maanantai 22. huhtikuuta 2019

Ensipuraisu lähialueen ulkoilureittitarjontaan

Tänään oli päivä, että tapahtui kaikkea kivaa! Pääsiäisen vapaapäiviä ja sain nauttia ensimmäisen oikean aamupalan uudessa kodissani ilman kiireen häivää, kun puolitoista kuukautta tähän asti oli ollut enemmän tai vähemmän aamulähtöjä. Lisäksi tutustuin uuden asuinalueeni ulkoilureittitarjontaan ja teinkin sitten reilun kympin lenkin ihastellen kevääseen heräävää luontoa auringon paisteessa.
Leskenlehtiä pukkasi
Minusta hauska paikka graffittitaiteelle, jotka olivat mielestäni varsin hienoja ja värikkäitä
Ihanaa babyvihreää



Reitin varrella todella hyvät opasteet

Peltomaise
Muutin siis maaliskuun alussa aivan toiselle laidalle Helsinkiä ja asuinalueelle, joka vasta rakentuu. Sijainti on jonkun mielestä karmean kaukana kaikesta, mutta kun julkiset toimivat niin minä pääsen minne vain. Lisäksi liki oven edestä aukeaa reitit Keskuspuistoon, joka tarjoaa vaikka mitä ihmiselle, joka tykkää liikkua. 

Lähdin liikkeelle vailla sen kummempia suunnitelmia ihastellen luontoa, joka heräilee paraikaa talviuniltaan. Reittini kulki väylää ensin Pitkäkosken majan suuntaan ja siitä pellonlaitaa Haltialan suuntaan ja sieltä Paloheinän majalle, jossa päätin juoda kupin kahvia ja syödä uunituoreen korvapuustin (kyllä maar maistui hyvälle!). Majalta kotiin oli vielä parisen kilometriä, jonka kävelin tietysti (tarjolla olisi ollut bussikin). Reitin varrella bongasin leskenlehtiä, rinnelehtoa, valkovuokkoja, peltoja, erilaisia puita, aarniometsää, jäisiä varjokohtia, sulamatonta lunta, silmuja puissa, lintujen laulua, erilaisia kukkia, graffitteja, lantaa, metsäkauriita pellolla, elämäni ensimmäisen elävän korpin ja sen aterian jo kylmenneet sammakot hassusti päällekkäin litistyneenä. 
Lähtiessäni ajattelin, että reitilläni on hiljaista, mutta katin kontit (nauraa). Liikkeellä oli porukkaa ja yksin ei tarvinnut tavallaan olla. Hienoa, että ihmiset lähtevät ulkoilemaan kuka sauvakävelemään, perheen kanssa, juoksemaan, koiran kanssa, golfaamaan, fat bikella tai tavallisella pyörällä, ja käyttävät tarjolla olevia huikeita ulkoilureittejä luonnon keskellä. Olin positiivisesti yllättynyt väkimäärästä, jonka kohtasin.














Mustaakin mustempi korppi

Jo kylmenneet sammakot, joista korppi oli kovin kiinnostunut
Täytyy sanoa, että olo oli lenkin jälkeen mitä mainioin. Selkeästi aurinko, ulkoilma ja kevät ovat ihmiselle voimia antava yhdistelma ja oikein terapeuttista. Ensipuraisu lähialueen ulkoilureittitarjontaan oli varsin onnistunut ja läheltä löytyy luontopolut varsin monimuotoisina. Tämän päiväinen lenkki oli siis ensimmäinen lenkkini näillä seuduilla, mutta ei suinkaan viimeinen.


Parasta just lenkin liki lopussa; uunituore korvapuusti, kahvi ja Garminin rannesykemittarin lukemat





                                      Mari


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti