjättiin (ja kaikissa väleissä odotettiin aineen vaikutuksen ajan), jonka poistamisen jälkeen kulmakarvat ja niiden ympäristö siistittiin. Vähän minua jännitti miltä peilistä näyttää, koska siinä käsittelyn aikana mielikuvitus lensi ja uskoin näkeväni 'brezneviläiset' kulmakarvat käsittelyn jäljiltä päässäni (hymyilee). Saahan sellaisetkin kyllä, mutta sitten ei ole kommunikaatio toiminut yhtään asiakkaan ja kosmetologin välillä. Omani olivat varsin siistit ja lopputulema siten oikein hyvä, vaikka ne kulmat sieltä peilistä näkyivätkin normaalia tummempina ja tuuheampina. Kuuluu asiaan ja tasaantuu parissa päivässä.

Iso kuva lähtötilanne, yllä vasemmalta oikealle pikkukuvissa eri vaiheet ja lopputulema

Kulmakarvani tuntuivat aikaisempaan verrattuna tuuheammilta ja olivatkin sitä väreineen noin nelisen viikkoa, jonka jälkeen ensimmäisen kerran havahduin huomaamaan, että väri oli haalentunut ja kulmat kaipasivat muotoilua. Käsittelyn jälkeen hätkäyttänyt kulmien tummuus tasoittui parin päivän päästä laminoinnista, mutta kulmien ryhdikkyys ja muoto säilyivät mukavan pitkään. Karvat olivat ikään kuin koholla, mutta eivät kuitenkaan sojottaneet.
Kulmien laminointi on sellainen käsittely, joka tuo kivaa vaihtelua kulmien käsittelyyn ja hennoille kulmakarvoille näkyvyyttä mikäli sellaista kaipaa. Laminointi on maailmalla jo hitiksi noussut, joten Suomessakin kysyntä varmasti tulee kasvamaan.
Laminoidut kulmat eli kulmakarvojen kohotus 


Mutta vaikka et haluaisi trendien perässä kulkeakaan niin suosittelen kokeilemaan edes kerran. Sen jälkeen sitä tietää haluaako ikinä enää tällaista käsittelyä. 
Minähän se aion käydä sekä mikroneulauksessa että kulmien laminoinnissa tulevaisuudessakin. Saa vähän boostia ja nostetta olemukseensa tässä iän karttuessa (nauraa). Mikroneulauksen osalta käynnit ajoitan talvikaudelle, mutta kulmien laminointi ei ole vuodenaikaan sidottua. 
Tilanne pari päivää kulmien laminoinnin jälkeen


                                              Mari

Arvonta

Kiinnostuitko ajatuksesta kokeilla kulmien laminointia? Nyt siihen on mahdollisuus. Osallistu arvontaan, jossa sinulla on mahdollisuus voittaa lahjakortti kulmien laminointiin SKY Kosmetologi Heini Savolaiselle (Hiekkaharjuntie 10, 01300 Vantaa).
Lahjakortti ei käy muilla kosmetologeilla eikä sitä voi vaihtaa rahaksi.

Arvon tämän postauksen kommentoijien kesken yhden lahjakortin (arvo 55 euroa, voimassa 30.6.2020 asti). Osallistumiseksi riittää kommenttina nimi ja sähköpostiosoite, josta voittajan tarvittaessa tavoittaa. 
Osallistumisaikaa on 2.2.2020 klo 21 asti. 
Voittaja kontaktoidaan sähköpostitse maanantain 3.2.2020 aikana.

torstai 9. tammikuuta 2020

Everstinna - todellakin yhden ihmisen suurteos

Vaikuttava ja väkevä!
Sitä on Heidi Herala Everstinnana.
*Liput saatu Helsingin kaupunginteatteri*
HKT:n ulkomainostaulu
Näytelmä, joka on monologi eli yksinpuhelu asettaa sitä esittävälle näyttelijälle paineita saada katsojansa mukaan näytelmään, siis herättää aistit ja ajatukset katsomon puolella siinä yksin puhellessaan ja pitää katsojan mielenkiinto yllä näytelmän loppuun asti. Tarinan pitää ehdottomasti olla hyvä, sillä ilman hyvää tarinaa ja näyttelijää ei synny hienoa monologia.
Lippu ja käsiohjelma
En ole hirveästi monologeja katsonut ja menin esitykseen hieman mietteliäänä mitä tuleman pitää. 
Esityksen lavastus oli yksinkertainen, kaunis ja jotenkin maagisen hieno jo heti katsomoon asettuessani ja se eli upeasti esityksen mukana. Äänimaailma herätti sekin kuuntelemaan intensiivisemmin ja Heidi Herala totisesti piti minut mukana tarinassa alusta loppuun! Tässä on erään aikakauden osalta katsaus historiaan ja sen ajan käänteisiin, valtaa ja vallan käyttöä, rakkautta hienoine ja huonoine muotoineen, ääri-ajattelua, vihaa, kostoa, selviytyminen. Vaikeita, tunteita kuohuttavia ja raskaitakin asioita, joista kuitenkin on hyvä puhua ja tiedostaa. 

Esitys on hieno sisäinen monologi ja yhden ajan monitasoinen kuvaus, jonka upeana tulkitsijana meänkielellä on Heidi Herala. Todellakin yhden ihmisen suurteos.
Lavasteet - kuva otettu katsomosta juuri ennen esityksen alkua

kuva HKT:n galleriasta

kuva HKT:n galleriasta

kuva HKT:n galleriasta
Helsingin kaupungin teatterin esitys Everstinna pohjautuu Rosa Liksomin samannimiseen kirjaan, joka on saanut hyvät arvostelut. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta ehkä jossain kohdin sen luen, koska näytelmä oli vaikuttava niin onhan sen kirjankin oltava (nauraa).
Everstinna on Helsingin kaupunginteatterin ohjelmistossa vielä helmikuun loppuun asti, joten ehdit esityksen näkemään halutessasi. Yksi parhaimmista monologeista mitä olen katsonut, joten helppo suositella.

Dramatisointi ja ohjaus Susanna Airaksinen, valosuunnittelu Vesa Ellilä, lavastus ja puvut Vilma Mattila, äänisuunnittelu ja sävellys Johanna Puuperä, dramaturgi Merja Turunen ja naamiointi ja kampaukset Aino Hyttinen.

                                                         Mari

tiistai 7. tammikuuta 2020

Lux Helsinki - valofestivaali pimeän keskellä

LuxHelsinki tapahtuma on taas käsillä ja kävin tapahtuman reitin kiertämässä sen toisena päivänä. Ajattelin, että menen heti siinä, kun tapahtuma alkaa (klo 17), mutta se olikin ehkä virhe, sillä satoja muitakin ihmisiä oli päätynyt starttaamaan juuri siihen aikaan ja niin sitä sitten mentiin pingviinin lailla töpöttäen massan mukana. No, ei tarvinnut niin sanotusti aivan ypöyksin kulkea (hymyilee).

Tykkäsin taas kokonaisuudesta, vaikka ohjauduinkin massan mukana reitin kakkoskohteen ohitse suoraan kolmoselle (en lähtenyt kauhomaan vastavirtaan) ja näpit oli viimeisellä kohteella jo aivan umpijäässä (huonot käsineet sattui mukaan). 
Helsingin kaupungin järjestämä Lux Helsinki valofestivaali vaan on sellainen tapahtuma, jota odotan joka vuosi ja jonne menen innolla ja uteliaana katsomaan mitä kaikkea ihania valoista meille taiotaankaan tänne pimeyden keskelle. Joka kerta tapahtuma on erilainen ja yleensä ihastuttaa enemmän kuin vihastuttaa.

Reitti oli nyt eri kuin edellisenä vuonna ja kävijämäärä on tähän asti tainnut yllättää kaikki. Se näkyi valtavana ihmismassana, jonottamisena ja tungoksena. Minut tämä väenpaljous yllätti positiivisesti, koska minusta on hienoa, että tapahtuma kiinnostaa ihmisiä.
Kun pukeudut lämpimästi, varaudut massan kohtaamiseen ja lähdet oikealla asenteella, saat tapahtumasta eniten irti. 
Reitti alkaa Senaatintorilta Helsingin tuomiokirkolta, kulkee Unioninkatua Kaisaniemen puiston läpi Tokoinrantaa Helsingin kaupungin teatterille. Itse starttasin kiertämällä (kun kerran lähellä olin) Aleksanterinkadun kautta Esplanadin puistoon ja siitä Kauppatorille, jossa sijaitsi yksi monista satelliittikohteista. Muitakin satelliittikohteita on mm. Espoon Hanasaaressa, Korkeasaaressa, Torikorttelien sisällä, Stoassa ja Scandic Marskissa, mutta itseltäni nuo taitaa jäädä tällä erää kokematta (katsotaan). Samoin Eat Lux, joka tarjoaisi kattavasti erilaisia ravintoloita, joissa on tapahtuman ajan hyviä ruokatarjouksia ja menuja. Lux Helsinki valofestivaali on kävijöilleen ilmainen, satelliittiteoksista osaan on pieni pääsymaksu ja Eat Lux Helsinki tarjoaa makuelämyksiä alkaen 10 euroa.
Valkea laiva laiturissa (Siljaline jompi kumpi Symphony tai Serenade)
Esplanadin puiston valoja
Kuvat kertokoon puolestaan miltä Lux Helsinki 2020 näytti minun silmiini. Parhaiten valofestivaalin annin kuitenkin kokee, kun menee itse paikan päälle.
Satelliittiteos Nostalghia - oli muuten hieno!
Helsingin tuomiokirkko - SunWind
Metsätalo - The colous out of space
Metsätalon pihapuu
Luonnon omaa valotaidetta; kuun puolikas taivaalla
Metsätalon piha muuttui punaiseksi...
Kaisaniemen puisto lyhtypuistona ja lyhdythän oli varsin hankalia kuvattavia
Lyhtyjä oli monenmoisia; tämä yksi hienoimmista minun mielestäni
Tapahtuman yksi kestoesityksistä on lyhtypuisto ja nyt mukana oli 400 erilaista lyhtyä
Kaisaniemen kenttä ja large fire tornado
Herttainen peilipöllö Kaisaniemenrannassa
Magic mirror Tokoinrannan venelaiturilla
Tokoinrannan hiekkakentällä Do-Gooders
Helsingin kaupungin teatteri - Lux arkkitehtuuri - Day and night
Kokonaisuutena hieno ja värikäs
Tapahtuman omilta sivuilta (Lux Helsinki) löydät lisää tietoa ja kartan, josta näet mitä teoksia reitille on sijoitettu. Tapahtuma-aika 4.-8.1. klo 17-22. Lisäksi on mahdollista nautiskella hyvästä ruuasta ja kokea mitä Eat Lux Helsinki tarjoaa siihen osallistuvine ravintoloineen. Tämä on se osuus, joka on täysin kokematta, mutta jospa sitä vuonna 2021 ehtisi tätäkin hyödyntämään mikäli sellainen mukana on.

Otin taas muutaman kuvan, joista tein sitten kollaasit, koska oli vaikeuksia valita ne parhaimmat. Kaikki kuvat on kuvattu puhelimeni (Samsung S8) kameralla ja harmittelin (taas kerran), että olisipa ollut järjestelmäkamera. Tarpeeksi kun harmittelee sitä, että ei saa niin hyviä kuvia kuin haluaisi niin ehkä se antaa sysäyksen ostaa se järjestelmäkamera. Puhelimen kamera on toki hyvä, mutta ihan kaikkeen se ei riitä, vaikka kulkeekin aina mukana. 
Helsinki on kaunis kaupunki myös tällaisena pimeänä vuodenaikana; etenkin valaistuna.

                                        Mari