Treenaukseen uusia kujeita - Sandbell® -hiekkasäkit tulivat taloon

Joskus aikaisemmin kirjoitin siitä, kun kävin tutustumassa itselleni uuteen lajiin nimeltä Sandbell® Sörnäisten Savate Clubilla. Suurista suunnitelmista ja innokkuudesta huolimatta harrastuksen aloittaminen jäi pariin kertaan (ja siksi ette asiasta ole kuulleetkaan), mutta en asiaa täysin unohtanut. Silloin ei ollut vain uuden harrastuksen aika.

Nyt olen tilanteessa, että haen uusia kujeita treenaamiseen (uutta motivaatiota ja potkua treeni- ja liikuntapuolelle pitkän tauon jälkeen), ja kun huomasin mahdollisuuden hankkia kotiin omat Sandbell® -hiekkasäkit niin tuumasta toimeen.

Sandbell® -hiekkasäkkien omistaja,
onnellinen sellainen

Sandbell® -hiekkasäkit tulivat taloon! Nyt kotonani on 4 Sandbell® -hiekkasäkkiä (2kg, 2*4,5kg ja 7kg), joiden parissa pääsen kasvattamaan venähtäneen lepojakson päätteeksi kadonnutta kuntoani ja karistamaan kertyneitä kiloja. Voin nyt hyvin vaihdella jumpassani kahvakuulien sijaan Sandbell® -hiekkasäkkejä tai toisinpäin. Miten milloinkin tuntuu hyvältä ja toimivalta. 

Näiden Sandbell® -hiekkasäkkien kanssa voi treenata sisällä kahvakuulia huolettomammin... tai ainakin sellainen tunne tulee (nauraa). En koe, että saan niin isoa tuhoa aikaiseksi, jos sattuu osumaan johonkin tai putoamaan lattialle, mutta toki se treeniympäristö on syytä etukäteen katsoa turvalliseksi.
Jumppailusta kerron tuonnempana.

Mikäli Sandbell® -hiekkasäkkien kanssa jumppaaminen kiinnostaa ohjatusti niin tunteja voi kysellä Savate Clubilta. 

Mikäli taas haluat hankkia omat välineet sukella BFshop.fi -nettikauppaan. Sieltä nämä minunkin Sandbell® -välineeni on hankittu.

                                              Mari

Ilman haasteita elämä olisikin tylsää

Hui, kuinka nopeasti aika onkaan vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta. Syitä on monia, mutta suurin syy on varmasti se, että olen selkeästi ollut hieman alavireinen muutamina menneinä päivinä. Siis omasta mielestäni, ja silloin ei oikein runosuoni syki ja tekstiä synny, vaikka aiheita olisikin. Alavireisyyttäni tuskin on kukaan ympärilläni huomannut eikä tällaisia hetkiä ole kuin kerran kymmenessä vuodessa, jos silloinkaan. Peruspositiivisena ihmisenä löydän pieniä iloja ja ilon aiheita nopeasti, vaikka elämä ei aina sujuisikaan siten kuin olen suunnitellut. Mottoni onkin, että kun iloitsee pienistä, voi iloita usein. 

Elämäntapojeni muutos on yksi jatkuva aihe iloon. Olen tyytyväinen menneistä kolmesta vuodesta uuden elämäntavan parissa ja odotan uteliaana mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Moni aloittaa aina kesän jälkeen uusia harrastuksia, mutta minä se kävin tuttuun tyyliin salilla oli aurinkoista tai ei. Sen sijaan loppukesästä aloitin hieman erilaisen treeniohjelman. Sen avulla on tarkoitus lisätä kroppani liikkuvuutta ja joustavuutta siinä samalla, kun lihaksetkin muokkaantuu.

Teistä varmaan tuntuu, että toistan itseäni. Aina vaan on samat tavoitteet. Ja tavallaan toistankin, sillä kun tavoitteena on toimiva, hyväkuntoinen kroppa niin tie on pitkä ja tekemistä riittää. Tavoite on ja pysyy liki samana vuodesta toiseen ja ainoat vaihtelut tulevat silloin, kun minusta löytyy uusia viilattavia kohtia. 20 vuotta erittäin vähällä liikkumisella ja suurella määrällä istumatyötä ovat tehneet tehtävänsä ja tilannetta ei korjata noin vain. On jäykät nilkat ja nivuset, notkoselkä, vihoitteleva ja vino häntäluu, eteenpäin työntynyt vasen hartia, joka kiristää koko vasenta puolta alkaen yläselästä ja vaikuttaen pään asentoon, paikat ei veny vaikka venyttelisi kuinka. Tai no, ainoa venyvä osa on ylisuuri nahka kymmenien menetettyjen kilojen jäljiltä (nauraa). On tässä listaa kerrakseen mitä korjata enkä tiedä tuleeko ikinä valmista.

Tällä kertaa treeniohjelma on osteopaattini Harri Röynän (Osteomic) luomus. Sisältää tätä tähän astikin ollutta 'bodausta' rautojen parissa, josta tykkään paljon ja sitten ihan perusjumppausta, josta tykkään vähän vähemmän (nauraa). Vähemmän siksi, että en ole kovin taipuisa ja joustava. Liikkeet ovat siten itselleni haastavia ja ahdistaa hieman, kun ei veny eikä taivu. Mutta kukapa sitä nyt olisi seppä syntyessään (nauraa) ja minunkin on syytä muuttaa asennettani, jotta tulosta tulee. Tavoitteena on siis lisätä kroppani eri osien liikkuvuutta, parantaa joustavuutta, kehittää ryhtiä ja muokkailla lihaksia.
Idea tähän koko hommaan lähti oikeastaan lihashuoltotunneista, joiden aikana pohdittiin miksi milloin mikäkin paikka on kankea, kireä, jumissa ja välillä särkeväkin ja sain yksittäisiä venyttely- ja jumppaohjeita näiden korjaamista varten. Koska näitä yksittäisiä ohjeita ja myös ongelmakohtia oli useita niin kysyin erään kerran, että voisiko osteopaattini tehdä minulle niistä koosteen tai jopa ohjelman, joka sisältäisi nuo kaikki ohjeet ja jossa keskityttäisiin koko kroppani ongelmakohtien korjaamiseen.
Siitä se lähti ja nyt ohjelma sisältää muun muassa selän ojennuksia pallon päällä pitkällä liikeradalla niin, että myös pää liikkuu ja kädet on siis alaselän päällä, päkiöille nousuja korokkeen päällä, istumaannousuja jalat salmiakkina, selällään jalkojen ja lantion nostoja, polven ojennuksia vuorojaloin niin, että lantio on ylhäällä ja suorana (ja pysyy kaikissa toistoissa), niskan ojennuksia ja pään kallistuksia. Näitä siis sen lisäksi, että pumppaan myös sitä rautaa ylös, alas ja sivulle pääosin vapailla painoilla ja keskivartaloa vahvistaen.

Vapaat painot; niistä minä pidän :-D

Jumppapallo on kehoystävällinen väline

Niskavenytys; liike joka tahtoo unohtua ja jota voi harrastaa missä vain

Ei veny, ei jousta... meh :)

Näin päin olen pallon kanssa sinut, mutta toisinpäin kaikkea muuta :-D

Ohjelma on kaksijakoinen, liikkeitä on 4-5 per kerta, salikäyntejä 4 viikossa. Ykkösviikko painottuu jumppaukseen ja kakkosviikko sitten taas enemmän siihen bodaukseen. Mainittakoon nyt vielä, että en oikeasti bodaa, mutta tykkään kyllä ryskiä rautojen parissa (nauraa).
Hiki tulee joka kerralla, sillä vaikka liikkeitä on vähemmän per käynti kuin aikaisemmissa ohjelmissani teen ne intensiivisesti ja hyvällä sykkeellä. Vielä tässä vaiheessa olen hieman epätoivoinen, että saanko ikinä itseäni pallon päällä maatessani taipumaan pallon muotoa seuraillen, onnistuuko istumaannousut jalat salmiakkina rennosti ikinä ja osaanko koskaan tehdä oikeanlaista etukyykkyä. Nyt ensimmäisen kohdalla tunnen olevani kuin rautakanki, toisen kohdalla polvet ei taivu lähellekään lattiaa ja viimeisen kohdalla etukyykky on lähinnä pyllistystä muistuttava kummallinen asento (nauraa). 

Iloisesti teen tätäkin ohjelmaa ja odottelen tuloksia. Haasteita on, mutta ilman niitä elämä olisikin tylsää. Nykyinen ohjelma on edellisiin verrattuna hieman erilainen, mutta vaihtelu virkistää. Sisältää kuitenkin tekemisen meininkiä ja sellaisesta minä pidän!  

Miten teillä on kesä sujunut? Onko syksyllä ajatuksissa aloittaa jokin uusi harrastus tai tehdä iso muutos elämäntavoissa? Syksy kun on hyvä aika startata uusia juttuja.

                                       
                                                 Mari

Iltavirkun iltajumppa oli taas nautinto!

Eilen illalla pääsin nauttimaan kunnolla, kun menin salille ja sain kunnolla ryskiä rautojen parissa! Hyvällä draivilla sain tehtyä sarjat sen verran isoilla painoilla, että touhu pisti tämän akan kunnolla puuskuttamaan.

Uusi ohjelma pistää kyllä lopuksi puhaltamaan :-D

Salilla ei loppuvaiheessa ollut kuin pari muuta ihmistä, joten melko omissa oloissani sain olla ja keskittyä täysin siihen omaan ohjelmaani. Plussana salin rauhallisuudesta on se, että ei tule turhia höpötelleeksi eikä laitteisiin tarvitse jonottaa saati kiirehtiä pois (joskus tulee sellainen tunne, että hengitetään niskaan...). Miinuksena sitten ehkä se, että ei aina ole apua tarjolla, kun sitä tarvitsisi. 

Kaikki tarvittavat mukana

Yksin salilla voi keskittyä olennaiseen, jota itsensä kuvaaminen peilin kautta ei ole :-D

Olen illan virkku (ja aamun torkku), joten itselleni luontaista on käydä salilla ilta-aikaan. Teen parhaimmat treenit omasta mielestäni klo 19 jälkeen eikä ole ollenkaan ihmeellistä, jos ponkaisen salille vasta klo 21 tienoilla. Näistä iltapainotteisista suorituksista tulee se euforisin olo (nauraa). Niin tälläkin kertaa eli iltavirkun iltajumppa oli taas nautinto!

Välillä on kovasti keskustelua siitä mikä aika päivästä on se paras treeniaika tai oikea aika liikuntasuoritukselle, mutta itse olen kallistunut siihen tulokseen, että se on silloin, kun se tuntuu itsestä parhaimmalta ja on mahdollista toteuttaa. Siis se lähteminen lenkille, salille tai muuhun liikuntasuoritukseen. Pitää vain mielessään, että tavoitteena on se hyvä olo eikä otsa rypyssä suorittaminen.

Lämmittely tehtiin soutaen

Elämäntaparemonttini alussa hieman tuskailin herätä aikaisin aamulla ja lähteä kävelylenkille tai salille, kun treeniohjelmassa niin luki. Mutta tein niin, kun se kuului ohjelmaan ja, vaikka usein suorituksen ensimmäinen vartti meni liki puoliunessa. Ja siksi, että kyllähän siitä se hyvä olo tuli. Se auttoi jaksamaan aikaisen heräämisen tuskissani.
Sittemmin sitä on saanut hieman vapaammat kädet treeniohjelmiensa kanssa, suunnittelee etukäteen päivittäiset ja viikottaiset menonsa ja mahduttaa sinne sopiviin väleihin ne liikuntasuoritukset.
Edelleenkin silloin tällöin käyn aamulenkillä tai aamusalilla ja ihan vapaaehtoisesti (nauraa). Se on aina sellainen pienoinen ponnistus enkä ole energisimmilläni (hyvä, kun edes herännyt). Tekee ihan hyvää välillä mennä sinne oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Monivuotinen 'kotisalini' GB Gym

Milloin sinä liikut mieluiten? Mihin aikaan päivästä koet olevasi energisimmilläsi?

Mari

Kevättä kohti innolla ja uusin kujein!

Kevät se taas keikkuen tulevi! Kevään tulo myös herättelee ihmisiä liikkeelle, uudistumaan ja pohtimaan mahdollisesti talven aikana kertyneiden kilojensa hukkaamista. Minäkin olen reilun kuukauden omatoimisen jakson jälkeen taas hakenut hieman draivia elämääni uuden ruokavalio- ja treeniohjelman muodossa. Se on niin jännä juttu, että sillä saan omaan tekemiseeni aina uudenlaista intoa, vaikka liikkuminen sinänsä on jo päivittäisessä elämässäni mukana. Tykkään, että on tavoitteita ja tulee uusia kuvioita rikkomaan rutiineja. Sellainen elävöittää kummasti.

Kevättä kohti värikkäin tulppaanein (eläintarhani asukit tykkäävät nekin)

Nyt kuun alussa aloitettu ohjelma tuo mukanaan liki maidottoman ja gluteiinittoman ruokavalion. Jälkimmäinen vain siinä kohdin, jos vaihdan matkassa mukana olevat puuro- ja pasta-ainekset gluteiinittomiin, koska muutoinhan tässä on jo hyvin pitkälti ruokavaliot koostuneet kasviksista, puhtaista raaka-aineista, ilman leipää ja ollut siis aika pitkälle gluteiinitonta. Mutta suurempi muutos ruokavaliossa on nyt kohdallani maidottomuus, sillä uusi ruokavalio ei sisällä rahkaa eikä jogurttia, joita olen tottunut popsimaan kuluneiden vuosien aikana suhteellisen paljonkin. Maustamattomana, rasvattomana ja sokerittomana (nauraa). Mutta näitä muutoksia ruokavaliossani en tee muodin vuoksi vaan ihan kokeilumielessä. Katson miten tämä ruokavalio vaikuttaa voimiini, energiatasooni, olooni ylipäänsä ja tuoko se mitä tuntemuksia mukanaan.

Väriä välipalaan

Treeniohjelma on taas hyvin monipuolinen. Sillä pläski lähtee ja tarkoituksena on siis kiinteytyä tämän ylisuuren nahkani kanssa ja tokihan sitä aina muutaman kilon saa kadotettuakin. Pysyvästi. Nyt käyn kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa ja lisäksi kipitän kävelylenkkejä ja intervalleja. Jälkimmäinen on taas se osa, joka on alkuun melkoisen nihkeää. Siis se käynnistyminen, mutta kyllä se siitä, kun vaan sitkeästi ottaa asiakseen ja alkaa pinkoa. Minuutti täysillä juosten pistää hengästyttämään ja posket punaisiksi. Sykekin tärähtää ylös niin, että heilahtaa (nauraa), mutta sitä ehtii parin minuutin kävelyjaksolla tasailla. Ja nythän se on taas niin tässä alussa, että mielessään sitä juoksee gasellin lailla, mutta käytännössä meno muistuttaa sarvikuonon etenemistä. Kesän alussa ehkä vauhti on jo parantunut ja kääntynyt enemmän sinne gasellin etenemisen suuntaan. Elän toivossa.

'Kotisalin' terapiaeläin tuo sekin piristystä päivään

Mutta mukavaa, kun on taas uusia kujeita. Ja intoa! Eli kevättä kohti innolla ja uusin kujein mennään!
Jos ajattelette muutosta terveellisempään suuntaan niin muistakaa, että se on kaikki sinua itseäsi varten. Oli se sitten tiukka, kurinalainen dieetti, hyötyliikunnan lisäys, vatsalihashaaste tai pieni muutos ruokavaliossa niin pääasia on, että se on lähtenyt sinusta itsestäsi ja se tuntuu hyvältä. Hyvä olo on palkitsevaa ja se näkyy ulospäinkin. Kannattaa ottaa pitkän ajan tähtäin ja edetä pienin askelin. Siten saat pysyvämpää tulosta. Hiljaa hyvä tulee -sanonta pitää paikkansa.

Sieltä se kevät kohta tulee...!

Ihanaa kevään odotusta kaikille blogini lukijoille!

                                                Mari

Pikkuisen hikeä pintaan ja väriä poskiin

Joinakin päivinä vain sujuu lähes kaikki toisia päiviä paremmin ja etenkin treenit. Eilen minulla oli sellainen aivan mahtava draivi treeneissä, että oikein ilolla sitä muistelen tässä kirjoittaessani jalka- ja peppuosasto kipunoiden. 

Lähdin salille ihan normaalein fiiliksin ja asennoiduin siihen, että edessä olisi jalkapainotteinen treeni. Tykkään treenata kovaa, mutta pohdin matkallani, että miksi viime aikoina treenit olivat olleet hieman ponnettomia. Että mistä se johtuu, kun kuitenkaan motivaatio ei ole kadonnut mihinkään. Päätin, että teen tulevan treenini liki maksimipainoin, jotta tuntuu ja toivoin, että osuu kohdalle se hyvä fiilis, jotta jaksaa kunnolla.

Tossuille kyytiä salilla

Lämmittelin jalkaprässissä tehden 15 toistoa 3 sarjan verran 100 kilon painoilla jalat normaaliasennossa, leveänä ja kapeana. Syviä työntöjä. Jatkoin siitä 15 toistoa 3 sarjaa 210 kilolla jalat normaaliasennossa niin syvälle kuin pystyin. Syvemmälle pääsen sitten joskus, kun tuo keskivartaloni makkara ei ota enää vastaan, mutta nyt se vielä ottaa (nauraa). Tosin vähemmän kuin pari vuotta sitten; on siis edistytty kivasti.
Hiki siinä tuli ja tosissaan piti punnertaa, että sai kaikki sarjat tehtyä mahdollisimman hyvin. Tämän jälkeen huomasin, että vau, nyt on mahtava fiilis!
Siirryin reiden ojentajiin ja tein siinä 15 toistoa 3 sarjan verran 50-45 kilolla, sen jälkeen maastavetojen pariin ja niitäkin suorinjaloin 15 kerran toistoina 3 sarjaa 40 kilolla, päälle bulgarialaiset (huojuvat) kyykyt molemmilla jaloilla 15 toistoa 3 sarjaa ja olalla painona 10 tanko ja sitten pohkeet istuen yhteensä 60 toistoa omalla painolla. Näiden jälkeen tein vielä hauiskäännöt ja ojentajat huomattavasti pienemmillä painoilla kuin jalkaosasto ja vatsat rutistelin päälle, mutta niin, että liki kramppasi.

Kuulostaan hullulta ja hieman jopa mielipuoliselta, mutta aivan mahtavaa! Tämän treenin jälkeen olin aivan sippi, mutta olo on hyvä ja ihanan euforinen. Ei sellainen kuin vaikka kipeänä ollessaan, voimaton vaan kaikkensa antanut, mutta silti jotenkin voimakas. Aivan loistava fiilis!
Tätä olin tovin jo ehtinyt kaivata, mutta lienee kuuluu asiaan, että välillä sujuu hirmuisella draivilla ja välillä vaan ei, vaikka aina kuitenkin treeni tehdään niin hyvin kuin suinkin eikä niitä ole väliin jätetty. 
Nautin oikeasti siitä, että annan kaikkeni. Ja että pikkuisen nousee hikeä pintaan ja väriä poskiin.

Hikeä pukkasi pintaan ja ihan pikkuisen myös väriä poskiin, hihi.

Kotiin tullessani hieman hymyilytti, kun mietin, että miten sitä jaksaa hilata itsensä portaita pitkin kotiin. Jalkaprässissä nousee parisataa kiloa, mutta sitten ei yhtäkkiä jaksaisikaan himpan yli 70 kiloista ruhoaan kotiinsa kantaa... Ei pysty käsittämään, mutta pakkohan se oli kiivetä 9. kerrokseen, kun hissi oli rikki. Liikunnallisen päivän kruunu oikein! (nauraa)

Mutta hyvä treeni, huikea fiilis! Sinne jäi angstit ja ahdistukset, jos niitä edes oli. Tällaisen jälkeen on aina helppo, ja ilo, jatkaa seuraaviin treeneihin.

                                                  Mari

Tutustuminen uuteen kuntosaliin

Maijun kanssa vietettiin tammikuussa yhteinen vapaapäivä, kun oli kaikenlaista menoa sinä päivänä muutenkin. Päädyttiin päivällä vierailemaan yhdessä kuntosalilla ja tällä kertaa Elixia Salmisaaren tiloissa. Minulle kyseinen sali oli täysin uusi tuttavuus ja Maijulle vastaavasti 'kotisali'.
Oli kyllä isot, mukavat tilat ja varsinkin näin päivällä tilaa treenailla useammassa kerroksessa. Ihanaa oli, että pukukaapeissa oli lukot.

Tehtiin molemmat oman ohjelmamme mukaisesti, mutta Maiju vikkelänä naisena ehti ottaa muutaman kuvan minusta treeniäni tehdessäni.

Elixian sisäänkäynti

 Alkulämmittelyksi reipasta kävelyä 7 minuutin ajan. Keskittynyt ilme näyttää olevan.

Sitten penkkipunnerruksia pelkällä tangolla. Nyt uskaltaa jo muutaman kilonkin tankoon laittaa, että ei tarvitse pelätä jäävänsä tangon alle nakeliin ja apua huutelemaan.

 Erilaisia vipunostojakin tuli harrastettua.

Ja kunnolla rintakehä avautuen. Välillä on aivan ihanaa venyttää rintalihaksiaan painot käsissä.

Vetoremmit olen todennut erinomaisiksi lisävälineiksi. Nahka käsistä ei rullaannu irti ja känsiä ei muodostu, pito on parempi ja toimivat lisäapuna, kun oma puristusvoima ei riitä.

Itse pidän näistä Versa Gripps:in vetoremmeistä. Tarpeeksi tukevaa tekoa ja yksinkertaiset käyttää. Väreinä on muitakin kuin pinkki.

Onnellinen kuntosalitreenaaja vetoremmeissään.

Erilaisia kuntosaleja on hyvä käydä katsastamassa, että löytää sen omansa. Tarjontaa on runsaasti ja jokaiselle löytynee varmasti mieluisa.  

Mari

Treenipäivä käsipainoilla

Tänään oli käsien (allit), olkapäiden ja rintalihasten treenauspäivä. Tavallaan tykkään ja tavallaan inhoan treenata näitä osa-alueita, kun olen nii-in kovin heikko yläkropastani ja käsistäni. Ja kuitenkin tiedän, että sen takiahan kuntosalilla käyn, että harjoittaisin heikkoja osa-alueita voimakkaammiksi ja saisin kehitettyä lihasta ja voimaa. Ilmaiseksi ei lihas kasva, voima lisäänny ja allit katoa. 
Siispä jätin mutinat sikseen ja siirryin erilaisia vipunostoja, face pull:ia ja penkkipunnerrusta pääsääntöisesti käsipainoilla ahkerasti tekemään!

Face pull -liike

Kuntosalilla, jossa pääsääntöisesti käyn, on iso rivi käsipainoja, joten on mistä valita. On hieno asia, että on otettu huomioon eri tasoiset kuntoilijat, sillä rivistä löytyy käsipainot alkaen 1 kg aina jonnekin 80 kg:hen asti (ellei enemmänkin).

Itse olen aikanani aloittanut 1 kg:n käsipainoilla ja ne tuntuivat silloin hurjan painavilta (hiki oli otsalla heti). Aluksi tuntui hieman hassulta tehdä 'vauvapainoilla', kun vieressä joku toinen saattoi tehdä reilusti suuremmilla käsipainoilla hauiskääntöä. Mutta ei pidä antaa sen hämätä. Maasta se voimatonkin ponnistaa ja pikkuhiljaa kilot ovat painoissa lisääntyneet kautta linjan. 

Kiva se on katsoa alla olevan kuvan käsipainorivistöä ja todeta edistyneensä jo niin hyvin, että osaan liikkeistä tarvitsee isommat käsipainot kuin alla olevan kuvan telineistä löytyy tai ainakin käyttää niitä isomman kilomäärän omaavia painoja liikkeestä riippuen. 
Ja allit ovat hurjasti pienentyneet että papu hihassa kasvanut, joskaan en hauiksellani vielä pullistele (tuskin koskaan niin tulen tekemäänkään).

1kg - 10kg

Vähän isommat käsipainot hienossa rivissä ja kilomäärät alkaen 10kg.

Monta kuukautta salilla käydessäni ihmettelin, että miksi ihmeessä on käsipainoja, joiden kilomäärät ovat 50 kg tai enemmän, kun en niitä ikinä kenenkään nähnyt käyttävän. Ajattelin, että ehkä ne on vain haluttu muodon vuoksi kasata rivistöön tai lattialla pyöritettäväksi, mutta toisin kävi. 
Kesti aika kauan, kun se päivä tuli, että näin livenä, kun 60 kg:n käsipainoilla tehtiin hauiskääntöä eikä vain puhalleltu päältä pölyjä tai pyöritetty pitkin lattioita. Totesin silloin ihan ääneen, että oho ja sain muuten niin totiset ja vakavat kasvot nauramaan. Hyvä niin, joskin ei siinä varmasti hymy isommin irtoa, kun rautaa vääntää tuollaisia määriä. Itseäni ainakaan ei hymyilytä pienemmillä käsipainoilla touhutessani, vaikka muutoin yleensä hymyilen paljon.

Mutta tässä on sitä tavoitetta meikäläisellekin; ei nyt 60 kiloa yhdellä kädellä hauiskäännössä, mutta vaikka yksi kolmasosa tuosta kilomäärästä. Siihen on vielä matkaa, mutta ehkä mä sen jonakin päivänä nostan...

                                                           Mari

Kimppatreenaus on ilo

Aika pitkälti harjoittelen kuntosalilla yksin, mutta kimppatreenaus on mukava piriste rutiineihin. Yhdessä treenaaminen on mukavaa ja tehokkaampaa, kun siinä saa tehtyä toistoja enemmän kuin yksin pystyisi. Lisäksi saa erilaisen tsemppauksen, kun se tulee treenikaverilta tai PT:ltä. Suosittelen kokeilemaan.

Takana on kaksi peräkkäisinä päivinä tehtyä kimppatreeniä, joista toisen teemana oli hartia-rintatreeni ja toisen jalat.
Tällä kertaa perjantai-illan kruunasi hartia-rintatreeni itselleni oudolla salilla ja kolmen henkilön pienryhmässä. PT näytti liikkeet suunnittelemansa ohjelman pohjalta ja sitten me tytöt tehtiin kuten käsky oli käynyt. Painoja joko lisätään tai vähennetään kunkin oman voimatason mukaisesti. Ja se joka on auttamisvuorossa eli lepää itse, pyrkii ohjaamaan toista tekemään liikkeet oikein ja auttamaan viimeisten toistojen kohdalla.
Ohjelmassa oli mm. penkkipunnerrusta, vinopenkkipunnerrusta käsipainoilla, pystypunnerrusta käsipainoilla, pystysoutua tangolla, vipunostoja sivulle käsipainoilla erilaisine variaatioineen. 3 eri liikettä peräkkäin ja kussakin toistojen määrä 10-15 tai enemmän, jos jaksoi.
Näiden jälkeen sitä tiesi taas tehneensä ja sekä rintalihakset, että olkapäät oli ihan kaput treenin jälkeen. 

Sali oli tupaten täynnä kaapin kokoisia karpaaseja, mutta hyvin me pienet ihmiset sinne mahduttiin. Tuotiin vähän sinne sekaan naisenergiaa. Aina jaksan huvittua tästä, kun tosiaan välillä tuntuu, että ei kuulu joukkoon. Ei pidä kuitenkaan lannistua. Totuushan on, että pidempään rautojen kanssa painineet omaavat huomattavasti isommat lihakset kuin itse, mutta nollasta ovat kaikki lähteneet. En itse halua Arnold Schwarzeneggerin tai Kike Elomaan kokoiseksi, mutta tavoite on saada oma kroppa kiinteäksi ja se kyllä vaatii töitä (paljon hikeä, kipeitä lihaksia ja hammasten kiristelyä, mutta ei kuitenkaan itkua eikä verta).

Kuvassa sali lauantaina aamupäivästä

Launtai potkaistiin käyntiin jalkatreenillä, joka on aina kova rääkki. Niin se oli nytkin! Tällä kertaa kimppatreeneissä oli vain kaksi osallistujaan plus PT (salikin oli ihan tyhjänä), joten tehtiin vuorotellen sarjat PT:n avustuksella.
Olin useamman kuin kerran viittä vaille oksentamassa, painot tuntuivat jotenkin normaalia painavemmilta, jalat tutisi holtittomasti ja tuntui, että taju lähtee heti parin ponnistuksen jälkeen. Jotenkin tuntui, että treeni ei luista niin mitenkään päin ja mikään liike ei tuntunut menevän kunnolla, vaikka painojakin vähennettiin. Joskus on tällaisia päiviä ja siihen voi vaikuttaa monikin asia, kuten ihan yleinen vireystila, väsymys, vähäiset unet jne. Näistä päivistä ei vain pidä lannistua; niitä tulee aina välillä.
Treenissä tehtiin 2-3 liikettä peräkkäin ja toistoja 12-15 tai enemmän, jos pystyi poislukien viimeinen bonuslaji. Liikkeet tällä kertaa olivat jalan ojentajat laitteessa, jalkaprässi, jalan koukistajat laitteessa, hack-kyykkyjä, jalan loitontajat, selänojentajat peppu piukkana ja bonuksena kelkan veto juosten pitkän käytävän päähän. 
Yhtään juoksuaskelta en pystynyt kelkkaa vetäessäni ottamaan, mutta mielikuvissani juoksin ainakin pari askelta.

Huh, olihan tässä taas kaksi hikistä salitreeniä! 
Vaikka seuraavat neljä päivää yläkroppa on jumissa, istuminen sattuu ja jalat ei toimi kuten pitäisi, niin on tää itsensä äärimmilleen rääkkääminen ihanaa!

Tässä sitä vedetään kelkkaa mukamas juosten (oikeasti kävellen).

PT:ni Laura varmistaa takana, etten kuukahda voipuneena viimeisen kelkkailun jäljiltä, ja että kelkka tulee oikein parkkeerattua.

Voittajaolo -poseeraus, kun takana on hikinen jalkatreeni yhdessä kimppatreenari Hennan kanssa.

                                                         Mari

Mun treeniviikkoni

Mari aiemmin kertoi omasta treeniviikostaan. Musta on aina kiva nähdä ja kuulla, että miten muut treenaavat. Mullahan on vakiona on aina se kolme Elixia kertaa viikossa. Kuitenkaan en siellä tee aina samoja juttuja, vaan usein treenit on vapailla painoilla harjoittelua ja aina vähän erilaista. Mä en siis tee enää nykyään normisalitreenejä, vaan enemmänkin olen siirtynyt kiertoharjoittelusysteemiin, joka sopii mulle tosi hyvin.

Esittelen siis treeniviikkoni kuvin.

 Maanantaina oli normiaamutreeni Elixiassa kiertoharjoittelun merkeissä (tunti).

 

Tiistaina sulkapallotreeni Marin kanssa (45 min). 

 

Keskiviikkona "tappotreenit" personal trainerin eli Tony Antuksen kanssa Elixissa (oma alkulämmittely 20 min ja PT treeni 55 min).

 

Torstaina joogaa upeassa auringonpaisteessa (tunti).    

 

Perjantaina kiertoharjoittelua Elixiassa työkaverin kanssa (tunti).

 

Lauantai ja sunnuntai on ollut sitten palautuspäivät eli ei ollenkaan treeniä.

Tällainen viikko siis itselläni tällä kertaa. 

Nyt on siis vakitreenipäivät ma, ti, ke ja pe. Näiden lisäksi sitten vielä teen jotain yhtenä päivänä viikossa ja pidän kaksi lepopäivää joka viikko (tai ainakin pyrin siihen).

Mun muita lajejani on yleensä vesijuoksu, pyöräily, sauvakävely tai rappuskävely. Niitä sitten lisätään tuonne joillekin välipäiville aina tilanteen mukaan.

Maiju

Sulkapalloa pelaamassa

Käytiin Marin kanssa tiistaina pelaamassa taas sulkapalloa. Mehän tätä vakivauroa mietittiin jo viime keväänä kovasti. Sitten lopulta kun päätettiin vakivuoro ottaa ja sain mailan hankittua, niin mun olkapääni meni sanomaan rits, räts ja ruts. Mulle on tehty olkapääleikkauksia oikeaan käteen kaksi ja vasempaan yksi. Tämä oli tietenkin tuo oikea olkapää, josta epäilen, että ankkurit pettivät.

No olen nyt sitten pidättäytynyt muutaman viikon ajan sulkiksen pelaamisesta, mutta normaaliin tapaani olen kyllä käynyt treenaamassa Elixiassa normijuttujani. Halusin kuitenkin nyt lähteä kokeilemaan, että onnistuuko pelaaminen. Työfyssari antoi vinkin, että kannattaa kokeilla kinesio-teippausta. No mähän teippasin tuon olkapääni (miehen avustuksella).

Aamulla varovasti kokeilin, että nouseeko tuo käsi korkealle ja tuntui vähän kiikun kaakun, että  nousee. Mun olkapäävikani on rakenteellinen eli olkapääni ei oikein pysy paikoillaan, vaan se klonksuu pois kuopastaan ja aiheuttaa siinä tilanteessa aina sellaisen kiroiltavan kivun, kun solahtaa pois paikoiltaan.

 

Näillä siis lähdettiin liikenteeseen ja kohti pelikenttää.

 

Mä sain Marin heti "rentoutumaan" ja hän näytti, että kuinka se maila heiluu. 

 

Tämäkin "positiivinen" ongelmallisella olkapäällään löi mailaansa näin korkealle. 

Eikä tuntunut missään. Mielestäni tämä taisi olla jopa hyväksi tuolle olkapäälle. Pelkään niin kovasti, että kun liikkeet rajoittuvat, että olkapäähän tulee vielä jäätynyt olkapää -ongelma.

 

Eli tämän pelin opetus oli se, että vaikka ensiksi tuntuu, että ei pysty, niin sitten vaan pystyy kuitenkin.

Mä NIIN taistelen tätä ongelmaani vastaan, enkä anna periksi.

Maiju

Aamutreenit salilla

Mä olen henkeen ja vereen aamutreenaaja. Herään kolmena aamuna viikossa klo 4.35, lähden kotoa klo 5.30 ja olen salin ovella klo 6.30 ja töissä sitten jo klo 8.10.  Monesti kaverit miettivät, että "kuinka sä voit herätä tuohon aikaan?". No mä haluan hoitaa liikunnan pois aamusta, jotta sitten on töiden jälkeen vapaa menemään sitten hoitamaan muita asioitaan.

Aloitin yhteiset salitreenit mun ystävän kanssa liki kaksi vuotta sitten. Kun meitä on kaksi, niin harvemmin tulee jäätyä pois salilta, kun tietää, että toinen siellä odottaa. Tästä on tullut NIIN elämäntapa.

Yleensä me mennään  yhtä aikaa salille, mutta kumpikin teemme aina omia juttujamme. Itse nykyään teen paljon enemmän vapailla painoilla ja muilla välineillä, kuin noilla varsinaisilla kuntosalilaitteilla. Nyt ollaan yritetty tehdä yhdessä myös tällä mun ohjelmalla.

Ollaan tehty kiertoharjoittelutreeniä, jossa on aina 3-5 eri sarjaa, jota toistetaan ja sitten pieni tauko ja sitten aloitetaan alusta. Tässä vähän esimerkkiä, että millaisia juttuja voi salilla tehdä.

Kinesis on mun lempparini. Kun on selkä- ja käsivaivainen, niin tämä laite mahdollistaa mulle hieman pehmeämmät liikesarjat.  Tämän laitteen parissa tulee yleensä tehtyä 3-5 eri liikettä. Sitten vielä mahdollisesti kuten tälläkin kertaa tehtiin kahvakuulalla heilaituksia.

 

Sen jälkeen siirryimme tähän yhdistelmään:

Vatsalihaksia renkaiden avulla, tämän voi tehdä myös hyvin TRX-valjailla.

 

Sitten jumppapallon avulla treenattiin vähän reisiä yms.

 

Nyrkkeilyhanskojen avulla vähän yritettiin saada patoutumia pois eli hakattiin niin lujaa kuin pystyttiin. Tässä on apuna mielikuvaharjoitukset ja voi kuvitella pahimman vihamiehen säkin tilalle. Johan alkaa tuntumaan.  

 

 

Sitten vielä jalkaprässiä, tässä ystävä puskee 183 kiloa prässissä. 

On tuo kaverini vaan eri vahva.

 

Sitten vielä käytiin vetäisemässä intervalliharjoitukset fillarin selässä. 

Jaksaa, jaksaa. Kyllä tällä treenillä saatiin naamat punaisiksi. 

 

Palkitsevinta on ollut se kun on saanut välillä ystävän lihakset kipeiksi meidän yhteistreenissä. Se on se tarkoituskin.

Se oppi jonka olen parin vuoden aikana saanut mun personal trainereilta on se, että pitää tehdä aina astetta kovemmilla painoilla, kun itse luulee kykenevänsä. 

Parhaat painot on ne, joiden kanssa tulee kirosanat mukaan ja luulee, että ei jaksa. 

Maiju