02 lokakuuta 2013

Sulkapalloa ja ulkoilut päälle

Eilen pelattiin sulkapalloa Maijun kanssa tunnin verran ja siinä pelin tuoksinnassa kerroin Maijulle, että aion kävellä pelin jälkeen osan matkaa kotiinpäin ihan vain omaksi ilokseni, saadakseni happea ja nauttiakseni ulkoilmasta.
Maiju innostui asiasta itsekin ja pelin loppupuolella päädyttiin siihen, että kävellään yhdessä molemmille suht edullinen reitti, kun asutaan kuitenkin eri puolilla pääkaupunkiseutua.

Reitin suunnaksi otettiin Helsingin Pihlajisto, josta molemmat pääsisivät suuntiinsa julkisilla näppärästi ja matkan varrella sovittiin arvioitavan päämäärä tarkemmin fiiliksen, ilman ja kävelyvauhdin mukaan.

Lähtö oli Merihaka, Helsinki ja 'maali' lopulta Vanhakaupunki, Helsinki. Matkan pituus on reittioppaan mukaan n. 5,4km ja matkaa taitettiin sopivalla vauhdilla, reppu selässä heiluen, puhe luistaen ja muutamat kuvat ottaen n. 1h 10min.
Mykkinähän me ei kävellä ikinä, aikaa kuvauksellekin annetaan ja muistetaan pitää sopivasti itsemme lämpimänä.

Reitti oli juuri sopiva pyrähdys ulkona sulkapallopelin päätteeksi. Ja ilma sopiva kävelylle, vaikkakin tuuli oli jo hieman kolea.

Hanhet ilmassa Arabianrannassa

Taisi olla navigaattori sekaisin, kun lensivät edestakaisin....

 Mari muisti katsoa taakseen onko Maiju matkassa...

Taivas oli hienon värinen auringon laskiessa

Maijun nettihetki; aikaa postaukselle täytyy olla aina. :-D



Mari






01 lokakuuta 2013

Kaikkien aikojen paras suomalainen jääkiekkoilija

Kaikki ovat varmasti joskus kuulleet nimen Teemu Selänne. Nekin, jotka eivät jääkiekosta välitä yhtään. Kiistämättä on huippu-urheilija ja erinomaisesti menestynyt sellainen. 
Huippu-urheilija yhä, vaikka iän puolesta huippukiekkoilijan uran ehkä pitäisi olla jo ohitse ja miehen itsensä nauttia eläkepäivistä huippu-urheilun suhteen.
Mies on upea esimerkki siitä miten pysyä huippukunnossa edelleen ja millainen polte pitää olla, että jaksaa vuodesta toiseen pysyä huipulla. 

Elokuva Selänne; dokumentti miehen tähän astisesta urasta ja elämästä, harrastuksesta, josta tuli ammatti ja elämä. Esimerkki tosielämästä; onnistunut sellainen.
Kaikilla ei harrastuksesta tule uraa eikä ainakaan rahakasta sellaista, mutta liikunta voi kuulua jokaisen meidän elämään. 

Suosittelen lämpimästi katsomaan kyseisen dokumentin, jos mahdollista (ei maksettu mainos). Me katsottiin tämä Maijun kanssa ennakkonäytöksenä, kun sellainen mahdollisuus oli. Kumpikaan meistä ei suuntaa ammattilaisjäille, mutta ehkä tulevana talvena kokeillaan pysytäänkö luistimilla....





                                                       Mari

30 syyskuuta 2013

Pääruoka tökkii

Hoin kesällä koko ajan, että "vitsi kun tämä salaatti on hyvää, että tähän ei kyllä kyllästy". Loppukesästä alkoi tuntumaan siltä, että kyllähän sitä siihenkin kyllästyy, kun sitä syö joka päivä. Salaatin jälkeen hain vaihtelua kruunuvihanneksista ja broilerista. Voi kuinka hyvältä se maistuikaan pitkän salaattijakson jälkeen. Kunnes sekin alkoi maistumaan puulta.

Kyllähän se niin, että ei pitäisi yhtä ruoka-ainetta syödä kyllästymiseen asti, vaan sitä pitäisi vähän vaihdella. Olen aina rakastanut keittoja. Niinpä päätin keittää sosekeittoa.
Se syntyi mun lemppariaineksista eli kukkakaalista, porkkanasta ja perunasta. Soseutin ne sauvasekottimella ja sekaan heitin vähän kevytsulatejuustoa. Kyllä taas maistuu hyvältä.


Sosekeiton seurana mulla on gluteenitonta näkkileipää ja levitettä sekä rasvatonta maitoa.

Olen nyt myös hakenut vähän vaihtelua syömällä välillä gluteenitonta pastaa ja broileria. Kasviksia ja jauhelihaa tai riisiä ja broileria. 

Millaisia ruokia te syötte? Vaihteletteko usein pääruokia, vai syöttekö viikkotolkulla samaa?

Maiju

29 syyskuuta 2013

Vapaa-ajan asuja lyhyille ihmisille?

Vaikka mä rakastan vaatteiden shoppailemista, niin on yksi asia missä tuskastun aina. Se on urheiluvaatteiden ja varsinkin syys/talvikaudella vapaa-ajan/urheiluhousujen hankinnassa. Kun luoja on mulle luonut vain 158 cm pitkän "ruodon", niin kaikki housuvalmistajat myyvät vain housuja, jotka on tehty vähintään 170 senttisille ihmisille.

Olin alkukesästä showroomissa, jossa esiteltiin syksyn urheiluvälineuutuuksia ja kysyin eräältä urheiluvaate-edustajalta, että onko heillä lyhyille ihmisille omia mallistoja. Vastaus oli, että kyllä valmistajalla on kolmea eri lahjepituutta, mutta Suomeen ostetaan vain yhtä. Miksi? Kaikki suomalaiset eivät todellakaan ole 170 senttisiä.

Ongelmaksi muodostuu usein se, että lahkeisiin ommellaan vetoketjut ja sitten niitä housuja ei ainakaan voi lyhentää. Muutenkin usein jos joutuu ottamaan lahkeesta pois 20 senttiä, niin sitten polvet ovat nilkoissa, eikä silloin ehkä malli näytä enää samalta kuin sen pitäisi näyttää.


Kävin eilen kokeilemassa taas urheiluhousuja ja näyttääks nämä teidän mielestä hyvältä?
Musta ne näyttää juuri siltä, että 20 senttiä on taas liikaa pituutta. 






Nyt toivon, että te, jotka tiedätte valmistajan, joka valmistaa myös tällaisille kirpuille sopivan pituisia housuja, voisi ilmoittaa mulle.

Nyt on kyse siis nimenomaan urheiluhousuista, joita voisin käyttää lenkillä syksy/talviaikaan.

Kesällä asia ei haittaa, koska voin käyttää niitä lyhytmittaisia housuja. Nyt ne saattaisi herättää kanssaihmisissä jo hilpeyttä.

Maiju

28 syyskuuta 2013

Metroaseman portaat

Monilla mun työkavereillani on tapana aina kävellä metroaseman portaat ylös. Itse teen sitä joskus, en edes joka kerta. Jos mulla on 4 kiloa painava treenikassi selässä, niin ei tulisi mieleenkään, mutta toisinaan ilman lisäpainoa tulee tämä tehtyä. Tässä voisi kyllä haastaa itsensä tekemään tämä, vaikka joka toinen päivä. Sitten kun alkaa helpottamaan, niin sitten sen voisi tehdä joka kerta.


Eri asemilla on vähän eri pituiset portaat. Ruoholahden metroaseman portaat on kyllä TOSI pitkät. Koskaan ei ole tullut laskettua, että kuinka monta askelmaa tulee tuosta kun ne kävelee ylös. Raskaat ne kuitenkin on. Kannattaa ehkä aloittaa se asemilta, joissa ei ole näin jyrkät portaat (ellei sitten halua vähän haastetta).


Niin se menee, että ensiksi otetaan askel toisella jalalla...



Sitten toisella... ja näitä kahta asiaa toistetaan, kunnes ollaan ylhäällä.


Periaatteessa siis tosi helppoa toimintaa. Tähän ei tarvita kun kahden liikkeen toisto.

Suosittelen kokeilemaan. Kerta kerran jälkeen se on aina helpompaa ja helpompaa. Tämä on taas sellaista, että se ei maksa mitään muuta kuin vaivan.

Maiju