29 heinäkuuta 2014

Paluu arkeen akut ladattuina

Olen ollut hieman laiskanpuoleinen tämän blogin kirjoitusten osalta muutaman viikon ajan, mutta pistetään se kesäloman piikkiin. Olin tosiaan pari viikkoa kesälomalla ja vietin koko tuon ajan normaalia epäsosiaalisemmin. Enimmäkseen vietin sen itseni kanssa kuluttaen myös suhteellisen vähän aikaa sosiaalisessa mediassa. Kuulostaa kauhealta, mutta oikeasti teki hyvää. 

Kävin muutamalla reissulla (Hankasalmi, Tallinna ja Tampere) ja lopun aikaa vietin täysin aikatauluttamatonta elämää. Katsoin aina herättyäni mikä on sen hetkinen sää ja mikä fiilis itselläni. En kiirehtinyt mihinkään ja mikä ihmeellistä en myöskään miettinyt isommin syömisiäni ja liikuntaa. Jälkimmäiset kaksi ovat vain niin sisäänrakennettuja asioita, että ne tulivat päivärytmiin hienosti ilman erikseen miettimistäkin. Siitä olen kyllä tyytyväinen!
Nautin tuosta kaksiviikkoisesta ajasta ihan täysillä. Huippu fiilis, kun 2 viikkoa kestänyt loma tuntui 2 kuukaudelta! Oli kiva palata töiden pariin maanantaina akut ladattuina.




Lomajakso oli hyvin helteinen ja aurinkoinen, joten säiden puolesta ei ollut mitään valittamista. Päiväni koostuivat lähinnä olemisen sietämättömästä keveydestä, hyvästä ruuasta oikealla ruokarytmillä, pyörälenkeistä, pokkareista, ulkoilmasta, varjossa ja auringossa oleilusta, kävelyistä kaupungin kaduilla ja ostoskeskuksissa, hikisestä kuntosalista ja kovista treeneistä, asunnon pienimuotoisesta siivoilusta vaatekaappien osalta, itseni hemmottelusta, auringonlaskujen ihailusta sekä mirrien rapsuttelusta ja viilentämisestä. Ei ollut juuri ollenkaan aikatauluja sovittuna ja kovin ponnistus oli pitää päivärytmi edes jotenkin normaalina. Helppoa se ei ollut, koska rytmini kääntyy samantien päälaelleen, kun vain mahdollista on. Nukkuisin aamupäivät ja valvoisin yötä myöden, jos voisin.
Mutta loma oli onnistunut ja päivääkään en vaihtaisi pois. En myöskään kaipaa toistaiseksi pidempää jaksoa lomailua, vaikka 2 viikkoa tuntuu joistakin varmasti hirmuisen lyhyeltä jaksolta. Jäljellä on lomapäiviä, joita sitten pitelen pois, kun tennarit tömisee eteisessä siihen malliin, että matkalle pitäisi päästä. Nyt niin sanotusti otin aikaa itselleni ja omille ajatuksilleni, nollasin vanhat, visioin ja suunnittelin tulevia.



Tulevaisuudesta voinkin valottaa sen verran, että tämänkin blogin osalta muutoksia tapahtuu. Vuoden yhteinen taival blogissa Maijun kanssa tulee päättymään ja siitä Maiju kertoo itse tarkemmin. Minä jatkan sitten tämän blogin parissa yksin; toivon mukaan yhtä hyvällä menestyksellä kuin kaksin Maijun kanssa. Edelleenkin blogin sisältö koostuu matkasta kohti tavoitepainoa (se ei ole vielä osaltani saavutettu); nyt vain yhden naisen voimin. Jatkossakin tulen kirjoittamaan ruokavaliosta, liikunnasta, urheilivälineistä ja -vaatteista kuten tähänkin asti, mutta mukaan tulee enemmän myös omaan hyvinvointiin ja itsensä hemmotteluun keskittyviä juttuja. Niitä on tässä uuden elämäntavan mukana ilmaantunut ja on mukava jakaa kivat asiat kanssanne. Tätä blogia on ollut upeata kirjoitella, kun vastaanotto on ollut huikea (itse olen yllättynyt lukuisasta lukijamäärästä; se on myös erittäin palkitsevaa) ja yhteistyö Maijun kanssa on ollut mitä parhainta aikaa. Hyvinä ystävinä teemme jatkossakin yhteisiä asioita, kahvittelemme ja tsemppaamme toisiamme kohti tavoitepainoa, mutta bloggaamme siis jatkossa itsenäisinä (oon kyllä sitä mieltä, että vierailemme toistemme blogeissa, jos ei alvariinsa niin ainakin silloin tällöin *nauraa*). 

Vaikka itse olenkin kesälomani pitänyt ja arkeen palannut, on vielä kuitenkin kesää jäljellä. Ei voi kieltää, etteikö ainakin ilmoja olisi pidellyt! 
Nautitaan auringosta ja lämpimistä säistä; näitä on sitten mukava kylmällä ja pimeällä kaudella muistella.


                                          Mari

22 heinäkuuta 2014

Kaurapuuro on terveellistä

Kaurapuuro on mun intohimoni ja nyt löysin niin hyvän gluteenittoman hiutaleen, jonka innoittamana kirjoitin Pinkit korkokengät blogissani aiheesta. Kannattaa käydä  lukemassa jos aihe kiinnostaa.


Maiju

14 heinäkuuta 2014

Liikuntaa mökkiympäristössä

Mökillä on taas kehitettävä jonkinlaista liikuntaa, jotta ei ihan 
veltoksi heittäydytä. Yksi päivä otettiin sitten "mökkiorja Adan" kanssa pienet treenit mökillä.

Päätettiin, että juostaan rappusia ylös ja alas tietty määrä.
Nämä on ihan kivat portaat. Ajattelin, että 100 kertaa päivässä pitäisi ainakin rappuset nousta.


Kun on juossut  ylös, voi mennä alas.


Käännös ja sitten taas ylös. 



Mökille on tullut kannettua kaikelaista pientä jumppavälinettä.
Jumppapalloa mä vähän kaipasin. Sellainen täytyy mökille kyllä viedä. 


Laiturilla voi kuulakin vähän heilutella. 
Pitää vain toivoa, että kuula pysyy kädessä, eikä vaan lennä vastarannalle.



Tällaista meillä mökillä, entäs teillä?

Lepäättekö laakereilla vai suoritatteko hyötyliikuntaa?
Meillä saatetaan myös käydä lenkilläkin.

Maiju

11 heinäkuuta 2014

Garmin Forerunner 15 -juoksukello

Uusi tuttavuus on saapunut talouteeni! Sain vastikään mahdollisuuden testata Garminin Forerunner15 -juoksukelloa ja mieluusti mahdollisuuden käytän.
Olo paketin saapumista odottaessa oli kuin pikkutyttönä, kun lupaa avata joululahjoja odotteli; yhtä kuumeinen ja malttamaton. Hauska huomata, että sitä innostuu valtavasti uusista asioista.

Heti pakettia avatessa ihastuin, sillä kellon väri on juuri sellainen oikean punainen, josta minä tykkään. Juoksukelloja on muitakin värivaihtoehtoja, mutta tämä on just niin mun värinen, että ihan hymyksi pisti. 
Tämä juoksukello on reippaamman kokoinen kuin aikaisemmin testattavana ollut Vivofit aktiivisuusranneke. Suurempi koko ei minua haittaa, sillä kello on kuitenkin hyvin kevyt. 


Punainen on kaunis väri eikä huono vaihtoehto juoksukellon väriksi laisinkaan

Tämä juoksukello on helppokäyttöinen, sykkeen mittaava GPS -juoksukello. Jos näin äkkiä verrataan Vivofit aktiivisuusrannekkeeseen niin tämä on siinä suhteessa seuraava askel monipuolisempiin toiminnallisuuksiin. Seurata ja tallentaa voi aikaa, matkaa, kaloreita, sykettä, sykealuetta, askelia ja aktiivisuutta.
Toimii akulla, jota ei tarvitse ladata kuin joka viides viikko mikäli käytetään vain aktiivisuuden seurantaan. Muutoin kestää n. 8h eli juostessa ja aikaa mitatessa.
Kestää vettä, joka sekin on hyvä juttu ajatellen Suomen vaihtelevia sääolosuhteita. Ja kuten aktiivisuusrannekkeen kohdallakin niin tämänkin tuotteen mittarointeja voi seurata Garmin Connect -yhteisöpalvelussa. Itse olen tykännyt palvelusta ja uskon, että jatkossakin sitä hyödynnän.

Vielä en ole täysin sisäistänyt kaikkia kellon ominaisuuksia, mutta pikaoppaan jo luin, jotta ymmärsin eri painikkeiden merkityksen, osasin ladata akun ja sain kellon ranteeseeni keikkumaan.  


Garmin Forerunner 15 valmiina käyttöön
Kunhan tässä tutuksi tullaan ja pääsen kokeilemaan millainen palvelija kello omassa käytössäni on, niin kuulette meistä lisää tuonnempana!

                                                                Mari

07 heinäkuuta 2014

Rento sunnuntai ja akkujen latausta

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja minä heräsin unihiekkat silmissä. 



Aamupalan jälkeen kuulostelin hieman oloani nuhaisten päivien jäljiltä ja päätin lähteä kuntosalille. Nuha tuntui olevan katoamaan päin.
Kroppa kaipasi jo rautojen parissa jumppausta ja aurinkoisesta säästä voisi ohessa nautiskella pyöräillen. Pakkasin siis repun, nakkasin pyöräilykypärän päähäni ja lähdin polkemaan.
Salille, jossa käyn, on matkaa kotoani yhteen suuntaan aika tarkkaan 11 kilometriä. Lähempääkin löytyisi kuntosaleja, mutta en ole kokenut tarvetta vaihtaa toiseen. Enkä toistaiseksi ole kokenut matkan olevan niin ylitsepääsemätön, että en jaksaisi salille mennä. Itse asiassa pääsen pyörällä paikalle nopeammin kuin käyttämällä julkisia, jolloin yhteen suuntaan kuluu aikaa noin 60-80 minuuttia riippuen vaihtovälistä kulkuneuvosta toiseen. Pyörällä aikaa kuluu keskimäärin 42 minuuttia riippuen kuinka vauhdikkaasti tai hitaasti poljen. Hyvä alkulämmittely!


Tienoo ja reitti salille mennessä oli suhteellisen hiljainen ja vain muutama kävelijä ja koiranulkoiluttaja tuli vastaan. Yleensä saa matkaansa ihan rauhassa taittaa, mutta tällä kertaa osui kohdalle yksi ikävä kohtaaminen. Matkan puolivälissä, kun laskettelin alamäkeä vauhdikkaasti minua vastaan tuli ylämäkeä pyöräänsä taluttaen mies, joka jostakin kumman syystä päätti hyökätä sieltä omalta puoleltaan huutaen ja uhitellen eteeni. Sen pyöränsä kanssa siis. No eihän siinä auttanut kuin tehdä äkkijarrutus ja väistää, jotta ei törmäisi. Liki meni etten löytänyt itseäni ojan puolelta.
Eipä ole koskaan ennen polkupyörän takarengas vingahtanut kuten renkaat elokuvissa, mutta nyt se sen teki. Itse selvisin säikähdyksellä, mutta takana tullut vanhempi naishenkilö sai tuta myös laajat nokkosen polttamat ja naarmut, sillä kyseinen mies teki samalla lailla takana tulleelle kuin mitä teki minulle. Ei ollut miehellä vissiin kovin hyvä päivä ja karkuunhan tuo lähti, kun palasin takaisin päin naista nokkosten joukosta auttamaan. Ikävä ihminen, sanon minä. Ja kyseinen tapahtuma ylipäänsä, mutta onneksi ei käynyt pahemmin kenellekään.

Purin kiukkuni ja harmini moisen tapahtuman jälkeen salilla ja sainkin tehtyä hyvän treenin. Kyljet, olkapäät ja käsivarret saivat kyytiä ja tuli oikein hyvä mieli. Siitä sitten suihkun kautta päädyin taas pyörän selkään ja ulos. 

Kotimatka taittui auringosta ja ulkoilmasta nauttien sekä ihmisiä ja eläimiä katsellen ja kuvaillen päätyen lopulta piknikille kotitanhuville. Päivällinen oli siis ruokavalion mukaisesti mukaan pakattuna, samoin välipala, joten ei ollut kiirettä kotiin syömisten takia eikä tarvinnut murehtia, että ei ruokavaliossa pysyisi. Ja ruokahan aina maistuu, kun ulkona aikaansa viettää.

Aamulla jänikset sai kaikessa rauhassa murkinoida. Lisäksi sali- ja pyöräilyselfiet ja kappale kaunista Suomea.
Vanhankaupunginlahden näkymiä ja eläimiä
Otoksia reitin varrelta
Olin tyytyväinen, sillä kerrankin tein matkaa hitaasti polkien. Tai no, pysähtelin matkan varrella oikeasti katselemaan ja kuvaamaan. Normaalisti tuppaan aina ajamaan kuin olisin joka kerta jossakin kilpailussa mukana haastaen itseni, ajaen aikaa vasten. Ehkä nuhaisella ololla ja helteisellä päivällä oli osuutta asiaan, mutta ihan hyvä niin. 

Kulkuneuvokin kuvassa 
Aivan ihana, rento sunnuntai oli tämäkin! Näitä lisää. Akut lataantuu kummasti.


                              Ihanaa kesää kaikille!
                                         
                                         Mari

03 heinäkuuta 2014

Treenaavan kahvikissan unelma - kahvin katsotaan olevan hyväksi terveydelle

Huomasin ilokseni kahvikissalle sopivan artikkelin netissä surffaillessani!
5 hyvää syytä juoda kahvia ennen treenejä. 
Oikein kiva artikkeli näin kahvista paljon pitävän, kahvia paljon juovan ja treenaavan ihmisen näkökulmasta katsoen.


Kahvipapuja kasvamassa
Artikkelissa on listattuna 5 syytä, joiden takia kahvin juominen ennen treenejä olisi hyväksi.

1. Verenkierto paranee
Artikkelin mukaan treeniä ennen nautittu kahvi parantaa verenkiertoa ja treenit ovat tätä kautta paremmat. No ainakin omalla kohdallani kahvi piristää ja lämmittää mukavasti. Jaksaa treenata hyvin.

2. Lihassärky vähenee
Artikkelin mukaan kofeiini turruttaa ja osa lihaskivuista jäisi tuntematta, jolloin voi treenata kovempaa ja saa nopeammin tuloksia. Omalla kohdallani en ole tätä huomioinut, mutta voisiko johtua siitä, että juon vain yhden kupillisen ennen treenejä. Pitääkin kokeilla lisäämällä määrää.

3. Lihakset säilyvät paremmin
Artikkelin mukaan kofeiinin nauttiminen vähentää lihasten vähenemistä iän myötä.
Hienoa, jos näin on. Nyt kun tähtään siihen, että pikkuhiljaa työstössä olevat lihakseni joskus näkyvät, niin tällä kahvin juomisella on toivoa, että ne myös säilyvät pitkään.

4. Kasvattaa lihasten polttoainetta
Erittäin hyödyllinen asia kovaa treenaaville ja urheileville.

5. Parantaa muistia
Useassa kahvista kirjoitetussa artikkelissa on viittaus kahvin parantavan muistia. Alan pikkuhiljaa itse uskomaan tähän, vaikka en suoranaisesti ole tätä huomannut omalla kohdallani.

Artikkelin voit lukea alla olevan linkin takaa:
5 hyvää syytä juoda kahvia ennen treenejä

Toinenkin artikkeli kahvin hyvistä puolista löytyy (linkki alla) ja tässä oli listattuna syitä lisää.
13 syytä juoda kahvia

Kolmas artikkeli kahvista (linkki alla):
Kahvi ja terveys

Jälkiruokakahvit hauskoista kupeista

Näiden artikkelien jälkeen en näe mitään syytä miksi luopuisin kahvista kokonaan. Onhan tuotakin tullut harkinneeksi, mutta nyt sen unohdan.

Itseni olisi kovin, kovin vaikeaa luopua kahvista, jos sellainen tilanne tulisi. Päivittäin on saatava kahvia koneeseen muutoin yllättää päänsärky. Kahviriippuvainen; sen tunnustan.
Ja mikä hassuinta niin juon normaalin kahvin mustana ja mieluusti jäähtyneenä. Olen pulassa, jos kahvi pitää kietaista kiireellä. Jätän sitten mieluiten juomatta kuin poltan suuni tai otan mukaan ja jäähdyttelen. Sanotaan, että kylmä kahvi kaunistaa... No joo, ehkä niin, mutta vatsani tuskin kestäisi sitä määrää mikä siihen vaaditaan, joten annetaan olla. 

Teestäkin varmasti löytyy hyviä ja huonoja puolia, kirjoituksia, ja ainakin omat tykkääjänsä. Hyvää on teekin, mutta jos pitää valita juonko teetä vai kahvia, otan kahvin. Lähes aina. Ja vettä myös. Siitä on tullut tapa, mutta se ei varmasti ole huono tapa.

Mutta juon siis kahvia, koska se on hyvää. En ole juurikaan ajatellut sen terveydellisiä vaikutuksia suuntaan enkä toiseen, paitsi silloin tällöin, kun artikkeleita kahvista silmään osuu. Pohdin siinä hetken miten kahvi vaikuttaa minuun ja elämääni. Totean, että ei huonoja tuntemuksia, mutta ehkä pitäisi vähentää muutama kupillinen päivittäisestä määrästä. Ehkä, mutta yleensä ei niin tapahdu, koska kohta huomaan juovani taas tolkuttoman määrän kahvia.

Paitsi tänään, kun hillittömässä nuhassa ei kahvi mustana ole juuri maistunut. Teetä olen enimmäkseen juonut... että sellainen kahvikissa minä olen (hymyilee).


Kerta-annokseni kahvia hyvässä seurassa :-D




                                     Mari

01 heinäkuuta 2014

Makumatkailua Leaderin pähkinä- ja proteiinipatukka uutuuksien parissa

Pääsin taas maistelemaan Leaderin uutuustuotteita välipala- ja snacktuotteiden saralla.

Toviksi maisteltavaa!
Leaderin proteiinipatukoiden saralla makuja on jo niin monia, että pää menee ihan pyörälle, mutta silti omia suosikkejani ovat jo aiemminkin hehkuttamani Nutmix ja jogurttipäällysteinen mustaherukka. Oman suosikkimakunsa löytää varmasti jokainen ja se ei selviä muutoin kuin maistelemalla.  
Uutuuksia tällä rintamalla ovat jellytäytteiset, gluteiinittomat Protein So Lo-Carb! -proteiinipatukat, joista jokainen maku on kyllä hyvää, mutta eivät ole toistaiseksi pystyneet päihittämään omia suosikkimakujani. Lämpimänä päivänä jellytäytteinen patukka saattaa tehdä yllätyksen, kun patukan kaivaa vaikka käsilaukustaan syödäkseen (jellytäyte saattaa löytyä proteiinipatukan suojakääreistä sen sijaan, että olisi nätisti suklaakuorrutuksen alla itse patukassa). Parhaimmillaan ovat siis jääkaappikylminä. Positiivista on se, että sokerin määrä on alhainen.
Lisätietoja alla olevan linkin takaa:
Proteiinipatukat

Suklaa-mustikka-vadelma-kaakao

Maistelin myös BareBar -välipalapatukoita, jotka valmistetaan puhtaista, ravitsevista hedelmistä ja marjoista ja ne sopivat kaikille välipalaksi vauvasta vaariin. Hieno asia näissä välipalapatukoissa on se, että ne ovat monelle soveltuvia, koska ovat laktoosittomia, gluteiinittomia, lisäaineettomia eivätkä sisällä eläinperäisiä raaka-aineita. Makuvaihtoehtoja on useita; näissäkin peräti 11 erilaista makua ja mikäli pitää taatelin mausta, näissä se maistuu aika monessa. 
Mainittakoon se, että mikäli välttelee sokeria, näissä patukoissa miinuspuoli on suuri sokerin määrä suhteessa patukan kokoon. Omasta mielestäni nämä ovat semiterveellinen vaihtoehto välipalaksi eivätkä sieltä huonoimmasta päästä ollenkaan.
Lisätietoja näistä löydät alla olevan linkin takaa:
BareBar -välipalapatukat

Taateli-raakasuklaa-kahvi

Tuoteseloste

Leaderiltä on tullut myös uusi pähkinäsarja; Leader Nutz. 
Let's go Nutz! -lause on aika osuva tässä kohdin. Maistelin monia makuvaihtoehtoja ja kertakaikkiaan vaikeata oli päättää mikä olisi ylitse muiden. Erinomaista makumatkailua tuli harrastettua.
Pähkinäsarjassa on 15 erilaista sekoitusta sisältäen ihan naturellit vaihtoehdotkin. Minulle kelpaisivat kaikki! 

Wasabi mantelit, omnom!


Maitosuklaa-cashewpähkinä; katoaa suuhun salakavalasti etkä edes ymmärrä syöväsi pähkinöitä!

Indonesialainen manteli ja ahmit manteleita välittömästi lisää!
Cashew-pähkinät ovat suosikkipähkinöitäni ja kun ne päällystetään suklaalla siitä tulee heti herkkua, jota ei parane syödä kovin usein. Manteleista en ole aiemmin tykännyt juurikaan, mutta indonesialaiset ja wasabipäällysteiset mantelit kuuluvat jatkossa valikoimiini. Vievät kielen mennessään ja minä tykästyin siihen mukavaan tulisuuteen mitä wasabi jättää suuhun.

Mantelit indonesialaisittain, hyvää!
Suklaapäällysteiset cashew-pähkinät
Maustamattomat cashew-pähkinät
Pähkinät vaa'alla eli tuossa punnitaan kummassa kasassa on enemmän syötävää. Ihan vaan siis esimerkkinä montako pähkinää eri muodoissaan tietty grammamäärä sisältää. 

Alla olevan linkin takaa löydät lisätietoja:
Leader Nutz

Erinomainen (melkein jumalallinen) pähkinäsarja Leaderiltä! Tulevat herkkuhetkeni käytän luultavimmin tämän pähkinäsarjan parissa toivoen, että maltti säilyisi. Pähkinät on kyllä hyväksi, mutta liika on liikaa näidenkin kanssa. Nämä koettelevat itsekuria, kun pussin aukaisee!


                                    Mari