Purkutaiteen parissa - Parempi maailma -näyttely Arabia 135 -korttelissa

Kävin katsastamassa muutama viikko takaperin Purkutaide -kollektiivin näyttelyn nimeltä Parempi Maailma. Näyttely on Helsingissä Arabian kaupunginosassa osoitteessa Hämeentie 135, Arabian 135 -kortteli ja sen viimeinen päivä on käsillä nyt sunnuntaina.

Parempi maailma on Purkutaiteen kahdestoista toteutus. Purkutaide -kollektiivin pyrkimyksenä on luoda näyttelyitä, jotka kulkevat hyvin kokonaisvaltaisena kokemuksena omia polkujaan. Näyttelyt uudistuvat joka kaudelle huomioiden kuitenkin kulloinkin käytössä olevan näyttelykiinteistön ominaisuudet.

Tuloksena on joka kerta hyvin ainutlaatuinen kokonaisuus, jossa eri taidemuodot, taitelijat ja tilat kohtaavat ennen kuin rakennus puretaan.

Kuvat kertokoon puolestaan millaista koin ja näin. Reippaan kahden tunnin (siis lähes kolme tunnin) ajan kiertelin (ja tietty kuvasin). Ihastelin, hämmästelin, ahdistuin, katselin läheltä ja kaukaa, naureskelin, kuuntelin ja kyllä, tykkäsin!
 
Parempi maailma
Hämeentie 135 C, 00560 Helsinki
Avoinna:
Syyskausi 20.8.-2.11.2025
keskiviikosta sunnuntaihin klo 11-18
Lippukassa suljetaan klo 17
Lippukassa / info:
(Vastaa näyttelyn aukioloaikoina)
Puh. 045 787 63 897
Myös WhatsApp-tiedustelut
Näyttelyvieraita kehotetaan mahdollisuuksien mukaan saapumaan paikalle hyvissä ajoin. Näyttelyssä on paljon koettavaa ja tunti on siihen varsin lyhyt aika.

Liput:
Aikuiset 12€
Lapset 10€ (alle 12v)
Sylilapset ilmaiseksi

Näyttely on pääosin esteetön
Avustaja ilmaiseksi EU:n vammaiskortilla
Ei lemmikkejä
Näyttely sopii lapsille valvovan aikuisen seurassa

Kuvat ja kuvakollaasit ovat mielivaltaisessa järjestyksessä. Fiilispohjalta, mutta kyllä niistä kuvan saa mitä kaikkea näyttely tarjosi. Kuten huomaatte muutama kuva tuli otettua, mutta parhaintahan on katsoa näyttelyt aina paikan päällä.

Taiteilijat / ryhmät teosten takana (nimilista poimittu Purkutaide -kollektiivin nettisivulta Parempi maailma -näyttelyn nettisivulta):

Aleksi Häivälä, Anna Nykyri, Bowes, Canis-Infernalis, Daniel Denicolai, Eeva Karhu, Eve, Emilia Kyösti, Hanne Kiiveri, Heidi Roschier, Heidi Vuorio, Heikki Teuri, Henri Timperi, Ida LönnQvist, Isabella Chydenius, Janne Parviainen, Jenni Vesanen, Jesse Törmikoski, Joonas Koponen, Juha Kuivainen, Juha Lahtinen, Jukka Hakanen, Jukka "Nosto" Piitulainen, Kata Palo, Lari Venho, Lintuli & Nosto, Lotta-Lucia Laine, Malmi Vice, Marga Herrmans, Maria Kivilaakso, Marianne Kauppila, Marianne Kurk, Marika Saikkonen, Markku Essel, Marko Heino, Maya Hahto, Meri-Maija Näykki, Miia Kallio, Milja Hakkarainen, Milja Ilona Salonen, Minttu Pyykkönen, Mira Laine, Mirja Väyrynen, N-A Haranto, Octo, Oili Irmeli, Olli Silvennoinen, Ossi Pirkonen, Otto Santala, Outi Koivisto, Paula Ikonen, Pyry Lehdonvirta, Reija Steniu, Sami Mäki-Välkkilä, Satu Söderholm, Selle, Senni Koskenvesa, Sheikki, Sonja Salomäki, Sunna Kangas, Superflinda, Terhi Adler, Toni Essel, TuntematonSotelas, Tuomas Kiuru, Usva Inei, VV-machine, Viivi Kiiskinen, Yhtiö.

Kiitos taas!

                                          

                                   Mari

KokoTeatterissa - Cristal Snow: One Woman Snow

Sarjassamme kulttuurielämyksiä teatterin parissa. Sain kutsun KokoTeatterin Cristal Snow: One Woman Snow -teatteriesitykseen, ja tottakai tartuin tilaisuuteen! Mielenkiinto oli herätetty lukemalla lyhyt esittelyteksti teoksesta ja muuta ei pohjalle tarvittukaan.

**mainos - PR - Pääsylippu/medialippu saatu - KokoTeatteri**

Kuvat: KoKoTeatteri - Eveliina Lappi

Tämä esitys oli vaikuttava! En ole montaa kertaa tullut lähteneeksi teatterista yhtä sanattomana kuin nyt Cristal Snow One Woman Snow -esityksen jälkeen.
KokoTeatterin näyttämö muuttui lavaksi, jossa todellisuus ja fantasia sekoittuivat ja jossa leikitellään näiden kahden rajamailla niin, että katsoja miettii mikä on totta ja mikä on tarua. Sillä tuskin on mitään väliä. Kun taide on näin vilpitöntä, se on aina totta.

En osannut odottaa ihan tällaista esitystä. Hyvässä mielessä.

Olen toki seurannut Cristalin (oikealta nimeltään Tapio Huuska) monipuolista uraa vuosien varrella alkaen drag-artistista ja elämän kuljettaessa eteenpäin myös kirjailijana, juontajana, muusikkona, näyttelijänä ja ohjaajana – hengästyttävä lista jo sinällään!

Mutta nyt! Cristal Snow on luonut jotakin aivan erityistä. One Woman Snow ei ole vain dragia, musiikkia tai teatteria vaan se on koko elämäntarina pakattuna reippaaseen kahteen tuntiin.
Teos kuljettaa läpi Cristalin elämän, sen käännekohdat ja kipupisteet. Hän puhuu naisista ja naiskuvista, jotka ovat muovanneet häntä, ja pohtii dragin historiaa omien kokemustensa kautta. Kaikki tämä tapahtuu lämmöllä, itseironialla ja vilpittömällä rehellisyydellä.

“Mikä on mulle totta, ei ehkä ole muille totta – ja miten fantastisesti voi kertoa jonkin kipeänkin kohdan elämästä.”
Cristal Snow sitaatti kursivoituna. Minusta tuo lause tiivistää hienosti koko esityksen sielun.

Esitys on hyvin intensiivinen, mahdottoman herkkä, hauras ja räiskyvä. Yksi hetki saa nauramaan ääneen ja seuraava puristaa sydäntä. Cristal muun muassa riisuu drag-minänsä, katsoo peiliin ja jää yksin, mutta seuraavassa hetkessä palaakin lavalle entistä loistokkaampana.

Teos on samaan aikaan henkilökohtainen kertomus ja yleisempi puheenvuoro identiteetistä, ilmaisusta ja näyttämöllä olemisesta. Se tarkastelee rehellisyyttä, rooleja ja tarinankerronnan vapautta:

Tässä esityksessä on ihminen lavalla. Ei vain rooli.

Ohjaaja Anna Veijalainen on rakentanut Cristalin ympärille tilan, jossa esiintyjä saa olla sekä näyttelijä että ihminen.
Timo Hirvosen musiikki, visuaalisuus, lavastus, valot ja puvustus tukevat tarinaa upeasti ja hienovaraisesti. Eläen samassa rytmissä.


Lavalla: Cristal Snow
Ohjaus: Anna Veijalainen
Musiikki: Timo Hirvonen
Lauluvalmentaja: Jutta Annala
Valosuunnittelu: Topias Toppinen
Puvustus: Kai Salo
Ennakkokuvat: Viivi Huuska
Markkinointi ja viestintä: Eveliina Lappi
Tuotantokoordinaattori: Annukka Heinämäki

Kahden tunnin aikana tuntuu syntyvän jotakin ainutlaatuista: yhteys lavan ja katsomon välille.
Minusta tuntui, että koko yleisö hengitti esityksen kanssa samaan tahtiin; välillä nauraen ja välillä hiljaa liikutuksesta.

One Woman Snow on rohkea, kunnianhimoinen ja visuaalisesti upea teos, mutta ennen kaikkea se on rehellinen.
Cristal Snow ei esitä täydellistä vaan hän esittää totuuden, ja teki sen tavalla, joka saa katsojankin katsomaan omaa elämäänsä peilistä. Ainakin minut.

Jos ehdit tänä syksynä vain yhteen teatteriesitykseen, tee itsellesi palvelus ja valitse tämä.
Lähdet kotiin kevyempänä, valoisampana ja ehkäpä hieman enemmän omana itsenäsi.

Esitykset KokoTeatterissa 3.10.–14.11.2025 klo 19
(3.10. / 8.10. / 9.10. / 16.10. / 17.10. / 22.10. / 24.10. / 25.10. / 29.10. / 31.10. / 5.11. / 7.11. / 8.11. / 12.11. / 14.11.)


Kiitos, kumarrus ja hatunnosto Cristal Snow’lle rohkeudesta ja rehellisyydestä!

                                         Mari

Krapin kesäteatteri - KUT - Suurenmoista! –esitys

**mainos - PR - Pääsylippu Krapin Kesäteatterin ensi-iltaan saatu - KUT**

Ihastuksen kiljahdus pääsi, kun sähköpostiin kilahti kutsu Keski-Uudenmaan Teatterin kesäteatterikauden ensi-iltaan. Ohjelmassa Suurenmoista! ja näyttämönä Krapin kesäteatteri Tuusulassa. Olen joskus poikennut paikkakunnalla ohimennen ja käynyt Keravalla KUT:n esityksissä, mutta nyt oli ensimmäinen kertani Krapin hovin historiallisessa miljöössä – ja edellisestä kesäteatterivisiitistäni olikin ehtinyt vierähtää vuosia.

Valokuvat Tiia Öhman, Kristiina Männikkö

                                        

Katsomoon astellessani vastaan tuli iloinen puheensorina ja välitön kesätunnelma. Penkkirivit täyttyivät vauhdilla, lähes täysi tupa. Lavastus näytti pelkistetyltä mutta juuri oikealta – selkeästi tilaa oli jätetty näyttelijöille ja heidän suorituksilleen.

Tuntui, että monelle kesäteatteri oli perinne ja mukava kesäkauden avaus. Sää oli aurinkoinen, mutta viileni auringon laskettua juuri sopivasti vilttiin kietoutumista varten. Vilttejä oli saatavilla, joten palella ei kenenkään tarvinnut. 

Kun tarina lähti liikkeelle, lupailtu vauhti ja musiikki pitivät paikkansa. Suurenmoista! kertoo Florence Foster Jenkinsistä, sopraanosta, joka ei antanut todellisuuden (eli olemattoman sävelkorvansa) estää unelmaa esiintyä suurille yleisöille.

Anna-Leena Sipilä loisti Florencen roolissa. Ensimmäiset epävireiset sävelet saivat minut nauramaan ääneen – niin hersyvää ja oivaltavaa oli epätäydellisyyden näytteleminen. Silti hahmo oli lämmin ja koskettava, vilpitön ja ihailtava. Pianisti Cosme McMoonina nähty Tuomas Korkia-Aho toi tarinaan herkullista vastapainoa: hänen tuskansa Florencen rinnalla oli niin elävää, että katsoja eli mukana jokaisessa katseessa ja huokauksessa. Mukana loistivat myös Sanna Stellan ja Seppo Halttunen, jotka maustoivat kokonaisuutta omilla rooleillaan Reeta Vestmania unohtamatta. Loistava näyttelijäkombo lavalla!

Suurenmoista! kertoo Florence Foster Jenkinsistä, sopraanosta, joka ei osannut laulaa, mutta uskoi itseensä horjumatta. Anna-Leena Sipilä astui lavalle Florencena, ja loppu onkin jokaisen itse nähtävä ja koettava (nauraa).

Välillä katsomo nauroi niin, että penkkirivit hytkyivät. Huomasin itsekin pyyhkiväni silmäkulmaa – välillä naurusta, välillä liikutuksesta. Erityisesti toisen näytöksen loppupuolella esitys kosketti tavalla, jota en ollut osannut odottaa. Miten epävireisestä laulusta voikaan kasvaa niin viihdyttävä ja samalla koskettava tarina?

Illan hämärtyessä poistuin katsomosta ja kotimatkalla mietin, miten vaikeaa täytyy olla näytellä laulajaa, joka laulaa väärin, kun oikeasti osaa laulaa oikein. Anna-Leena Sipilä teki sen upeasti.

Suurenmoista! muistutti minua siitä, että unelmia kannattaa seurata, vaikka lähtökohdat olisivat kaikkea muuta kuin täydelliset.

Florencen roolissa Krapin Kesäteatterissa loistaa näyttelijä Anna-Leena Sipilä, joka on tullut tunnetuksi lukuisista erilaisista rooleistaan Keski-Uudenmaan Teatterissa. Muissa rooleissa ihastuttavat Seppo Halttunen, Sanna Stellan, Reeta Vestman ja Tuomas Korkia-Aho. 

Ohessa muut tekijät:

Käsikirjoitus Peter Quilter
Käännös Pentti Järvinen
Ohjaus, sovitus ja suomennoksen päivitys Lija Fischer
Lavastus Pekka Korpiniitty
Pukusuunnittelu Sinikka Zannoni
Musiikin suunnittelu ja sovitus Jussi Hongisto

Florencen sydämen ääni Laura Juvonen

Florencen lauluvalmennus Joonas Orrain

Maskeeraussuunnittelu Laura Juvonen
Tarpeisto Katri Koppanen
Järjestäjä ja tarpeisto Veera Lauhia

Äänisuunnittelu ja tekniikka Tero Enroth

Lavasterakennus Lavasteverstas Graniitti Oy, Jari Vainionkukka

Valokuvat Tiia Öhman, Kristiina Männikkö

Graafinen asu Kalle Tahkolahti

Tuotanto Ulla Havulehto, Laura Eteläaho
Esitysoikeudet Nordic Drama Corner

Krapin Hovi on osa Krapin tilaa Tuusulassa, Rantatien varrella aivan Tuusulanjärven kupeessa. Se on vanhaan kartanomiljööseen rakennettu hotelli ja ravintola, joka tunnetaan hyvästä ruoasta, historiallisesta tunnelmasta ja kulttuurista. Kesäaikaan Hovin pihapiiri elää erityisesti kesäteatterin ansiosta – ennen esitystä monet käyvät syömässä tai kahvilla Hovissa, ja väliajalla piha täyttyy ihmisistä.

Lämmin suositus Suurenmoista! -kesäteatteriesitykselle! Esitys tarjoaa vauhtia, hersyvää huumoria ja hienoja roolisuorituksia! Näytökset pyörivät vielä 30.8.2025 asti ja lippuja voi ostaa KUT:n nettisivulta. 

Samalla vierailulla kannattaa antaa aikaa myös Krapin alueen tunnelmalle – syödä hyvin, nauttia pihapiiristä ja tapahtumatarjonnasta.

                                                       

                                              - Mari -

ps. Kiitos kutsusta, KUT!

Kulttuuriretki Kotkaan - teemana Tove Janssonin jalanjäljissä

*Mainos / Pressimatka Visit KotkaHaminan kutsumana*

Kulttuuriretki Kotkaan oli mahtava – inspiroiva, yllätyksellinen ja täynnä tarinoita. Päivän teemana oli kulkea Tove Janssonin jalanjäljissä, ja sen ympärille nivoutui hieno kattaus nähtävää ja koettavaa. Pistäydyimme Merikeskus Vellamossa, vierailimme Kotkan kaupunginteatterissa, lähdimme kiertokävelylle tutkimaan Toven muraaleja kahdessa eri kohteessa, teimme spontaanin piipahduksen Kohtaamisten keittiöön ja päivän kruunasi elokuva Kesäkirja Trio 123 -elokuvateatterissa.

**Kuvat omia ellei toisin mainita**

Koko päivän ohjelma oli niin tiivis ja täynnä sisältöä, joten tätä postausta tehdessä piti oikein pysähtyä miettimään, mistä ihmeestä aloittaisin – ja mitä kaikkea jättäisin pois. No, kuvat kertovat varmasti enemmän kuin sanat, mutta tässä tulee pieni referaatti päivästäni Kotkassa.

Merikeskus Vellamo vaikutti. Rakennus itsessään on sekä ulkopuolelta että sisältä hyvin mielenkiintoinen. Vellamossa löytyy Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo, monitoimitila Ruuma, museolaivat, museokauppa Plootu ja ravintola Laakonki ja se sijaitsee Kotkan perinteikkäässä ja uudistuvassa Kantasatamassa. Aallonmuotoinen rakennus kätkee sisäänsä monta merellistä ja seudun tarinoita kertovaa museonäyttelyä, tapahtumia, kokous- ja juhlatiloja, joita voi varata, ravintolan, museokaupan sekä Kotkan kulttuuri- ja tapahtumapalvelut. Täällä on paljon nähtävää ja vähän jokaiselle jotakin.

Minä pääsin sukeltamaan Suomen merimuseon Merikeskus Vellamossa Muumiseikkailuun nimeltä Rohkeus, rakkaus, vapaus ja tutustuin muumien elämänarvoihin ja filosofiaan.

Näyttelyn kuvitus ja sitaatit perustuvat Tove Janssonin alkuperäisteoksiin ja sen on tuottanut Suomen kansallismuseo yhteistyössä Moomin Characters Oy Ltd:n kanssa. Se pohjaa Kansallismuseossa vuosina 2020–2021 nähtyyn näyttelyyn. Taiteellisesta toteutuksesta ja näyttelyarkkitehtuurista vastaa Alexander Reichstein.

Näyttely on nähtävissä aina 7.3.2027 asti, joten jos vain mahdollista niin käy tutustumassa. Tämä oli hieno!

Näyttelyä täydentää Merikeskus Vellamon Venehallissa Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Victoria-vene. Se vene, jolla pariskunta aina kulki rakkaalle Klovharun saarelle kesäpaikkaansa.

Kotkan kaupunginteatterissa sain kuulla teatterin historiaa, tarinaa näyttelijäntyöstä, esityksistä, pääsin tutustumaan teatterin sisätiloissa lavaan edestä ja takaa, kurkistamaan lavasteisiin ja puvustamon puolelle. Mahdottoman mielenkiintoista! Itselläni tämä oli ensimmäinen kerta ikinä lavastepajassa ja puvustamossa ja myös Kotkan kaupunginteatterissa. Kevät meni jo, mutta katse kannattaa kiinnittää syksyn ohjelmistoon ja varata liput haluamiinsa esityksiin ajoissa.

Teatterista sitten pomppu taiteen pariin ja Kotkan Matkailuoppaiden järjestämälle kiertokävelylle.

Moni tuntee Tove Janssonin ennen kaikkea Muumeista, mutta hän oli myös taitava ja omaleimainen kuvataiteilija. Vähemmän tunnettu osa hänen tuotantoaan löytyy Kotkasta.
Vuonna 1949 Tove Jansson sai tehtäväkseen maalata kaksi koko seinän kokoista satupanoraamaa Kotka Federations Stevedoring -satamayrityksen yksityiseen lastentarhaan. Nämä teokset olivat täynnä satujen lumoa ja värikylläisiä hahmoja – ehkä Muumilaakson henkeä enteillen, mutta toisenlaisessa muodossa.

Erityisen mielenkiintoiseksi nämä maalaukset tekee niiden toteutustapa. Tove Jansson käytti näissä maalauksissa al secco -tekniikkaa, jossa kalkkiväreillä maalataan suoraan kuivaan seinäpintaan. Kyseessä on vanha, haastava tekniikka, jota Jansson käytti myös tunnetussa Teuvan kirkon "Kymmenen neitsyttä" -alttarimaalauksessa.

Nämä kaksi maalausta sijaitsevat siis entisen lastentarhan tiloissa, jossa toimii nykyään Kotkan varhaiskasvatuksen hallinnon yksikkö. 

Toven satumaalaukset ovat lähes näkymätön osa hänen tuotantoaan – ne elävät lähinnä dokumenteissa, arkistokuvissa ja taidehistorioitsijoiden muistoissa.

Taiteen parista hyppy hetkeksi hyvän mielen keittiöön ja kohtaamispaikkaan eli 
Kohtaamisten keittiöön, jossa on tarjolla ruokaa ja yhteisöllisyyttä. Kotkan keskustassa, Toivo Pekkasessa (Ruotsinsalmenkatu 13), toimii lämminhenkinen kohtaamispaikka: Kohtaamisten keittiö. Siellä kokataan ja syödään yhdessä, hyödynnetään koulujen ylijäämäruokaa ja kauppojen hävikkiä – ja ennen kaikkea kohdataan ihmisiä.
Tiistaisin ja torstaisin klo 12.30–16.00 ovet ovat avoinna kaikille, ja ruokaa riittää niin pitkään kuin sitä on tarjolla. Toiminta on maksutonta, avointa ja suosittua – viikoittain mukana on yli 600 osallistujaa ja nytkin vierailumme aikana tila oli aivan täynnä.
Keittiötiimiin voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi – yhdessä tekeminen tekee hyvää.

Kohtaamispaikasta suunta katsomaan lisää Tove Janssonin muraalitaidetta.

Tove Janssonin taiteellista perintöä ja hänen kädenjälkensä on nähtävissä myös Kotkan-Haminan seudun koulutuskuntayhtymä Ekamin Kotekon kampuksen ruokalan seinällä. Vuonna 1952 valmistunut seinämaalaus on yksi Janssonin harvoista julkisista muraaleista, jotka ovat edelleen alkuperäisellä paikallaan ja yleisön nähtävissä.
Tämä teos on osa Janssonin 1940–50-lukujen intensiivistä muraalikauden tuotantoa, jolloin hän loi suurikokoisia seinämaalauksia julkisiin tiloihin eri puolilla Suomea. Vaikka tarkempia tietoja Ekamin ruokalan seinämaalauksen aiheesta tai tyylistä ei ole laajasti dokumentoitu, sen olemassaolo tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua Janssonin monumentaaliseen taiteeseen paikan päällä.
Jos on kiinnostusta käydä katsomassa tämä taideteos suosittelen ottamaan yhteyttä suoraan kampukseen ja tarkistamaan aukioloajat.

Kävelyretken päätteeksi muraalien parista siirryttiin toisenlaisen taiteen pariin. Tällä kertaa elokuviin, Trio 123 -elokuvateatteriin, jossa pääsin katsomaan elokuvan nimeltä Kesäkirja. 

Oijjettä, oli kaunis ja kesänmakuinen elokuva! 

Perustuu Tove Janssonin Kesäkirja-teokseen kertoen tarinan Sophia-tytön kesästä isoäidin kanssa pikkuisella saarella Suomenlahdella.
Elokuva on kuvattu kesällä 2023 Suomessa, muun muassa Kotkan, Porvoon ja Espoon saaristossa. 

Kuva lainattu Finnkinon sivulta Kesäkirja -elokuvan esittelysivulta

Elokuvan tiedot:

Ensi-ilta: 31.1.2025
Kesto: 1 t 35 min
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Charlie McDowell
Pääosissa: Glenn Close, Anders Danielsen Lie, Emily Matthews, Pekka Strang, Sophia Heikkilä

 

Elokuvan jälkeen kotimatkalle. Eväänä suolaista ja makeaa. Sokeria suupielissä, kun possoa sai syödä.

Tämä retki oli todellinen aikamatka taiteen, tarinoiden ja Toven maailmaan. Kotka myös yllätti positiivisesti. Jos kaipaat kesäksi kulttuuria, historiaa, veneitä ja vähän vaikka Muumeja, suosittelen suuntaamaan Kotkaan.

Kesänmakuinen elokuva Kesäkirja ei pyöri enää ainakaan Trio 123 -elokuvateatterissa, mutta huomasin, että elokuva pyörii yhä Helsingin Kinopalatsissa.

                                              Mari