16 lokakuuta 2013

Pikapuuroja

Tässä on kaksi pikapuurovaihtoehtoa aamun kaurapuuroksi tai välipalaksi silloin tällöin nautittavaksi.

Vadelma-proteiinipuuro ja kaneli-omena proteiinipuuro Leaderilta.


Löytyy useimmista ruokakaupoista puurohiutaleiden tai lisäravinteiden läheisyydestä. Itse en ole vielä havainnut näitä yhdessäkään kaupassa, mutta en ole huomannut etsiäkään. On näitä jo ihan myynnissä ja I Love Me -messuilla näitä esiteltiin.


Nimikin jo kertoo, että tuote sisältää proteiiniä ja se myös vaikuttaa puuron makuun jonkin verran. Pahalta ei maistunut kumpikaan makuvaihtoehto ja omaksi suosikikseni nousi kaneli-omena. Tunnustan, että tuunasin molempia puuroja hieman omenalla, kun olin ensinnä maistanut pelkästään. Nykyään, kun tulen syöneeksi kaurapuuroni suoraan hiutaleina kera rahkan ja omenan niin näitä kumpaakaan en söisi; kaipaa sen veden sekaan, että puuroksi muokkaantuu ja makuakin siten saa.

Yksi puuroannos on 51 grammaa painava ja sisältää rasvaa 2,5 grammaa, proteiinia 20 grammaa, hiilihydraatteja 22 grammaa ja energiaa 187 kcal. 
Helppo ja nopea tehdä, kun tarvitsee lisätä vain 1,5 dl kuumaa vettä, sekoittaa kunnolla ja antaa vetäytyä hetki.

                                                                 Mari

15 lokakuuta 2013

Zemgearin tossuja

Marin kanssa kiersimme sunnuntaina I love me -messujen terveyspuolta ja yritimme pitää silmät avoimina kaikelle kivalle.

Minä ihastuin kesällä paljasjalkakenkiin, kun hankin itselleni ensimmäiset sellaiset. Olen niitä mun tossujani käyttänyt vähän joka paikassa. Tämän jälkeen olen yrittänyt pitää silmäni auki vastaavien tossujen suhteen muutenkin. Nyt messuilla esiteltiin Gemgearin paljasjalkatossuja, jotka alkoi heti kiinnostamaan. Juttelin Fysioterapia Funfysio Oy:n edustajan kanssa näistä ja tulimme vakuuttuneiksi Marin kanssa, että tällaiset tossut me halutaan.

Tossut soveltuvat erilaisiin liikuntamuotoihin. Itse haluan omani salikäyttöön. Välistä salilla on joidenkin liikkeiden kanssa mahdotonta pysyä ilman, että kengät luisuvat. Näiden kenkien pohjat ovat sellaiset, että pitoa löytyy.  Nyt joudumme vain odottamaan, että tossut tulevat marraskuun puolella Suomeen ja sitten päästään valitsemaan omat tossumme.



Tämä malli mua hieman kiinnosti. 


Tässä kuvassa taas olevista tuo punalila-mustilla tehosteilla voisi olla aika magee. 


Kerromme lisää tossuista ja käyttökokemuksista kunhan saamme omamme.

Marraskuuta odotellessa.

Maiju

14 lokakuuta 2013

Kolmen minuutin muna

I Love Me -messuilla tuli eteen kapine, joka on nimeltään kolmen minuutin muna (Three Minute Egg - ei maksettu mainos). Minulle uusi tuttavuus, mutta joogaa harrastaville varmasti paremmin tuttu.
Ei liity mitenkään ruokaan, mutta kehon hyvinvointiin kylläkin.

Alla 3 minuutin muna eli joogatiili Maijun käsissä. Nimi on tullut muotonsa puolesta.


Näitä kevyitä kapistuksia oli tarjolla eri värisiä ja painoa näillä ei ole nimeksikään. 



Tuote on siis joogatiili, jota voi käyttää muutkin kuin joogaa harrastavat.


Selkä -lehdessä oli sivu, jossa oli eri asentoja ja venytyksiä kuvattuna tämän joogatiilen kanssa.


Ja jos ajattelen itseäni niin erinomainen kapine, kun haluan saada rintakehäni avautumaan nykyistä paremmin ja ryhtini parantumaan venyttelyn avulla. Tässä alla kuvassa on asennot tiilille kuinka ne pitää olla aseteltuna lattialle, kun avaat rintakehääsi (sinisen tiilen päälle tulee asettaa pää ja pinkin päälle selkäranka).


Alla olevassa kuvassa asento, jolla rintakehä avautuu hyvin (kuvan nainen, jonka nimeä ei tullut kysyttyä, on antanut luvan kuvan käyttämiseen). 



Nupukkipintansa ansiosta joogatiili ei luista alta pois, kun sen asettaa maton päälle. Hintakaan ei ollut päätä huimaava (19e/joogatiili). Yksinkertainen tuote, ja vaikutti hyvin tehokkaalta tarkoitukseensa.

Itse tulin siihen tulokseen, että taidan hankkia itselleni ikioman joogatiilen; tuttavallisesti kutsuttuna kolmen minuutin muna.

                                                                Mari

13 lokakuuta 2013

Maustamaton rahka vai maustettu rahka?

Viikonloppuuni kuului vierailu I Love Me -messuilla, joissa Maiju oli koko viikonlopun bloggarina toisen bloginsa puolesta ja valittuna bloggarina. 
Messuilla oli kaikkea kauneuteen, muotiin, terveyteen liittyvää lisättynä koruilla ja kelloilla. Itselläni ei ollut mitään tiettyä juttua mitä olisin halunnut katsastaa, mutta kun paikan päälle pääsin kävi selväksi, että terveyteen liittyvät kiinnostivat eniten.

Messuilla kun aikansa pyöri ei voinut välttyä tuote-esittelyiltä ja maistiaisilta. Sinänsä ihan kiva, että jaetaan maistiaisia niin voi tutustua tuotteisiin myös maun ja koostumuksen osalta ja miettiä mahdollista ostopäätöstään, kun seuraavan kerran kauppaan astelee.

Ensimmäisenä kohdalle osui Danonen Vitalinea Pro -välipalarahka (ei maksettu mainos).


Danone Vitalinea Pro -rahkapurkit käsissä


Pohjalta kun kuopaisi löytyi mustikkayllätys hillomaisena

Kalorimäärä 160g:n eli tuon koko purkin osalta

100g sisältää kuvan mukaiset määrät mm. energiaa, proteiinia, hiilihydraatteja, sokeria ym.

Ehrmannin maitorahkan ravintosisällön lukemat vertauksena (ei maksettu mainos)
Maistuihan tuo tuote hyvälle, mutta itseäni harmittaa aina, kun nämä sisältävät sokeria niin paljon, että ihan hirvittää. Nykyisin, ei ennen hirvittänyt yhtään, kun ei sokereihin eikä tuotesisältöön kiinnittänyt mitään huomiota. Kannattaa kuitenkin lukea nuo tuotteiden sisällöt ja valita se terveellisempi vaihtoehto.
Laitoin tähän vertaukseksi toisen, maustamattoman rahkan ja sisältöluettelon mukaisesti sokeria kyseisessä tuotteessa on huomattavasti vähemmän. 
Arvata saattaa siis kumman minä valitsen, kun painoani haluan hallita ja sokerit ovat minimissä. 
Makua saa marjakeitosta ja hedelmistä halutessaan. Itselläni maustamaton rahka menee alas ilman ongelmia pari kertaa päivässä.

Maistiaisin oli mennyt runsaasti sunnuntainakin
Uskon kuitenkin, että nämä välipalatuotteet kehittyvät jatkossa enemmän ja enemmän sinne terveellisempään suuntaan ja varsinkin sokerittomiksi. Kysyntä kun on kasvamaan päin.


                                                                 Mari


10 lokakuuta 2013

Kävelyä ja portaiden kipittelyä

Salitreenaukseni on nyt pienellä tauolla. Ei kuitenkaan kovin pitkään vaan menossa on ns. aerobinen viikko. Tällaisen viikon pidän joka viides viikko ja se on mukavaa vaihtelua. Aerobisen viikon jälkeen salilla treenaus maistuu taas ihan uudella innolla.

Kuluvalle viikolle on mahtunut rullaportaiden kipittelyä ja portaiden kipittelyä vähintään kerran päivässä, mutta useimmiten enemmän kuin kerran. Siitä huolimatta, että univajeen takia olen ollut ihan pyörryksissä, olen pyrkinyt kipittelemään portaita ja käymään kävelylenkillä. Liikunnasta tulee kuitenkin niin hyvä olla, että väsymyksestä huolimatta sitä jaksaa tehdä edes jotakin. 

Alla olevassa kuvassa on harvinaisen rauhallista matkustajaliikenteen osalta ja on kuitenkin Sörnäisten metroasemasta kyse (siellä liikkuu aina paljon ihmisiä). Jos ruuhkaa portaissa on, niin ei muuta kuin ohjaa itsensä vasempaan reunaan sopivan litteäksi, ettei häiritse oikealla seisovia ja pistää jalkaa toisen eteen kunnes on ylhäällä (alempi kuva).



Rullaportaita on alkuun kamala kävellä, kun tuntuu, että happi loppuu heti alussa ja jalka ei nouse niin millään. Kuvittelisi sen rullauksen auttavan, mutta kun porrasaskelmat ovat hieman normaalia korkeammat niin vähän väliä tuntuu siltä, että kompastuu.
Osuutta on tietysti omalla kunnollakin ja jo muutaman kävelykerran jälkeen happi alkaa riittämään ihan eri tavalla ja ylhäällä ei ole enää edes hengästynyt. Matkalla voi iloisesti tervehtiä alaspäin tulevia ja aiheuttaa hämmennystä (he hee).

Sama on portaita kävellessä. Asun yhdeksännessä kerroksessa, joten portaita riittää (9 kerrosta*16 rappusta =144 rappusta). Aloitan kävelyn ajattelematta montako kerrosta on edessä, joten loppujen lopuksi perille pääsee yllättävän nopeasti. Kotiportaat pistävät kyllä vieläkin hieman puuskuttamaan, mutta tulee aina startattua turhan kovalla vauhdilla ja unohtuu hengittää oikein. Kehityn kyllä koko ajan!

9. kerros ja kuvaa alaspäin


Rullaportaat ja kodin portaat ovat väriltään kovin harmaita, joten niitä kävellessä ei paljon värit iloittele. Näin syksyllä kävelylenkillä näkee huomattavasti kauniimmat maisemat ja värit. Ilo on kävellä ja tarkkailla luonnon värikirjoa.



Syksy on ihanaa aikaa ja itse tykkään tästä vuodenajasta väriloistoineen kovasti. Nyt on saatu nauttia jotenkin poikkeuksellisen lämpimästä ja sateettomasta syksystä; harvinaista.

                                                              Mari