lauantai 2. toukokuuta 2020

KokoTeatterin tanssiteos Nostalgia - neljän sammakon vaellus

Alkuvuoden aikana kokemani kulttuuriputken antia on hyvä purkaa nyt, kun on aikaa muistella vanhoja ja odottaa tulevia. 

Helmikuussa sain kutsun KokoTeatterin ensi-ilta esitykseen Nostalgia - neljän sammakon vaellus. Vastasin kutsuun myöntävästi, kun kerran esityksellä oli niin hauska nimi, teatteri oli itselleni uusi tuttavuus ja teos olisi tanssitaidetta. Kerroin tulevani paikalle oikein avecin kera, kun ajattelin, että siinä samassa on mahdollisuus jollekin kulttuurinnälkäiselle ystävälleni nähdä jotakin erilaista. 

*Medialippu saatu, kutsuja KokoTeatteri. Kuvat esityksestä mainittuna kuvaaja (Heidi Bergström/Sini Salo) ovat KokoTeatterin pressikuvia*

Kuplajuomaa kynttilänvalossa!

On tunnustettava, että vaikka käyn paljon erilaisissa kulttuuririennoissa niin nyt vastaan tuli teatteri, jossa en ollut koskaan aiemmin vieraillut, mutta joka on ollut olemassa vuodesta 1997 alkaen ja jonka ohitse olen väkisinkin mennyt useita kertoja (sijainti liki Hakaniemen toria Hämeentien varrella Helsingissä). Ei voi kuin ihmetellä miten tässä suhteellisen pienessä maailmassa tiemme eivät ole aiemmin kohdanneet, vaikka kyseinen teatteri on ollut ja on yhä hyvin aktiivinen (hatun nosto tästä teatterille). Onneksi tämä aukko sivistyksessäni on nyt korjattu (nauraa). 
KokoTeatterin ovi ja ala-aula ulkoa kuvattuna

Otos vessan seinälaatoista

KokoTeatterin yläaula

Nostalgia - neljän sammakon vaellus on tanssiteos, jossa neljä jo toisilleen tuttua ja aikoinaan Teatterikorkeakoulussa samaan aikaan opiskellutta tanssijaa palaa jälleen yhteen ja esittää teoksen, jossa jatkuva muutos on keskeisessä roolissa. Teoksen koreografiasta ja ohjauksesta vastaa Ari Numminen, musiikista Laura Hänninen ja tanssijoina tässä teoksessa ovat Anna Veijalainen, Nina Viitamäki, Metsälintu Pahkinen ja Anniina Kumpuniemi.

Tanssiesitysten saralla olen katsojana aika noviisi, mutta tykkään tanssista erilaisissa muodoissaan ja arvostan sitä taide- ja urheilumuotona. Tämän esityksen työryhmä koostuu minulle tuntemattomista ihmisistä, mutta sehän ei estä nauttimasta esityksestä.
Kuva: Heidi Bergström

Kuva: Heidi Bergström
Esitys alkoi hengityksellä ja jatkui äänellä, joka minusta kuulosti siltä kuin munan kuori olisi rikkoutunut. Neljä sammakkoa lattialla eli tanssijat aloittivat vaelluksensa liikehtien, eläen ja muuttuen musiikin tahdissa. Nämä neljä erilaista tanssijaa toivat kukin teokseen oman persoonansa ja omat muutokset elämästään ja urastaan. Teos pysyi hienosti kasassa ja tarina tuntui etenevän koko ajan kunnes päätyi sormien napsaukseen. Liikettä pienesti ja isosti, sulavaa liikettä, tempoa, kettupuuhkia, musiikkia omalla keholla ja kierrätysmateriaaleja hyödyntäen. Olipas se esitys, upea sellainen! 
Teoksen äänimaailma tukee ja ohjaa teosta ja tanssijoita, tanssijat taas tuottavat liikettä ja musiikkia kehoillaan kertoen samalla tarinaa. Katsojana viihdyin vaivatta katsellen ja kuunnellen, ja ihastellen. 
Kuva: Heidi Bergström

Kuva: Sini Salo

Kuva: Sini Salo

Kuva: Sini Salo
Tämä tanssiteos olisi ollut KokoTeatterin ohjelmistossa maaliskuun loppuun (2020) asti, mutta kuten tiedetään pandemia tuli ja pisti lähes meidän kaikkien suunnitelmat uusiksi. 
Nostalgia - neljän sammakon vaellus on kuitenkin syksyllä mahdollista nähdä livenä vierailijaesityksenä Tampereella Hällä -lavalla mikäli tilanne sen silloin mahdollistaa. KokoTeatteri on myös luonut kampanjan kevään ajaksi, jonka avulla se tuo tuotantoaan lähemmäksi katsojaa kotisohville ja samalla pyrkii turvaamaan taloudellisesti teatterin toimintaa. Lisää mesenaattikampanjasta ja KokoTeatterista voit lukea teatterin nettisivulta (linkki: mesenaattikampanja ja KokoTeatteri).
Käsiohjelman lisäksi oli hauskat teemaan istuvat lasinaluset


Lähtiessäni ala-aulassa soitteli bändi jazzia. Harmittelin mielessäni, että piti kiirehtiä pois, mutta toisella kertaa sitten. Samassa rakennuksessa teatterin kanssa toimii siis myös jazzklubi (linkki: Kokojazz). Hyvä tunnelma oli!
Jazzbändi sisältä kuvattuna

Jazzbändi ulkoa kuvattuna

Kokojazzclub sijaitsee samassa rakennuksessa kuin KokoTeatterikin

Kiitos kutsusta KokoTeatterille, kun pääsin kokemaan jotakin näin ainutlaatuista taidetta! 

                                          
                                         Mari



7 kommenttia:

  1. Harmittaa kun en ehtinyt lähteä kanssasi silloin tuonne KokoTeatteriin. Onneksi edes näin valokuvien välityksellä pääseen kurkistamaan miltä tämä tanssiesitys näytti. Itse mietin muuten ihan samaa miten en ole törmännyt tähän KokoTeatteriin aiemmin vaikka minäkin käynyt paljon erilaisissa kulttuuririennoissa.

    Toivottavasti taa jossain vaiheessa päästään teatteriin ja myös tavataan livenä. Aurinkoista viikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tämä hämmentävä ajanjakso päättyy jonakin päivänä. Kaikella on tarkoituksensa ja aikansa. Aurinkoista viikonloppua myös sinne!

      Poista
  2. Hei! Löysin blogisi ja liityin lukijoihin. Postausten äärellä siis tavataan.
    Tämä oli mielenkiintoinen postaus! Kiitos kulttuurielämyksestä. Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit blogin pariin ja sait kulttuurielämyksenkin siinä samalla. Mukavaa viikonlopun jatkoa sinnekin!

      Poista
  3. Kiitos paljon tästä postauksesta. Syksy tulee olemaan todella mielenkiintoinen ja ohjelmistomme pullistelee hienoja teoksia. Toivottavasti nähdään KokoTeatterissa. Ystävällisin terveisin, Sini Salo / KokoTeatteri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Katselinkin tulevaa ohjelmistoanne ja se on taas mielenkiintoinen. Ajatuksena on pyyhältää paikalle, kunhan kesä tästä taittuu syksyksi :-)

      Poista