Ilman haasteita elämä olisikin tylsää

Hui, kuinka nopeasti aika onkaan vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta. Syitä on monia, mutta suurin syy on varmasti se, että olen selkeästi ollut hieman alavireinen muutamina menneinä päivinä. Siis omasta mielestäni, ja silloin ei oikein runosuoni syki ja tekstiä synny, vaikka aiheita olisikin. Alavireisyyttäni tuskin on kukaan ympärilläni huomannut eikä tällaisia hetkiä ole kuin kerran kymmenessä vuodessa, jos silloinkaan. Peruspositiivisena ihmisenä löydän pieniä iloja ja ilon aiheita nopeasti, vaikka elämä ei aina sujuisikaan siten kuin olen suunnitellut. Mottoni onkin, että kun iloitsee pienistä, voi iloita usein. 

Elämäntapojeni muutos on yksi jatkuva aihe iloon. Olen tyytyväinen menneistä kolmesta vuodesta uuden elämäntavan parissa ja odotan uteliaana mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Moni aloittaa aina kesän jälkeen uusia harrastuksia, mutta minä se kävin tuttuun tyyliin salilla oli aurinkoista tai ei. Sen sijaan loppukesästä aloitin hieman erilaisen treeniohjelman. Sen avulla on tarkoitus lisätä kroppani liikkuvuutta ja joustavuutta siinä samalla, kun lihaksetkin muokkaantuu.

Teistä varmaan tuntuu, että toistan itseäni. Aina vaan on samat tavoitteet. Ja tavallaan toistankin, sillä kun tavoitteena on toimiva, hyväkuntoinen kroppa niin tie on pitkä ja tekemistä riittää. Tavoite on ja pysyy liki samana vuodesta toiseen ja ainoat vaihtelut tulevat silloin, kun minusta löytyy uusia viilattavia kohtia. 20 vuotta erittäin vähällä liikkumisella ja suurella määrällä istumatyötä ovat tehneet tehtävänsä ja tilannetta ei korjata noin vain. On jäykät nilkat ja nivuset, notkoselkä, vihoitteleva ja vino häntäluu, eteenpäin työntynyt vasen hartia, joka kiristää koko vasenta puolta alkaen yläselästä ja vaikuttaen pään asentoon, paikat ei veny vaikka venyttelisi kuinka. Tai no, ainoa venyvä osa on ylisuuri nahka kymmenien menetettyjen kilojen jäljiltä (nauraa). On tässä listaa kerrakseen mitä korjata enkä tiedä tuleeko ikinä valmista.

Tällä kertaa treeniohjelma on osteopaattini Harri Röynän (Osteomic) luomus. Sisältää tätä tähän astikin ollutta 'bodausta' rautojen parissa, josta tykkään paljon ja sitten ihan perusjumppausta, josta tykkään vähän vähemmän (nauraa). Vähemmän siksi, että en ole kovin taipuisa ja joustava. Liikkeet ovat siten itselleni haastavia ja ahdistaa hieman, kun ei veny eikä taivu. Mutta kukapa sitä nyt olisi seppä syntyessään (nauraa) ja minunkin on syytä muuttaa asennettani, jotta tulosta tulee. Tavoitteena on siis lisätä kroppani eri osien liikkuvuutta, parantaa joustavuutta, kehittää ryhtiä ja muokkailla lihaksia.
Idea tähän koko hommaan lähti oikeastaan lihashuoltotunneista, joiden aikana pohdittiin miksi milloin mikäkin paikka on kankea, kireä, jumissa ja välillä särkeväkin ja sain yksittäisiä venyttely- ja jumppaohjeita näiden korjaamista varten. Koska näitä yksittäisiä ohjeita ja myös ongelmakohtia oli useita niin kysyin erään kerran, että voisiko osteopaattini tehdä minulle niistä koosteen tai jopa ohjelman, joka sisältäisi nuo kaikki ohjeet ja jossa keskityttäisiin koko kroppani ongelmakohtien korjaamiseen.
Siitä se lähti ja nyt ohjelma sisältää muun muassa selän ojennuksia pallon päällä pitkällä liikeradalla niin, että myös pää liikkuu ja kädet on siis alaselän päällä, päkiöille nousuja korokkeen päällä, istumaannousuja jalat salmiakkina, selällään jalkojen ja lantion nostoja, polven ojennuksia vuorojaloin niin, että lantio on ylhäällä ja suorana (ja pysyy kaikissa toistoissa), niskan ojennuksia ja pään kallistuksia. Näitä siis sen lisäksi, että pumppaan myös sitä rautaa ylös, alas ja sivulle pääosin vapailla painoilla ja keskivartaloa vahvistaen.

Vapaat painot; niistä minä pidän :-D

Jumppapallo on kehoystävällinen väline

Niskavenytys; liike joka tahtoo unohtua ja jota voi harrastaa missä vain

Ei veny, ei jousta... meh :)

Näin päin olen pallon kanssa sinut, mutta toisinpäin kaikkea muuta :-D

Ohjelma on kaksijakoinen, liikkeitä on 4-5 per kerta, salikäyntejä 4 viikossa. Ykkösviikko painottuu jumppaukseen ja kakkosviikko sitten taas enemmän siihen bodaukseen. Mainittakoon nyt vielä, että en oikeasti bodaa, mutta tykkään kyllä ryskiä rautojen parissa (nauraa).
Hiki tulee joka kerralla, sillä vaikka liikkeitä on vähemmän per käynti kuin aikaisemmissa ohjelmissani teen ne intensiivisesti ja hyvällä sykkeellä. Vielä tässä vaiheessa olen hieman epätoivoinen, että saanko ikinä itseäni pallon päällä maatessani taipumaan pallon muotoa seuraillen, onnistuuko istumaannousut jalat salmiakkina rennosti ikinä ja osaanko koskaan tehdä oikeanlaista etukyykkyä. Nyt ensimmäisen kohdalla tunnen olevani kuin rautakanki, toisen kohdalla polvet ei taivu lähellekään lattiaa ja viimeisen kohdalla etukyykky on lähinnä pyllistystä muistuttava kummallinen asento (nauraa). 

Iloisesti teen tätäkin ohjelmaa ja odottelen tuloksia. Haasteita on, mutta ilman niitä elämä olisikin tylsää. Nykyinen ohjelma on edellisiin verrattuna hieman erilainen, mutta vaihtelu virkistää. Sisältää kuitenkin tekemisen meininkiä ja sellaisesta minä pidän!  

Miten teillä on kesä sujunut? Onko syksyllä ajatuksissa aloittaa jokin uusi harrastus tai tehdä iso muutos elämäntavoissa? Syksy kun on hyvä aika startata uusia juttuja.

                                       
                                                 Mari

Tänään(kin) on hyvä päivä!

Tänään(kin) on hyvä päivä! Ja juhlapäiväkin! Itselläni on syitä hymyyn liki joka päivä, mutta juhlapäiviä harvemmin. Se miksi tänään on juhlapäivä johtuu siitä, että uusi elämäntapani täyttää tänään kolme vuotta. 
Hui, kuinka aika rientää! Päivääkään en vaihtaisi pois enkä muuten kaipaa yhtään siihen aikaisempaan elämäntapaani. Tämä on paaaaljon mukavampi tapa elellä ja itse olen energisempi ja terveempi. Sekä mieleltäni että keholtani. Tykkään tästä.

Uuden elämäntapani lisäksi Kahvakuula kainalossa -blogi täyttää vuosia; kokonaista kaksi vuotta! Kaksi vuotta on sekin pitkä aika. Ensin kaksin Maijun kanssa ja sittemmin yksin yrittäen ja blogiin on riittänyt aiheita kirjoittaa. Tunnustan kyllä, että välillä on hetkiä jolloin tuntuu, että aiheita ei ole tai niitä ei vaan itse näe sillä hetkellä. Mutta siinä tilanteessa auttaa se, että te lukijat olette olemassa. Innovaatio kirjoittaa lähtee itsestä ja halusta kertoa muillekin niistä jutuista, jotka tuottavat itselle hyvää oloa ja hymyn huulille. Mutta myös siitä, että tietää aina jonkun lukevan kirjoituksia kiinnostuneena. En koskaan halua kirjoittaa julistamalla tai paatoksella vaan ilolla, positiivisella asenteella, tuomalla esiin vaihtoehdon ja testaamalla itse. Se mikä toimii itselläni ei välttämättä toimi toisella, mutta avoimin mielin kannattaa kokeilla. Niin minäkin teen. Jotkut testauksista ovat lyhyitä eivätkä tuota sen pidempää yhteistyötä tai pysyvyyttä (esim. jakso Itäkeskuksen SATS Elixiassa) ja jotkut taas jäävät elämään pidemmiksi ajoiksi. Jälkimmäisiä on hurjasti paljon enemmän ja ovat pysyvämmin osa elämääni.

Tästä eteenpäinkin toivon, että on syytä hymyyn. Usein eikä vain juhlapäivinä. Siis sekä itselläni että teillä lukijoilla. Elämäntapa, liikunta, vaatteet, kauneus, hyvinvointi ja itsensä hemmottelu pysyvät elämässäni ja blogin aiheina jatkossakin. Pyrin pysymään innostavana ja kirjoittamaan positiivisella asenteella edelleen ja laajentamaan mm. yhteistyötä jo olemassa olevien yhteistyökumppanien kanssa. Toki tavoitteena on tuoda myös kaikkea uutta ja kivaa, jos sellaista on tapahtuakseen ja siitä on kiva kirjoittaa. 

Iso kiitos kaikille tähän asti blogia lukeneille!

Jotakin pientä ja erilaista. Elokuusta marraskuun loppuun (2015) Kahvakuula kainalossa -blogin kirjoituksia kommentoineiden kesken arvon kaksi yllätyspalkintoa per kuukausi. Keskustelu ja kommentointi hyvässä hengessä on tervetullutta jatkossakin!

Tykkään tästä. Siispä jatkan. Hymyä päiväänne!

                                                          Mari

Smoothie sopii jokaiselle

Kaikki varmaan tietävät smoothien. Tuon useimmiten marjoista ja/tai hedelmistä ja/tai vihanneksista ja/tai kasviksista valmistetun juoman, joka valmistetaan tehosekoittimessa paksuksi juomaksi. Nopea valmistaa ja vain mielikuvitus on rajana raaka-aineille ja esillepanolle. Voidaan juoda ympäri vuoden, koska raaka-aineita on aina tarjolla. Tosin kaikkia aineksia ei ole tarvetta sekoittaa keskenään vaan osan voi käyttää smoothien koristeluun ja syödä sellaisenaan juoman kanssa. 
Hyvä ja helppo tapa syödä marjoja, hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia, jos näiden napostelu sellaisenaan ei ole mielekästä.

Sateisen päivän aamun avaus

Itse juon smoothien pääsääntöisesti aamupalaksi, mutta välillä saatan tehdä sellaisen välipalaksikin. En juurikaan mieti miltä valmis juoma näyttää, mutta toiset tekevät smoothie-taidetta. Silmä kyllä lepää niissä taideteoksissa, mutta omissa ei niinkään (nauraa).

Jos ei juoma itsessään ole värikäs väriä saa
pinnalle lisätyillä värikkäillä marjoilla ja hedelmillä

Smoothieni yhtenä perus raaka-aineena toimii Laitilan ProEgg munanvalkuainen tai Laitilan ProEgg Smoothie, jossa on tarjolla omena-vanilja tai mustaherukka-mustikka makuvaihtoehdot. Joukkoon pistän myös joko banaanin tai avokadon riippuen kumpia kotoa löytyy. Sitten lisäilen marjoja mieleni mukaan, joskus proteiinijauhetta sakeuttamaan ja minttua. Tykkään mintusta ja sitä aika usein kotoani löytyy. Kanelia ripottelen sekaan joskus, jos smoothien pohjana on valmis smoothie ja makuna omena-vanilja. 

Tehosekoittimena on tällä hetkellä Kenwoodin K1 -mallin tehosekoitin, jossa on mukavan iso ja tukeva lasikannu. Laite jaksaa sekoitella vähän sakeammatkin smoothiet sileäksi nopeasti. Valmiin smoothien kaadan yleensä lasiin tai mukiin, mutta jos smoothiestani on tullut sakea tai vaahtomainen kippaan sen lusikoitavaksi kulhoon mieluummin kuin lasiin.

Vihersmoothie sisältää lehtikaalia, pinaattia,
minttua, banaania ja ananasta.
Laitilan ProEggSmoothiet pakkauksineen.

Tehosekoitin ja smoothien valmistuksen
raaka-aineita eri variaatioineen

Oma suosikkismoothieni taitaa olla ihan marjoista tehty smoothie. Lempimarjani kun ovat mustaherukka, vadelma, karpalo ja mustikka ympäri vuoden. Valmis juoma on mukavan värinen ja juoma itsessään pirteän raikas. Niin ja tyrnimarjoilla saa kivasti lisäpotkua, mutta niitä kannattaa lisätä varoen! 

Tässä oli pieni tilkka porkkanamehua. Antoi tuon lievän porkkanan punaisen värin :-)

Suosikkismoothieni;
mustaherukka, vadelma, Laitilan munanvalkuainen, avokado ja mustikka.
Tässä kuvan smoothiessa lisäksi proteiinijauhetta, jolloin smoothiesta tulee sen verran sakea,
että on helpompi lusikoida suuhunsa kuin juoda.

Kuvan suosikkismoothien ohje:

150 grammaa munanvalkuaista (esim. Laitilan ProEgg valkuaista)
15   grammaa proteiinijauhetta 
200 grammaa marjoja oman mielen mukaan (osa sekaan ja osa koristeluun)
1     kpl avokado
minttua oman mielen mukaan

Kaikki ainekset koristeluja lukuunottamatta tehosekoittimeen ja pyöräytetään sileäksi. Kaadetaan tarjoiluastiaan, koristellaan ja nautitaan pois. 
Osallistun tällä suosikkismoothieni reseptillä nu3:n Smoothielicious -kilpailuun, jossa etsitään parhaita smoothieta (https://www.nu3.fi/blog/smoothielicious/) ja jossa on tavoittelemisen arvoinen palkinto (olisi kyllä käyttöä!). 

Smoothie sopii jokaiselle. Sen kun voi valmistaa sellaiseksi, kun itse haluaa ja niistä raaka-aineista, jotka ovat itselle mieluisia.


                                             Mari

Pienellä vaivalla hyvä olo

Kesälläkin ihoni ja kroppani kaipaa huoltoa ja kosteutta. Kun ei aina ole mahdollisuutta päästä jonkun toisen käsiin hemmoteltavaksi, on siitä huolehdittava itse. Otan tällaisen hetken yleensä saunomisen yhteyteen, jolloin se ei vaadi isompia järjestelyitä.

Ennen saunaa kuivaharjaan itseni päästä varpaisiin niin, että iho punoittaa lievästi. Alkuun inhosin kuivaharjausta, kun se tuntui jotenkin turhauttavalta, mutta sittemmin on mieli muuttunut. Lienee syynä se, että hommaan on tullut hyvä rutiini, löytyi hommaan sopiva väline ja iho tuntuu saavan elinvoimaa mukavasti. Tuntuu hyvältä, kun pintaveri kiertää.

Pitkävartinen harja kuivaharjaukseen, Joik -sokerikuorinta, Nivean kosteuttavat aineet

En ole hirveä löylyjen ystävä, mutta saunassa ne kuuluvat kyllä asiaan. Vaikka vain sen 10 minuuttia mitä jaksan lauteilla olla (nauraa). Lauteilla oloajan saatan käyttää hyödykseni niin, että samalla liotan jalkani, jotta pehmenevät huoltoa varten, jos sellaisen aion tehdä. Mutta tätä useammin on mukana jokin löylytuoksu, joka levittää miellyttävän tuoksun ympäristöönsä. Saunavastakin ajaisi saman asian, mutta vastan oikea idea menee kohdallani hukkaan, kun olisi siis vain tuoksua tuomassa. 

Saunajuttuja

Löylyhetken jälkeen on vuorossa vartalon kuorinta kaulasta alaspäin. Tällä hetkellä lemppareitani ovat kaksi sokerikuorintaa; Joik -merkkinen, joka tuoksuu greipille ja mandariinille sekä Rento -merkkinen, joka tuoksuu mustikalta ja vähän mintultakin. Käytän siis sokeria, mutta ulkoisesti (nauraa). Molemmat sokerikuorinnat elvyttävät pintaverenkiertoa, kuorivat mukavasti vartalon ihon ja jättävät sen pehmeäksi, kun on huuhdellaan lämpimällä vedellä. 

Jalat kuorin erikseen jaloille tarkoitetulla kuorintavoiteella, joka sekä kuorii että virkistää. Ja tuoksuna on useimmiten minttu tai piparminttu.

Kuorinnan jälkeen ihoni ei kaipaa erillistä pesua, mutta kosteusvoidetta kyllä. Sekä vartalo että jalat siis. Kroppaa en yleensä sekä kuori että pese erillisellä pesuaineella, sillä ihoni on sen jälkeen vielä kuivempi kuin normaalisti. Kosteusvoiteen tulee olla molemmissa tapauksissa hyvin levittyvä ja kosteuttava sekä erinomaisesti imeytyvä. Niin ja tietysti tuoksun on miellytettävä käyttäjäänsä.

Rento -tuotteista sokeri- ja jalkakuorinnat, Ziajan kosteusvoide ja Lumenen jalkavoide

Tuntuu ehkä hirveän aikaa vievältä touhulta, mutta ei sitä oikeasti ole. Kaikkia osa-alueita ei tarvitse käsitellä samalla kertaa, mutta toki menevät siinä samalla, kun kerran aloittaa. Eikä vaadi saunaa (etenkään rantasaunaa), kun voi tehdä kylvyn tai suihkun yhteydessä. 

Pienellä vaivalla hyvä olo. Pitää siis se pieni tekemisen vaiva nähdä, mutta on sen jälkikäteen tulevan hyvänolon tunteen arvoista. Ja se hyvä olo on kuitenkin kokonaisvaltaista, vaikka vartalon ihoa ja joskus myös jalkoja huolletaan.

Tuotteen tuoksu on itselleni yksi tärkeä tekijä, sillä on mukava tuoksua hyvältä. En käytä nykyisin enää hajuvesiä, kun iän myötä olen herkistynyt ja tullut ns. hajuherkäksi eli mitä voimakkaampi hajuvesi, sitä enemmän tuntuu siltä, että olisin juonut kyseistä ainetta eikä se tunnu kivalta laisinkaan. Joten kosteusvoiteet ja niistä ne luonnollisimmat tuoksut omaavat ovat se minun juttuni. Hyviä tuotteita löytyy suhteellisen edullisesti, ja kannattaa kokeilla useita, että löytää ne omat suosikkinsa. 

Illalla on mukava mennä nukkumaan hyvältä tuoksuvana ja kauttaaltaan pehmeänä!

Miten siellä blogin lukijoiden keskuudessa vartaloanne hellitte? Onko mitään mukavaksi koettuja rituaaleja tai lempparivoiteita? 

                                          Mari

Iltapalaksi gluteenittomat banaani-kookosletut

Tänään oli aamupäivällä jotenkin voimia vienyt treeni. En tiedä oliko syynä helle vai mikä, mutta loppupäivä sujui puolella liekillä. Noh, sinänsä ei haitannut, kun ei ollut suunniteltua ohjelmaa, joten lepo tuli varmasti ihan tarpeeseen.

Illalla mietin, että mitä sitä söisi iltapalakseen; puuroa vai riisikakkuja. Jotenkin kumpikaan ei innostanut ja yhtäkkiä mieleen tuli paistaa lettuja. Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Ensin etsin reseptin, jolla valmistaa vehnäjauhottomia lettuja, sillä kaapissani ei ole ollut vehnäjauhoja moneen vuoteen eikä niitä sinne taida enää koskaan ilmestyäkään. Resepti löytyi Hanna Sumarin blogista (linkki blogiin ja kyseiseen ohjeeseen) ja nopea vilkaisu ohjeeseen kertoi, että pääraaka-aineita löytyi ja loput saattoi sitten soveltaa.

Niinpä helteisen päivän päätteeksi paistoin itselleni aikamoisen proteiinipommin iltapalaksi! Mutta hyviä olivat lettuset ja teen näitä joskus kyllä lisääkin.

Gluteenittomat banaani-kookosletut

Alkuperäinen ohje sisälsi hieman eri määrät aineksia, mutta tässä tuunaamani versio:

• 2 kpl banaania
• 1 kpl kananmuna
• 50 gr kookoshiutaleita
• 100 gr Laitilan ProEgg Smoothieta (makuna mustikkamustaherukka)
• 1/2 dl Laitilan ProEgg valkuaisjauhetta (makuna creamy-orange)
• 1/2 dl proteiinijauhetta

Kanelia lisäsin taikinaan ja myös valmiiden lettujen päälle. 
Paistamisessa käytin neitsytkookosöljyä, joka helteessä olikin sopivan juoksevaa jo purkissaan.
Ja mustikoita en lisännyt taikinaan vaan tarjoiluvaiheessa lautaselle yhdessä jäätelön kanssa.

Alkuperäinen ohje on varmasti erinomainen sellaisenaan, mutta nyt ei ollut kaikkia ohjeen aineksia kotosalla, joten tuunailin mieleni mukaan niillä aineksilla mitä oli tarjolla. Proteiinijauheet voi jättää tästäkin ohjeesta pois, jos niin haluaa. Itse halusin proteiinijauheilla taikinaa hieman kiinteämmän oloiseksi ja sellaiseksi se tulikin (nauraa). Jos haluaa makeutta enemmän niin lisää tarjoiluvaiheessa esimerkiksi vaahterasiirappia, jonka itse jätin pois, kun en niin kovin makeasta pidä.

Ainekset lettusiin

Hyvä ja tuhti herkku tuli! Ja on myös gluteeniton, sillä mikään letuissa käyttämäni ainesosa ei sisällä gluteenia. Päällimmäinen maku oli kookos, joten mikäli ei pidä kookoksen mausta kannattaa jättää kookos konaan pois niin pääsee banaanin maku oikeuksiinsa.
Ja näistähän tuli ihan letun näköisiäkin tällä kertaa (nauraa hersyvästi). Edellisen kerran kokeilun tulokset eivät silmää kyllä hivelleet, sillä näyttivät enemmän lehmän läjältä kuin lettusilta. Sinänsä yllätin itsenikin positiivisesti (nauraa).

Valmiit letut näyttivät tällä kertaa ihan letuilta paistamisen jälkeen

                                                      Mari