tiistai 1. lokakuuta 2019

Sitä oltiin Tallinnassa taas ties monettako kertaa ja aina vaan uutta löytyy!

Virossa on paljon muitakin paikkoja kuin pelkkä Tallinna, vaikka Tallinnassa onkin aina paljon nähtävää ja koettavaa. Ainakin minulle, ja tykkäänkin poiketa eteläisessä naapurissamme usein.
Nyt kun syksy saapuu ja edetään kohti pimeämpiä päiviä onkin hyvä purkaa menneen vuoden satoa siltä osin mitä Viro on tarjonnut minulle.
Osa reissuista on ollut omatoimisia, osan on mahdollistanut TallinkSilja ja osan on mahdollistanut Your Brand Up Studio ja Storytold järjestämillään lehdistömatkoilla. Matkaa on taitettu kaikkien kolmen laivayhtiön laivoilla (TallinkSilja, Viking Line ja Eckerö Line).


**tämä postaus sisältää omakohtaisia kokemuksia ja sitä 
kautta suosituksia (mainoksia); linkki paikan nimen päällä ohjaa 
esim. paikan nettisivulle tai arvostelusivulle lisätietoja varten
Hellyttävä graffiti

Koska en halua tukehduttaa teitä tarinoimalla kaikista kokemistani kohteista yhdellä kertaa ja yhdessä valtavan kokoisessa postauksessa, jaan kokemukseni osiin. Tiedossa on ainakin postaukset Pärnusta, Saarenmaalta, Rummusta Tallinnan lisäksi. Kaikissa näissä yhteistä on se, että Viro näkyy minulle kauniina ja houkuttelevana maana, jossa on paljon erilaisia, ihania ja kauniita paikkoja, hyvää ruokaa, upeata ja persoonallista sisustusta, lähiruokaa, luontoa ja mukavia, aitoja ihmisiä.

Aloitetaan Tallinnasta sitten viimeisen. Yön yli reissu Tallinnassa oli omatoimiretki yhdessä hyvän ystäväni Hennan kanssa. Suunnitelmissa oli seikkailla ainakin Telliskiven alueella, käydä Pôhjalassa ja Fotografiskassa ja nautiskella myös hyvästä ruuasta ja juomasta.
Matka taittui mennen tullen Eckerö Linen ms Finlandialla eikä menopaluulippu maksanut kuin yhdeksän euroa per pää suuntaansa, kun kohdalle osui sopiva tarjous. Laivalippu kansipaikalla tarkoittaa sitä, että lähes täydessä laivassa istumapaikka ei ole mitenkään varma juttu, mutta oltiin onnekkaita ja löydettiin pari vapaata tuolia (Bar Naissaar) mennen tullen. 



Tallinnan päässä katsottiin taivaalle ja koska ei satanut, päätettiin kävellä kohti majoituspaikkaa ja syödä ennen kuin asetutaan majapaikkaan. 
Matkalla poikettiin pienessä olutpuodissa (Uba ja Humal), joka toimii myös kahvilana. Olutvalikoima on melkoinen ja oluen ystävälle paikka on kuin keidas, joka tarjoaa pienen seikkailun. Ihmiselle, joka ei välitä oluista (kuten minä) löytyi sitten muita juomia kuten siidereitä ja muuta ihmeteltävää. Pienen kävelymatkan päässä A-terminaalista katsottuna sijaitsee tällainen ihastuttava kahvilapuoti!

Majoituksen olin varannut ja maksanut aikaisemmin netissä (Booking.com) ja kirjautumisohjeet sain puhelimeeni. Baltic Boutique Apartment oli majoituksemme nimi ja sijainti Soo -kadulla Kalamajan ihastuttavalla puutaloalueella. Majapaikan lähellä sijaitsi myös ravintola, jossa söin yhden parhaimmista burgereista hetkeen ja tykkäsin paikan sisustuksestakin kovasti. Uulits Tänavagurmee tyydytti nälkämme ja siitä olikin hyvä syöksyä sateeseen kohti majapaikkaa. 


Vettä tuli sen verran reippaasti, että kastuimme kyllä hyvin. Olen osasyyllinen asiaan, sillä en ollut tallentanut portin avaukseen tarkoitettua puhelinnumeroa puhelimeeni valmiiksi, ja arvatenkaan puhelinnumeron tallennus ei ollut siinä sateessa ihan niitä helpoimpia hommia (nauraa).
Noh, sisällä majapaikassa kuivateltiin vaatteita ja nautittiin lasilliset punaviiniä ja keitettiin valmis-pussi-kahvit siinä, kun odoteltiin sateen taukoamista. Säätiedotus veti meitä hieman nenästä, sillä perjantaina piti sataa vasta myöhään illalla, mutta toisin kävi. Optimistisina ihmisinä ei kummallakaan ollut matkassa sadetakkia tai sateenvarjoa. Hätisteltiin myös sisälle pamahtanut turistipari muualle ja lukittiin ovi. Majapaikka oli sellaisessa remontoidussa puukerrostalossa, jossa oli vain 6 huoneistoa. Huoneistojen ovet ovat auki ja oven avaimet sisällä pöydällä siihen asti, kunnes kunkin huoneiston asukkaat saapuvat. Unohdettiin lukita ovi saapuessamme ja ilmeisesti sisälle pyrkinyt turisti ei ollut lukenut saamiaan ohjeita kunnolla (ohjeissa kun oli ilmoitettu varatun huoneiston numero hyvin selkeästi).
Tää ovi ei liity majoitukseemme mitenkään, mutta ihana vihreä kiinnitti huomioni matkalla majoitusta kohti
Baltic Boutique Apartment - hintalaatusuhde kohdillaan, kuten myös sijainti

Sateen uhkasta huolimatta lähdettiin kohti Telliskiveä ja päädyttiin ennen Fotografiskan vierailua syömään F-Hooneen. Olihan jo päivällisen aika ja edellisestä ruokailusta lähes neljä tuntia. Sisälle astuessamme tarjoilija kehotti katsomaan vapaata paikkaa mistä vain, mutta se olikin työn takana, kun valtaosa pöydistä oli varattu -kyltillä varustettuja tai niissä istui seurueita. Istahdettiin kuitenkin ja saatiin lopulta ruuatkin, vaikkakin palvelu ei vakuuttanut alkuun. Alkupalalautanen kahdelle oli melkoinen ja pääruuaksi valitsemani kana valtava annos. Arvatenkin söin sinnikkäästi kaiken, vaikka olikin tunne, että halkean. Ruoka oli kuitenkin hyvin maittavaa, ja se hieman paransi kokonaiskokemusta paikasta. Pohdin lähtiessäni pois syytä miksi paikka on niin suosittu kuin on; minua se ei vakuuttanut, mutta ehkä sitä pitää kokeilla kuitenkin vielä toisenkin kerran.
Fotografiskan kohdalla pohdittiin mennäkö vai eikö mennä sisälle, mutta lopulta kumpikin oli niin täynnä, että vierailu sai jäädä. Käännyttiin takaisin kohti majapaikkaa, mutta poikettiin kuitenkin jälkiruualla Junimperiumin lämminhenkisessä baarissa, jossa itse olin aikaisemmin vieraillut blogireissun yhteydessä (siitä tuonnempana lisää).
F-Hoone ja paikan ovi
Junimperium

Jos, siis paino sanalla jos, me ei olisi nautittu jälkiruokia, olisimme ehtineet majapaikkaan kastumatta. Mutta ei, nyt me kastuttiin Rimistä ostetuista kertakäyttösadetakeista huolimatta lähes kokonaan (nauraa). Mutta olihan päivä kuitenkin sen arvoinen sateesta ja kastumisista huolimatta!

Seuraavaan päivään herättiin kaikessa rauhassa, syötiin edellisenä päivänä kaupasta ostamamme valmisaamupuurot, seurattiin säätutkaa ja mietittiin päivän ohjelmaa ennen laivan lähtöä. Suunnitelmiin tuli muutos ja Pôhjola sekä Fotografiska jätettiin toiseen kertaan.
Huoneisto piti luovuttaa (eli avaimet jättää pöydälle) klo 11 ja koska majapaikan tarjoamat kahvit oli juotu jo edellisenä päivänä päätettiin siirtyä Telliskiven suuntaan kahville. Löytyi kivan oloinen kahvila; Boheem, jossa lankkulattioiden natistessa nautimme päivän ensimmäiset kahvit. Hyvää oli, mutta kahvilassa oli turhan kuuma, jotta olisi viihtynyt mukavasti pidempään. Tunnelmallinen paikka kylläkin, mikäli tykkää mummolamaisesta ilmapiiristä. 
Kahvihan ei varsinaisesti täytä vatsaa, joka alkoi kurnahdella vaatien ruokaa. Kahvilasta suuntasimme kevyelle lounashenkiselle ruokahetkelle Balti Jaam Turg -kauppahallin yläkerrassa sijaitsevaan Humalakoda -panimoravintolaan. Paikka ei ole turhaan saanut hyviä arvosteluja, sillä se oli valoisa, avara ja tarjosi hyvää ruokaa pieneen ja isompaankin nälkään. Ja oluen ystäville oman panimon oluita. Miellyttävä tuttavuus, johon varmasti poikkean toistekin!



Sitten olikin aika kääntää kengät kohti satamaa. Tavallaan sinne aamusta asti suunnattiinkin, mutta kun aikaa oli, käveltiin ensin vanhaan kaupunkiin, jossa ajateltiin syödä perinteiset ähkyt intialaisella ruualla tutussa ja hyväksi havaitussa Elevant -ravintolassa. 
Ruuhkaa ravintolassa ei tällä kertaa ollut, tarjoilijaa ei hetkeen näkynyt, ruokalistakin oli päivittynyt ja sitä kautta myös hinnat nousseet. Siinä ei kauaa mietitty, kun punnittiin tilanne ja päätettiin yhteistuumin vaihtaa muualle. Vaikka varsinaisella budjettimatkalla ei oltukaan niin säästöä tuli ja samalla avautui uudelle kokemukselle tilaa. Elevant on tarjonnut monen monta kertaa hyvää (ja tarvittaessa tulista) intialaista ruokaa, joten iso harmi ei ole, jos jättää yhden kerran väliin (nauraa).
Siinä kun pohdittiin minne sitä syömään suunnattaisiin vierailtiin luomukahvilla pienen pienessä kahvilassa vanhan kaupungin sivukujalla. Paikka oli pieni ja hieman ahtaan oloinen, wc siivouskomeron kokoinen, mutta tunnelmaltaan kiva. Kahvilan edessä on iloisen värinen ja helposti erottuva terassi. Raven Cafessa sopii poiketa toistekin.

Päiväkahvien jälkeen me päädyttiin Rootermannille Taqueriaan jättikatkaraputacoja mutustelemaan. Ja kyllä vain olikin maittavat ja kivan tuliset pehmeät tacot! Ja perunatkin maistuivat. Paikkana Taqueria ei ole ehkä viihtyisimmästä päästä, mutta persoonallinen kyllä ja meksikolaisen nälkään siellä on tarjolla useita edullisia vaihtoehtoja, joilla nälkä lähtee.



Sitä oltiin Tallinnassa taas ties monettako kertaa ja aina vaan uutta löytyy!
Käveltyä tuli molempina päivinä reipas 15000 askelta ja samalla nähtyä ja koettua paljon uusia, kivoja paikkoja, taidetta luvalla ja ilman, rakennuksia ja sisustuksia. Sateinen sää tietysti hieman hillitsi molempien päivien menoa, mutta aina voi muuttaa suunnitelmia eikä reissu siitä kärsi. Nyt oli aikaa istua ja nauttia hyvästä ruuasta ja juomista ajan kanssa, kun taas paremmalla säällä olisi ehkä laajemmin ja tiukemmalla aikataululla tullut liikuttua paikasta toiseen.
Telliskivi ja Kalamaja on nyt alueina pop, joista löytyy tutustumisen arvoisia paikkoja lähes kaikille. Vanha kaupunki tarjosi sekin vielä jotakin uutta, mikä on positiivinen asia. 




                                
                                       Mari

ps. Hennalle kiitos seurasta!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti