Seikkailuhenkinen päivä Tallinnassa

Viuh vaan kuului, kun kesäloma meni! Arki alkaa maanantaina, mutta kesähän vielä jatkuu. Sen verran on ollut helteistä, että en ole juuri tietokoneen ääressä istuskellut, joten siksi ei ole blogiin postauksia ilmestynyt. Ei stressiä, kyllä kirjoituksia taas tulee (hymyilee).
Tänään just mietin kesääni ja tuntuu siltä, että mun kesä on ollut jotenkin aikaisempia pidempi. Suht tapahtumarikas ainakin ja alkoi jo huhtikuussa Maijun (Pinkit korkokengät) kanssa reissulla Rodokselle. Reissuja on tehty muitakin ja yksi niistä oli seikkailumatka Tallinnaan.

*Kutsuttuna - TallinkSilja ja VisitTallinna*

Näkymä Olevisten kirkon tornista (kuva: Andres Teiss)

TV-tornin aulan valaisin oli hauska

Olin otettu, että sain kutsun Visit Tallinnan ja Tallinkin järjestämälle päiväretkelle tutustumaan Tallinnaan hieman eri teemalla kuin mitä yleensä päiväretkiä on tullut tehneeksi. Nyt minulla oli mahdollisuus nähdä myös paikkoja, joita en tiennyt Tallinnassa olevan tai joissa ei ole tullut käytyä milloin mistäkin syystä. 

Aamulla kokoonnuimme terminaalissa, matkasimme Tallink Starilla Tallinnaan nauttien aamupalaa ja matkassa mukana ollut ja vuorikiipeilijänä paremmin tunnettu Veikka Gustafsson kertoi seikkailuistaan. Tallinnan terminaalissa mukaamme liittyi Visit Tallinnan Mall ja suuntasimme bussilla Tallinnan TV-tornille. Siellä joukkoon liittyi vielä muutamia henkilöitä; muun muassa valokuvaaja Andres Teiss.
TV-torni Tallinnassa on ollut vierailulistallani pitkään ja nyt sinne sitten pääsin. Kammoan korkeita paikkoja ja kyllä minua huimasi jo tornin juurella seistessä. Mutta ihastuttaa se silti kaikessa jylhyydessään ja rumuudessaan.
TV-torni on Viron korkein rakennus (314m) ja näköalakerros sijaitsee 170 metrin korkeudessa. Siellä on huikean näköalan lisäksi ravintola, näyttelyitä (nyt oli varsin hieno näyttely Banaaneja ei ole, joka on aikamatka neuvostoaikaan ja sen arkeen) ja aktiviteetteja. Kuten esimerkiksi äärelläkävely (polvet notkuu ajatuksesta vieläkin). 

Muutama otos Banaaneja ei ole -näyttelystä

Rohkeimmat ryhmästä kävivät kokemassa tuon äärellä kävelyn ja minä tyydyin vain notkuvin polvin kiertämään verkkoaidan vieressä lähellä tornin seinustaa katse kaukaisuuteen kohdistettuna. 

Äärellä kävelyn starttihetki ja voittajafiilis :-D

Itse tyydyin vain kurkkimaan turvallisemmalta alueelta (kuva: Andres Teiss)

Seikkailupäivän promoottorit; Marika (TallinkSilja) ja Mall (Visit Tallinna)
(kuva: Andres Teiss)

Sisällä näköalatasanteella on myös mahdollisuus kokeilla miltä tuntuu seistä niin sanotusti tyhjän päällä 170 metrin korkeudessa. Se sieppasi vatsanpohjastani sekin.

170 metriä tyhjää alla...

Kyllähän se kestää ihmisen tuo lasi vaan kun katsoo alas niin sieppaa vatsanpohjasta (kuva: Andres Teiss)

Torni on avoinna klo 10-19 ja liput kannattaa ostaa ennakkoon (ei tarvitse jonotella). Vahva suositus tälle kohteelle! Itse aion palata ja ehkäpä joku kerta uskaltaudun äärellä kävelemään (nauraa). Vaikka sitä ei tekisikään, on jo kokemus ajaa hissillä ylös (portaitakin pitkin pääsee...) ja nauttia näköalasta. Tallinna aukeaa aivan uudessa perspektiivissä. Itse ihastuin itse paikan lisäksi sen wc-tilaan; se oli jotenkin niin kiva (nauraa).

TV-torni (kuva: Andres Teiss)

TV-tornin ala-aulan hauskat valaisimet (kuva: Andres Teiss)

Hiljainen hetki ... tai no, sometauko :-D

TV-tornin ravintolan menu; alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka

Hissimatka alas

Hauska informaatio, jos ei ole tullut vaikka huomanneeksi missä on :-D

TV-tornin ravintolassa nautitun maittavan lounaan jälkeen siirryimme Piritan seikkailupuistoon. Tällaisesta paikasta ja aktiviteetistä Tallinnassa en ollut tietoinen, mutta nyt olen. Täällä aikansa saa kulumaan koko perhe. Ratoja on yhteensä 6, joista 3 viimeistä vain 18 vuotta täyttäneille. Ajoittain kovat tuulenpuuskat eivät haitanneet seikkailua.

Seikkailijat korkeuksissa

Wiiiiiuuu ja alaspäin! (kuva: Andres Teiss)

Viimeinen kohde oli Olevisten kirkko. Ensin olin, että mikä kirkko, mutta kun päästiin kirkolle se tuntui tutulta. Olin joskus vuosia sitten käynyt siellä. Goottikirkko on ollut joskus maailman korkein rakennus (159 metriä), mutta nykyisin matalampi (124 metriä) ja monet rakennukset ovat sen korkeudessa ohittaneet. 
Kipusimme kirkon torniin, joka sekin ylettyy korkeuksiin, joita kammoan. Sinne vaan ylös ja maisemia katsomaan. Ahdas torni, jossa liikennettä oli tällä kertaa ruuhkaksi asti. 258 porrasta, joista jokainen eri kokoinen. Ylhäällä puuskutti (portaat), sitten pyörrytti (korkeus) ja ihastutti (maisemat, joita näet kun kierrät kirkon tornin). Kannattaa kivuta ylös, vaikka nouseminen onkin suht ankara ponnistus.
No mulle oli se alastulo vaikeampaa. Ylös kipuan kyllä, mutta alastulot on aina haastavampia. Tästäkin kuitenkin selvittiin (hymyilee).

Kukkaistutus goottikirkon oven pielessä

Olevisten kirkko (kuva: Andres Teiss)

Olevisten kirkko (kuva: Andres Teiss)

Kirkko kohoaa korkeuksiin kadulta katsoenkin

Kirkontorni jatkui näköalatasanteelta vielä tovin ylöspäin

Kirkon torniin ja kohti huippua (kuva: Andres Teiss)

Näkymää Olevisten kirkon tornista (kuva: Andres Teiss)

(kuva: Andres Teiss)

Tallinna on vaan niin kaunis kaupunki katsoi sitä sitten kadulta tai ylempää

Sitten olikin aika siirtyä terminaaliin kotimatkan pariin. Paluumatka taitettiin Tallink Megastarilla, jonka Business Loungessa nautiskeltiin illallinen, rentouduttiin ja pureskeltiin päivän antia.

Kotimatkalla merimaisema

Seikkailupäivän saldona löytyi uusia juttuja tutusta, mutta ahkerasti uudistuvasta Tallinnasta. Sellaisia paikkoja, joissa kannattaa vierailla, ja joissa voi vierailla toistekin. Ja Tallinkin Starin ja Megastarin Business Lounget; ne on kokeilemisen arvoisia, jos haluat omaa rauhaa laivalla.

Seikkailu puolipilvisessä säässä ulkoilmassa ja sisätiloissa vei minusta hyvin mehut ja unihan tuli ennen kuin pää ehti kunnolla tyynyyn (nauraa).
Mahtava päivä oli!

                                    Mari

Matkamessut katsottu, makuaistia ruokittu ja matkakuumetta nostettu

Mun uuden vuoden alkuun kuuluu vierailu Matkamessuilla ja niin sitä tein tänäkin vuonna. Messut osuvat mukavasti tammikuulle, ja silloin itse tunnun olevan avoinna uusille ideoille. Jos en ole potenut etukäteen matkakuumetta niin näillä messuilla se aina nousee. Sinänsä ihan positiivista ja sehän se on yksi Matkamessujen ideoista.

Tänä vuonna löysin jotakin uutta ja paljon vanhaa. Olen matkustellut omasta mielestäni paljon ja vieraillut useissa eri maissa niin kaukana kuin kotimaassakin. Osa on sellaisia maita ja kohteita, joissa tykkäisin vierailla vuosien jälkeen uudelleen. Varmasti löytäisi aina jotakin uutta, vaikkakin ensisijaisesti sitä tulee valittua kohde sen perusteella, että siellä ei ole koskaan käynyt. 

Tänään Matkamessut 2018 ovat vielä avoinna (klo 18 asti) ja sitten täytyy taas vuosi odotella seuraavia. Jos innostaa niin paikan päälle vain etsimään ideoita, kuntelemaan tietoiskuja, aistimaan tunnelmaa ja vaikka ostamaan lennot jonnekin mukavaan paikkaan. Itseäni houkuttaa Uganda (siellä en ole käynyt), Sri Lanka (siellä olen käynyt joskus kauan sitten), Ilomantsi (en ole käynyt) ja Inarin alue (siellä taas olen käynyt vuosia sitten vaeltamassa). Sveitsi on aina takuuvarma upea kohde ja sinne pitänee alkaa miettiä visiittiä, jos kävisi vuosien jälkeen kahvilla hyvän ystävättären luona (nauraa). Tässä vain muutama esimerkki hurjan monista vaihtoehdoista.

Kuvia ja tunnelmia messuilta:

Lähitaksi oli keksinyt hyvän mainosidean ja
ilmaiset ämpärit tekivät ripeästi kauppansa :-D

Perjantaina messujen jälkeen kävin katsastamassa ja syömässä ensimmäistä kertaa Taco Bellissä. Nälkä lähti, mutta kärsin väen paljoudesta ahtaassa ja turhan pimeässä tilassa, joten ruoka tuli hotkittua eikä nautittua kuten ensin tulin ajatelleeksi. Ehkä toisella kertaa on toisin. Taco Bell on kyllä hyvä lisä olemassa olevaan ravintolatarjontaan, vaikka pikaruokapaikka onkin.

Vatsa täynnä oli hyvä siirtyä istumaan iltaa ja vaihtamaan kuulumisia. Paikaksi valikoitui Venn, joka oli kaikkien seurueessa olevien mielestä just sopiva paikka meille. Juomaksi valikoitui punaviini nimeltään Gato Negro 9 lives. Viini oli varsin maistuva valinta ja positiivinen yllätys! 

Nyt olikin varsin vauhdikas viikonloppu, kun oli kaikenlaista pientä ja isoa tapahtumaa. Matkamessut katsottu, makuaistia ruokittu ja matkakuumetta nostettu! 

                                                            

                                              Mari

Poronkäristystä ja punaviiniä

Tänään Suomi juhlii 99-vuotista itsenäisyyttään ja eilen sain olla mukana juhlistamassa hieman nuoremman tahon synttäreitä, kun sain tilaisuuden osallistua ravintola Zetorin 25-v. synttäribileisiin. 25 vuotta on kyllä aikamoisen hieno ikä ravintolalle nykypäivänä, joten onnea Zetorille tästä. Paikalla ei tarvinnut olla yksin, sillä tupa oli täynnä väkeä heti tilaisuuden alusta alkaen ja sinne sekaan se minäkin sujahdin.

Zetor on suomalainen SOK:n ravintola, jonka sisustus on Sakke Järvenpään käsialaa. Ravintola tarjoaa hieman parodiamaisesti kuvan suomalaisesta maalaiselämästä ripauksella huumoria. Sisustuksesta löytyy kaikenlaista hauskaa ja vanhaa, kuten traktoreita, puusuksia ja pöydistä talouspaperirullat telineissään. Ruokalistalta löytyy kaikille suomalaisille tuttuja ruokia, jotka turisteille ovat varmasti erikoisia. Ja miksi ei ihan meille suomalaisillekin (hymyilee). Itse olen hieman kauempaa tulleita vieraita kehottanut vierailemaan Zetorissa. Jos ei syömässä niin ainakin katsomassa sisustusta (nauraa). Jotenkin koen, että ravintola on pala sitä Suomea, jota ei enää oikeastaan ole kuin muistoissa ja tarinoissa (ja nekin unohtumassa).

Synttäreillä oli tarjolla alkuun kuohuvaa ja ruuaksi poronkäristystä. Ruokajuomaksi tai oikeammin jälkiruuaksi nautin pienen lasillisen punaviiniä. Hyvin pelkistetty tarjoilu, jonka pääosassa oli hyvin maittava ruoka ja juoma; minusta onnistunut juttu näin. Sopi hyvin kyseisen ravintolan tyyliin.
Sanottava sekin, että ne kerrat, jotka ravintolassa olen käynyt syömässä eivät ole ruuan suhteen tuottaneet pettymystä. Nälkä lähtee varmasti, koska annokset ovat reilun kokoisia. 
Nälän nyt ei luulisi muutenkaan vaivaavan juhlijaa, sillä ruokaa on saatavilla yömyöhään, kun keittiö on auki lähes pilkkuun asti (parhaimmillaan klo 03 asti yöllä...hämmästelee).
Musiikkitarjonta on pääsääntöisesti suomipoppia ja näissä jytäsynttäribileissä bilemusiikista vastasi Virve Rosti, Freeman ja Menneisyyden vangit. Tämäkin osuus sopi kuin nenä päähän ravintolan tyyliin (nauraa).

Minä tosin en jäänyt bilettämään pilkkuun asti vaan tein tilaa hyvissä ajoin ennen valomerkkiä. Tunnelma oli lähtiessä mukavan leppoisa ja puheensorina täytti tilan. Uskon hyvän fiiliksen vain nousseen esiintyjien astuessa estradille illan kuluessa. Itse lähdin pois vatsa täynnä ja hyvillä mielin. 
Vielä kerran onnea Zetor 25-v.! 

Nyt siirryn juhlistamaan Suomen 99 -vuotista itsenäisyyttä. Tai no, en erityisemmin juhli. Jumpan kautta Linnan juhlia seuraamaan; siinähän sitä on ohjelmaa tälle loppupäivälle (nauraa).

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

                                  Mari