20 kesäkuuta 2020

Juhannus, se keskikesän juhla

Juhannus, se keskikesän juhla, on käsillä juuri nyt. 
Aurinko ja helle hellii meitä tänä juhannuksena kautta valtakunnan ja pandemian osalta annettujen rajoituksien pikkuhiljaa purkaantuessa voi alkaa vapaammin hengittää. 
Itselläni juhannus menee viime vuosina jo perinteeksi muodostuneesti kaupungissa ilman sen suurempia ohjelmanumeroita. Seurana on tällä erää yksi kissa ja kilpikonna.
Sylvi ja kissanelämää hellepötkönä
Tänään myös yllätin itseni, kun mielessäni kävi ajatus, että voisihan sitä juhannuksensa viettää toisaalla ja jonkun tai joidenkin seurassa. Liekö iän tai pandemiakaranteeniajan tuoma tunne, mutta totesin tänään kolmen sekunnin ajan villejä lupiineja ihastellessa olevani melkoisen yksin. Sitten se ajatus meni tiehensä ja puhelimeen jäi kuvat villeistä lupiineista ja kauniista juhannusruususta.
Metrossa oli jopa tilaa
Kaunis juhannusruusu vai onko tämä se hävitettävä kurtturuusu,
mutta kaunis joka tapauksessa
Mutta tiedän joutuvani asiaa (eli tuota kolmen sekunnin ajatustani) kyllä käsittelemään, kun analyyttisenä ihmisenä ei moista voi noin vaan ohittaa ja unohtaa (hymyilee). 
Luonto antaa meille nyt paljon kaunista katseltavaa (ja kuvattavaa). Ja kilpikonnalle tuoretta syötävää, jota tuo matelija ilolla haukkaa suuhunsa ulkoillessamme. On myös hienoa seurata somen välityksellä ystävien ottamia upeita juhannuskuvia kuka mistäkin. Monta upeaa kuvaa on jo eetteriin laitettu!

Villit lupiinit on todella kauniita!

Valoisaa ja lämmintä juhannusta kaikille! 

Kuva edustaa itselleni asioita, joista Suomessa pidän ja
joista huokuu juhannus (kuva lainattu netistä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti