Kurkistus Akvamariinin showroomin tarjontaan tulevalle talvikaudelle

Viime viikolla sain tilaisuuden kurkistaa talvikauden väreihin Akvamariinin showroomissa, jossa oli esillä mm. urheilu- ja ulkoiluvaatteita eri valmistajilta.

Paikalle menin Pinkit_korkokengät -blogin Maijun kanssa ja yhdessä ihmettelimme, mitä kaikkea showroomissa oli esillä. Tällä kertaa mm. Haltin, Merrellin, Haglöfsin urheilu- ja ulkoiluvaatteita sekä Nivean ja ZeroPointin tuotteita (muutamia mainitakseni).

Showroomin satoa

Nivea on panostanut tuotepakkauksiin ja mm. huulirasvat ovat ihan syötävän oloisia herkkuja. Lisäksi joulumyyntiin suunnattujen lahjapakkausten ulkoasu oli varsin raikas. Miehetkin oli huomioitu. 

Nivean huulirasvat, antiperspirantti ja lahjapakkaukset kuvakollaasissa

Urheilu- ja ulkoiluvaatteissa silmääni osuivat laskettelutakit valkoisilla pohjilla tehostettuina mustalla, harmaalla ja pinkillä värillä. Värit ovat ylipäänsä näkyviä niin päälle tulevissa kuin alle puettavissa vaatteissa. HellyHansenin välihousuissa leikitellään kivasti väreillä. Tykästyin itse.

Tulevan kauden värimaailmaa koottuna. Pinkit_korkokengät Maiju nappasi kuvaan asusteen lempivärissään :)

Talvikengät ja -jalkineet mitä näin, olivat hillitymmän värisiä, mutta talvikäyttöön ajatelluissa lenkkareissa kyllä värejä löytyi. Merrellin talvisaappaat miellyttivät kaikki silmääni ulkoasunsa puolesta ja musta, korkeavartinen jalkine vei sydämeni sporttisuudellaan ja linjakkuudellaan. 

Kenkää, laukkua ja reppua tarjolla olevissa väreissään. Pikkuinen, pinkki reppu Haglöfsiltä on ihastuttava!

Mukava ja mielenkiintoinen kurkistus tulevan talven tarjontaan urheilu- ja ulkoiluvaatteiden osalta. Materiaalit näissä vaatteissa ovat kyllä kaikki miellyttäviä ja käyttötarkoitukseen sopivaksi mietittyjä. Talven jalkineet ovat nekin materiaaleiltaan sellaisia, että eivät vaihtuvista säistä kyllä hätkähdä.
Ulkoilu ei siis ainakaan vaatteista ja jalkineista ole kiinni ensi talvenakaan! Ja värit ovat mukava piriste aina sekä katukuvassa ja laskettelurinteissä.

                                 
                                                Mari

Käyttökokemuksia Garmin Forerunner 15 -juoksukellosta

Tovi on vierähtänyt siitä, kun sain Garminin Forerunner 15 -juoksukellon testattavakseni. Kesän kynnyksellä ja aikana kello oli lähinnä ranteessa koristeena, mutta askelia sillä mitattiin silloinkin. Taannoin sain itsestäni irti ja järjestin hetken aikaa tutustuakseni astetta paremmin käyttöoppaaseen ja itse kellon toimintoihin, mutta en vieläkään ole täysipainoisesti pystynyt hyödyntämään kaikkia kellon sisältämiä ominaisuuksia. Muun muassa alkukesän leikkausoperaation jäljiltä ylävatsaani koristaa tähystysleikkausarpi, joka ei tykkää niin yhtään siitä, että käyttäisin sykevyötä, jotta saisin sykettä mitatuksi. Olen toki käyttänyt, mutta miellyttävää se ei ole toistaiseksi.

Garmin Forerunner 15 -juoksukello ja saatavilla olevat koko- ja värivaihtoehdot

Mutta mitä tulee juoksukelloon niin päivittäiset askeleet, kilometrit ja kalorit mittaa moitteettomasti eikä siinä ole mitään valittamista. Ei ole siis kellon vika mikäli päivän askeleet eivät täyty tai mitään mittaroitavaa ei löydy (nauraa).
Sykkeenkin mittaa kivasti kunhan saat ensin sykevyön asennettua (helppoa) ja määriteltyä sijaintisi (vaatii kärsivällisyyttä odottaa). Jälkimmäinen ominaisuus on vähän ärsyttävä, koska kestää joskus kauankin ja katoaa mikäli joudut matkasi mittaamisen keskeyttämään syystä tai toisesta hetkeksi.
Kello pysyy kädessä hyvin ja hihna ei pääse itsekseen aukeamaan (kuten aktiivisuusrannekkeen kanssa satunnaisesti) ja kellonaikakin vaihtui näppärästi, kun pisti kellon etsimään sijainnin (matkoilla hyvä ominaisuus); automaattisesti en huomannut vaihtoa tapahtuvan.

Päivän askeleet yhteensä, päivän askeltavoite, päivän kilometrit ja kulutet kalorit

Kello on ollut matkassani yöt ja päivät, maalla ja vedessä. Ainoa hetki, jolloin otan kellon ranteestani pois, on laitteen lataushetki. Akku on ladattava viiden viikon välein vähintään ja mikäli GPS-toimintoa käyttää, on lataus tehtävä useammin. Lataus-/datakaapeli on tietokoneen USB-porttiin sopiva oma kaapelinsa, joten sitä ei kannata unohtaa kotiin lataushetken ollessa käsillä. Nykyisin on kyllä vaikka millaista adapteria ja kaapelia oltava matkassa, että pärjää reissuillaan laitteet toimintakykyisinä.

Seuraava askel omalla kohdallani olisi hyödyntää mahdollisuutta seurata sykettä lenkeilläni ja sen teenkin heti, kun arpeni ylävatsassani on armollinen sykevyön käyttämiselle. Lisäksi pitää opetella hyödyntämään tilastot, jotka saa kerättyä erittäin kätevästi Garmin Connect -kuntoiluyhteisöön. Sivustolla on kattava paketti erilaisia valmiita tilastoja; itselle jää vaivaksi ajoittain synkronoida tiedot sivustolle ja käyttää kertyneitä tilastoja omaksi hyväksi. Siihen tarvitaan sitä kuuluisaa aikaa... Ja toki mielenkiintoakin. Kaikkihan eivät tykkää tilastoista yhtään.

Yhteenvetona ja verrattuna Garminin Vivofit aktiivisuusrannekkeeseen tämä juoksukello vaatii käyttäjältään innokkuutta ja hieman syvempää mielenkiintoa hyödyntää laitteen monia ominaisuuksia. Helppoja käyttää molemmat, mutta ehkäpä Vivofit on näistä se huolettomampi ja ominaisuuskammoiselle helpompi laite.

Garmin Vivofit -aktiivisuusrannekkeet ja Forerunner 15 -juoksukellot ranteissa. Ihanat värit!

Liikkua voi ilman ranneketta, kelloa tai mitään mittaria, mutta itsestäni on mukava mitata. Niin askeleita, matkaa kuin kaloreitakin. Ei tarvitse arvuutella, kun voi katsoa lukemat. Yksinkertaista ja helppoa!

Lisätietoja Garminista ja tuotteista alla olevan linkin takaa:

Garmin.fi

                                                        Mari

Uutta intoa ja motivaatiota syksyn kuntoiluihin uudella ruokavalio- ja treeniohjelmalla

Taas on aika uusien kujeiden! Omalla kohdallani se tällä kertaa tarkoittaa sitä, että lahjoin itseäni synttäripäivän kunniaksi uudella treeniohjelmalla ja ruokavaliolla, jonka kesto on 3 kuukautta. On siis syksylle tekemistä ja olenkin taas intoa täynnä liki halkeamiseen asti! (nauraa).
Mutta totta se on, että ihan uudenlainen into ja motivaatio on taas päällä, kun kädessä on uudet ohjelmat. Koko ajanhan sitä tässä on edetty kiloja kadottaen ja eletty terveellisesti, mutta uudet tuulet on aina piriste päivään.

Aamu-uninen jumppari

Tämän kertaisia ohjelmia edelsi kuukauden omatoiminen jakso, jolloin toki söin vakiintuneen ruokarytmini mukaisesti ja terveellisesti, mutta en noudattanut mitään tiukkaa ohjelmaa. Liikuin myös paljon, ja pidin jopa viikon pituisen tauon salitreeneistä. Homma siis sujuu nykyisin hyvin, ainakin omasta mielestäni, ilman mitään ohjelmia, mutta kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut niin tämä tapa on itselleni se toimivin tapa. Se, kun joku toinen tekee minulle ohjelmat ja minä vain noudattelen niitä kirjaimellisesti. Helppo ja itseäni motivoiva tapa, josta tuskin ihan heti tulen luopumaan, vaikka omatoimiset jaksot saattavatkin ajan kuluessa pidentyä.

Uusi ruokavalio sisältää päivätasolla yhteensä 1600 kaloria ja on sisältönsä puolesta suorastaan herkullinen. Vaihtoehtoja on, joten ruokavalio ei ole niin rajattu kuin aiemmat ovat olleet. Lisäksi välipalaan olivat eksyneet sanat leikkele ja juusto. Ihan piti kahteen otteeseen lukea, että ymmärsinkö oikein vai onko kyse vain vilkkaan mielikuvituksen tuotoksesta. Sekin olisi mahdollista, sillä en ole kahteen vuoteen ostanut juustoa kotiini ja leikkeleiden käytöstäkin on reilu vuosi.
Tässä välipalassa näkkileipä tai riisikakku jää kyllä kakkoseksi, vaikka siellä pohjalla onkin!

Oih, välipala!

Ruokavalio on nyt hieman erilainen aikaisempiin verrattuna, sillä hiilihydraatteja nautiskelen tasaisemmin joka aterialla. Katsotaan miten se toimii ja millaisia tuntemuksia herättää.
Sen voin sanoa, että nälkää en tule näkemään, sillä varsinkin lounas ja päivällinen ovat lautaselle koottuna melkoisen kokoisia kasoja. Siinä voi silmät pyörähtää osalla, kun ne pyörähtävät hämmästyksestä minullakin.

Treeniohjelma on omasta mielestäni taas hyvin monipuolinen ja koukuttava. Toistoja on lisätty, mutta pysytään perusliikkeiden parissa. Ikään kuin palattaisiin hieman taaksepäin ja elämäntaparemontin alkuaikoihin. Kuntosalikertoja on 2-3 viikossa ja kun kerran saan valita, niin sehän tarkoittaa kohdallani tuota kolmea kertaa. Lisäksi muuta liikuntaa on runsaammin ja ulkoilupainoitteisesti lepopäiviä (2 kpl/viikko) unohtamatta.
Salitreeniohjelmaan sisältyy yksi 'pumppipäivä', jota katsellessa tuli jo liki hiki otsalle. Siinä puserretaan naisesta mehut kyllä irti joka kerta, joten tiedossa on varmasti jäykkiä ja kipeitä lihaksia.
Mutta tykkään jo valmiiksi. Sellainen sopii mulle, että voin haastaa itseni ja ottaa kropastani mittaa.

Uuden ohjelman pariin tästä

Ja näillä ohjelmilla mä pötkin sitten joulun kynnykselle asti. Tavoitteena on ohentua vielä hieman nykyisestä ja kiinteyttää numeroa liian suureksi jäänyt nahkani lihaksia kadottamatta. 
Ennen kaikkea tavoitteena on voida hyvin kuten pari viimeistä vuotta. Ja ylläpitää jo saavutettua.

Ryhti on parantunut huomattavasti

Tästä on lähdetty ohenemaan aikanaan...

Ah, on tää elämä vaan niin kivaa! Ei haittaa tuulet eikä tuiskut vaan positiivisin mielin edetään syksyn kimppuun ja kohti joulua.

Mitä suunnitelmia teillä blogin lukijoilla on syksylle oman hyvinvointinne osalta? Miten ylläpidätte motivaatiota ja intoa kuntoilla?


                                          Mari

Sunnuntaikävelyllä naiselle ammatti

Sunnuntaina osallistuin tapahtumaan, jossa käveltiin naiselle ammatti. Tämä oli kohdallani toinen kerta, kun osallistuin kyseiseen tapahtumaan eikä tämä kertakaan ollut ollenkaan huono juttu. Mikäs sen parempaa sponsorointia ja tukea, kun voi samalla itse hoitaa päivän liikunnat ja tehdä jotakin hyvää!

Standi kaksikielisenä

Kävele naiselle ammatti -tapahtuma on valtakunnallinen Naisten pankin ja kirkon ulkomaanavun yhteistyönä järjestämä. Nyt jopa 27 paikkakunnalla oli mahdollisuus kävellä hyvän asian puolesta. Ja järjestyksessään tämä oli viides kerta.

Tapahtuman avulla kerätään lahjoituksia tukemaan kehitysmaiden naisten koulutusta, toimeentuloa ja yrittäjyyttä. Itse olin mukana työnantajani lahjoituksen turvin ja työkavereiden kera, mutta tapahtumaan voi osallistua kuka tahansa, joka haluaa olla mukana tukemassa tapahtuman teemaa.

Passi mukana

Kokoontuminen oli Helsingissä EY-talolla ja reittivaihtoehtoja oli kaksi: Töölönlahden ympäri (2,5km) tai lisäksi myös Eläintarhanlahden ympäri. Kiersin itse molemmat lahdet reippaasti kävellen aurinkoisesta säästä nauttien ja matkan pituudeksi tuli aika tarkalleen 5 km. 
Tapahtuman avasi kirjailija Anja Snellman, alkuveryttelyn hoiti Heidi Hietala ja tilaisuuden juontajana toimi Piia Pasanen.

Reittikartta

EY-talolle oli järjestetty myös tapahtumatori, jossa oli esillä mm. Taika-korut, Aloe vera -tuotteita, Arctic Nutrition -ravintolisiä, Lazy Lizard -verkkokauppa, Peru Shop- ja Kaiku -tuotteita.
Perinneleikit ry leikitti perinneleikein, monikulttuurinen Kassandrakuoro laulaen ja Thilé Danse -tanssiryhmä tanssien. Lapsille löytyi myös kasvomaalausta.
Kävelyn jälkeen oli mahdollisuus keitto- tai salaattilounaaseen paikan päällä.

Tapahtuman kävelyosuuteen osallistuneita

Tarkempia tietoja linkkien takaa:
Kävele naisella ammatti

Naisten pankki

Mukava, leppoisa tapahtuma hyvän asian puolesta. Juuri sopiva reippailu ja sunnuntaikävely!

                                              Mari

Elämäntaparemonttia ei tarvitse tehdä yksin

Elämäntaparemontti ei tapahdu yhdessä yössä. Itse päätös odottaa toteutumistaan ja useimmilla luultavasti muhii jossakin korvan takana pelkkänä toiveena kauan, kunnes sitten yhtäkkiä tulee se päivä, että aloitat. Se, että mielessä on ajatus siitä, että pitäisi tehdä jotain, on jo hyvä alku. Silloin on tiedostanut, että haluaa voida elämässään hyvin ja huolehtia terveydestään.
Elämäntaparemontti ei aina vaadi pohjalleen suuren suuria määriä kiloja tai valtavia muutoksia, sillä se voi koostua pienistäkin omaa elämää parantavista muutoksista. Remontin tarve ja erityisesti muutos lähtee omasta itsestä. Aina. Matkallaan kohti tavoitetta on pistettävä itsensä likoon ja luultavasti astuttava niin sanotulle epämukavuusalueelle, mutta se kannattaa. Täysin yksin matkaa ei tarvitse taittaa, mikäli niin ei halua. Lähimmäisten ja ystävien tuki on tärkeää, samoin kuin vertaistuki.

Omalla kohdallani, ja tällä remonttireissullani, olen saanut tukea monilta ystäviltäni läheltä ja kaukaa. Olen siitä vilpittömästi iloinen ja pidän sitä mittaamattoman arvokkaana asiana. Se on yksi iso tekijä siinä, että remonttini on edistynyt näin mutkattomasti ja tulosta on tullut. Yksin tämä remontti olisi ollut reippaasti raskaampi taival.

Esittelen tässä yhden tukena elämäntaparemontissani vahvasti seisoneen ihmisen, Laura Simolan. Lauran nimi on vilahdellut kirjoituksissani muutamaan otteeseen ja kysehän on hyvästä ystävästäni ja henkilökohtaisena valmentajanani toimivasta henkilöstä. Laura ei ole yksinoikeudella vain minun PT:ni ja voin hyvillä mielin suositella häntä kaikille, jotka haluavat saattaa itsensä kuntoon, tehdä vaikka elämäntaparemontin tai suunnata kohti fitness-kisoja.

Laura (kuva: Tomi Rehell)

Olen tuntenut Lauran jo vuosia. Tapasimme ensin työn merkeissä ja sittemmin olemme pysyneet hyvinä ystävinä. On ollut hieno seurata Lauran tietä kohti upeata fitness -uraa ja menestystä. Upeaa ja määrätietoista toimintaa, jota jaksan ihaillen katsoa. 

Marraskuun lopussa tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Laura aloitti Fitfarmin leivissä ja neljä vuotta on painoja nosteltu erittäin aktiivisesti. Tätä aiemminkin Laura on ollut aktiivinen liikkuja erilaisten lajien parissa, mutta kuntosali on kuulunut enemmän tai vähemmän ohjelmaan kymmeniä vuosia.
Se, miten Laura on päätynyt body fitness -kilpailijaksi, on tapahtunut Lauran ensimmäisen PT-treenin yhteydessä pari vuotta takaperin, kun valmentaja oli udellut, että voisiko ajatella tähdättävän body fitness-kisoihin. Ensin asialle oli tullut naurettua, mutta niinhän ne parhaimmat kipinät taitavat syttyä, kun itse vähiten uskoo homman olevan mahdollista. Näin kävi itsellenikin elämäntaparemonttini kanssa. Laurahan heitti ilmaan tuoreena personal trainerina, että voisin olla hänen ensimmäisiä PT -treenattaviaan (koekaniini) ja minä siihen, että ei ikinä, en pysty, kuolen kuntosalilla ja mitä kaikkia muita tekosyitä silloin keksinkään. En voi olla kuin tyytyväinen, että tuollainen lause ilmaan lennähti taannoin...

Joka tapauksessa kaksi vuotta tuosta treenistä ja valmentajan kysymyksestä, olikin sitten Lauran takataskussa ensimmäisten body fitness-kisojen Fitness Classicin +45 -vuotiaiden masters -sarjan Suomen mestaruus (keväällä 2014). Niin kuin aivan huippu juttu! 
Ja kilpailu-ura jatkuu. EM -kisoista ei tullut menestystä, mutta nyt Laura valmistautuu aivan piakkoin pidettäviin yleisen sarjan SM-karsintoihin ja masters -sarjan MM-karsintoihin. Ja perään lokakuussa ovat heti MM-kisat ja viikon päästä tästä SM-kisat. Riittää tavoiteltavaa kyllä.

Saan tavallaan seurata tätä Lauran valitsemaa, haastavaa matkaa aitiopaikalta. Lauralla on nyt menossa vaihe tinkimätöntä treenausta kohti tavoitetta hyvän valmentajan silmien alla (Jari Mentula - Fitfarm). 
Päätös, tavoite, treeniä, ruokaa ja lepoa. Siinä se Lauran noudattama metodi on yksinkertaisuudessaan ja näistä saan osani myös itse, kun kuntoremontoin itseäni Lauran tekemin ohjein. 
Metodia voi erinomaisesti soveltaa tehdessään pientä tai suurta elämäntaparemonttia. Siinä ei vaadita kovia kisadieettejä vaan yksinkertaisesti päätös, tavoite, treeniä/liikuntaa, ruokaa ja lepoa. Kisaaminen vaatii sitten jo enemmän ja siihen lähtiessään pitää olla lujasti sitoutunut. 
Muutos onnistuu varmasti, kun uskoo itseensä, katselee elämää positiivisin mielin, tarttuu toimeen ja pitää tavoitteen mielessään. Sitä Laurakin on tehnyt; lähtenyt toteuttamaan itseään ja upeasti kääntänyt vaikeudet elämässään voitokseen. Vastoinkäymiset, suuretkin sellaiset, ovat antaneet puhtia treeneihin ja se on tuottanut hienoa tulosta.

Itse seuraan hieman jännittäen miten mahtaa tulevissa kisoissa käydä, mutta samalla iloitsen puolesta ja myös ihailen toisen valtavaa innostusta ja työn määrää tavoitteidensa saavuttamiseksi. 
Innostus ja vahva sitoutuminen siihen mitä tavoittelee, on kivasti tarttuvaa ja antaa potkua omalle remontilleni kohti tavoitepainoa ja hyvää kuntoa. 
Voin myös sanoa, että olen hyvissä käsissä. Kerron mitä haluan seuraavalta ohjelmaltani, noudatan saamiani ohjeita sekä ruokavalion että treeniohjelman suhteen, ja tulosta tulee. Laura on erinomainen sparraamaan ja aidosti kiinnostunut siitä, että pääset asetettuun tavoitteeseen. 

Laura nyt valmistautuessaan syyskuun karsintoihin (kuva: Tomi Rehell)

Laura keväällä (kuva: Tomi Rehell)

Laura kisalavalla ja kevään 2014 body fitness-kisojen Fitness Classicin +45 -vuotiaiden masters -sarjan Suomen mestari (kuva: Mike Sirén)

Suosittelen teille kaikille, jotka nyt mietitte, että olisi kiva saada muutama kesällä kerääntynyt kilo pois tai kohottaa kuntoaan, että harkitsette tueksenne personal traineria. Ainakin aluksi. Itse olen kokenut PT:n treenit ja ohjelmat erittäin toimivaksi tässä matkallani kohti tavoitepainoa. Kokeilen välillä selviytyä omillani, mutta palaan aina takaisin, koska koen sen niin paljon helpompana ja itselleni toimivana tapana. 
Olen siinä mielessä onnekas, että personal trainerini on juuri Laura. Henkilö, jonka kanssa kemiat toimivat, ja joka on motivoitunut auttamaan tavoitteisiin pääsemiseksi, ja jonka kanssa asiakassuhde on rakentunut toimivaksi ja vuorovaikutteiseksi. 
Mikäli yhteinen sävel ei PT:n kanssa löydy (se kun ei ole päivän selvää), ei kannata tyytyä tilanteeseen vaan kokeilla toista personal traineria.  

Itse annan suuren arvon sille tuelle, jota olen remonttiretkelläni saanut niin Lauralta kuin muiltakin. Yllättäviltäkin tahoilta. Hienoa, että elämäntaparemonttia ei tarvitse tehdä yksin!
  
Lauran tavoitat halutessasi sähköpostiosoitteesta: poweringyourlife@gmail.com. Rohkeasti ottamaan yhteyttä ja keskustelemaan omista tavoitteistaan ja ohjelmasta!

                                            Mari

Itsensä hemmottelua kosmetologin käsissä

Välillä sitä tulee puhuneeksi, että jokaisen pitäisi muistaa hemmotella itseään. Tapoja siihen on monia, mutta itselläni hemmottelu on aika pitkälle kehon, ihon ja tukkalaitteen huoltamiseen keskittyvää. Kampaajan ja kosmetologin käsittelyt ja osteopaatin lihashuolto piristävät kummasti mieltä. Samalla tulee yhdistettyä fyysinen ja henkinen rentoutuminen.
Iän karttuessa olen huomannut itsessäni sellaisen muutoksen, että olen alkanut nauttia käydessäni kosmetologilla, kampaajalla tai hieronnassa. Etenkin kosmetologilla käyminen on tullut osaksi elämääni viime aikoina, kun se ennen ei sopinut pirtaan niin millään (mikä lie asennevamma ollut...).

Kun sitä päivittäin ja viikottain pyrkii hoitamaan ihoaan kauttaaltaan mahdollisimman hyvin, on välillä mukava ottaa hommasta niin sanotusti lomaa ja pungeta kosmetologin lepotuoliin tuunattavaksi. Mikäs sen mukavampaa kuin olla vaan ja antaa ammattilaisen tehdä työnsä. Samalla voi parantaa maailmaa jutustellen ja ottaa vaikka torkut, jos siltä tuntuu (en muista, että olisin vielä ihan kuorsaukseen asti päässyt rentoutuessani, mutta liki on ollut ja kosmetologini saattaa muistaa toisin...).

Olen ajan saatossa kehittynyt hieman myös asiakkaana ja nykyisin osaan jo suuntaa antavasti kertoa millaisen tai millaisia hoitoja kaipaan. Tosin tilaan aika yleisellä tasolla tyyliin kasvohoito, ja odotan sitten mitä palvelun tarjoaja ehdottaa (nauraa), koska itselleni on jotenkin hirmuisen vaikeata valita joku pitkältä listalta tai yrittää muistaa ulkoa mitä kaikkea listalla olikaan tarjolla. Homma toimii kyllä hyvin näinkin. Olen avoinna uusille ehdotuksille eikä hoidon tarvitse olla joka kerta sama.

Viimeksi huollettiin ripset taas ojennukseen ja kestämään kaikki ilmassa lentävät pelikaania pienemmät öttiäiset. Ripset suojaa kyllä hyvin ja kesällä pyöräillessä pelastivat monelta törmäykseltä. Siis niiden ilmassa lentelevien kohdalla.
Joo, olen itsekin yllättynyt, että olen sen verran ehkä turhamainen, että otin kesällä ripsien pidennykset. Mutta onhan se kokeiltava, että tietää onko ne kivat vai ei. Järkeä on turha lähteä etsimään tässä kohdin (hymyilee itsekseen), mutta kiva ja järkevä harvoin istuvat samaan lauseeseen. Räpsyttimet on toistaiseksi olleet kivat eli itse tykkään, joten pidellään näitä nyt tovin aikaa kunnes kyllästyn.

Lisäksi tehtiin kasvohoito. SKY -kosmetologini Heini Luoto ehdotti, että kokeillaan jotakin uudistettua kasvohoitoa ja minullehan passas. Kyse oli siis merileväpikakasvohoidosta, jonka kesto oli 45 minuuttia (ei kovin pikainen hoito minun mielestäni, mutta aika on käsitteenä suhteellista). Naamion tavoitteena oli kosteuttaa ja kirkastaa ihoa ja siinä kyllä onnistuttiin. Hoito sisältää mm. ihotyypin mukaisen puhdistuksen ja kuorinnan, Hyaluronihappo -seerumin, naamion Spirulina -levästä ja Laminari Digitata merilevästä ja lopuksi ihotyypin mukaisen kosteusvoiteen.
Hyvä naamio; seerumi sievästi ikään kuin nipisteli ja pitää varautua, että tuoksu voi yllättää, vaikka Heini siitä kyllä mainitsi...

Jei! Siinähän olen minä ja naamio :-D

Heinillä on nyt kiva tarjous tuosta kasvohoidosta; 30€ syyskuun ajan. Kannattaa kurkata tarjousta ja ihan kokeillakin hoitoa! Alla linkki Facebook -sivulle, jossa tuo tarjous on ja toinen www-sivuille, josta löytyvät mm. hinnasto ja yhteystiedot.

SKY-kosmetologi Heini Luoto/Facebook
www-sivut, hinnasto ja yhteystiedot

SKY-kosmetologi itse

Hinnastosta löytyy muut tarjolla olevat hoidot hintoineen. Heinin työskentelytila, joka on yhteinen tila toisen kosmetologin kanssa, sijaitsee Vantaan Tikkurilassa, aivan aseman läheisyydessä.
Itse olen käyttänyt Heinin palveluista mm. ripsien ja kulmien värjäystä ja kasvohoidoista mikrohiontaa tehokosteuttavalla. Voin lämpimästi suositella näitäkin.

Joka hoitokerran jälkeen olen lähtenyt kotiin entistä ehompana (on muuten hieno tunne!), mieli virkistyneenä ja rentoutuneena. Onhan se nautinto, kun saa vain olla ja odottaa rentona pientä ihmettä tapahtuvaksi!

Tässä kuvassa ne räpsyttimet näkyvät

                                                      Mari

Päiväretki menneisiin tapoihin - avartava kokemus

Kulunut viikonloppu oli pikavisiitti menneisiin tapoihin. Otin suhteellisen rennosti ilman mitään aikatauluja ja tein kaikkea fiiliksen mukaan. Tämä lienee tapanani silloin tällöin tai juuri näin, kun alkaa syksy saapua. Syksy on sitä sadonkorjuun ja uudistumisen aikaa. Ainakin itselleni selkeästi.

Perjantain aamulenkin päätteeksi puhkuin posket punaisina, että hullun hommaa koko aamulenkkeily (heh). Olin tyytyväinen, että olin ylipäänsä saanut itseni kuudelta aamulenkille, koska en ole aamuihmisiä. Ainakaan niin, että olisin jotenkin ymmärrys päällä ennen puolta päivää. Saatan herätä aikaisin, mutta jotenkin valot menee päälle vasta parin kahvikupposen jälkeen... Voi siis kuvitella, että käyn aamulenkillä unissani (nauraa).

Aamulenkkiselfie...

Lauantaina pidin herkkupäivän. En herkkuhetkeä vaan sellaisen päivän kuin ennen elelin eli yhtä ja samaa herkkupäivää koko päivän. Söin sen verran paljon makeaa, että sunnuntaina voin huonosti kärsien edellisen päivän herkuttelusta.
Tästä rehvakkaasta mussuttelusta taisi olla lopulta hyötyä...

Korvapuusti harvakseltaan maistuu herkkuhetkenä jatkossa paremmin kuin berliininmunkki

Viimeisin ruokavalio- ja treeniohjelmani päättyi viime viikolla. Se oli hieman rikkonainen jakso, koska välissä oli toipuminen sappirakon poisto-operaation vuoksi enkä pystynyt liikkumaan ja treenaamaan täysipainoisesti kuin kaikkinensa noin puolet tuosta kolmen kuukauden ajasta. Liki liikkumati olin viikon ja salitreeneissä oli taukoa lisäksi 3 viikkoa tuon perään. Ohjelmaa en kokonaan kuitenkaan halunnut lopettaa vaan jatkoin siitä mihin olin jäänyt tunnustellen ja kuunnellen koko ajan mitä kroppa huutelee ja sisuskalut sanoo repimättä itseäni. Ohjelman kokonaan keskeyttäminen olisi minulle ollut kuin luovuttaminen kesken kaiken eikä se siten ollut edes vaihtoehto.

Jos analysoin viimeistä ohjelman mukaista jaksoani niin tänä aikana kadotin ympärysmitastani muutamia senttejä ja kiloja en ollenkaan. Kiinteydyin, mutta paino pysyi samoissa lukemissa kuin lähtötilanteessa. Ruokavalion noudattaminen toimi, mutta liikunnallinen puoli kärsi.
Jakso kasvatti sitä kuuluisaa malttia, koska oikeasti toipumiseen piti antaa aikaa. Se ei ollut helppoa, mutta opin kuuntelemaan vielä tarkemmin kroppani viestejä. 
Se on sanottava, että en ole ihan tyytyväinen tulokseen ja fiilis on hieman pettynyt. Kai se kertoo siitä, että olen tottunut siihen, että muutokset ovat suuria jatkuvasti ja niinhän se ei voi olla.

Lauantaina olin päättänyt herkutella ja testata miten sitä nykyään pystyisi elämään sillä tavoin kuin hieman reilun kaksi vuotta takaperin tuli elettyä. Kyseisen päivän teema oli herkuttelu ja rytmittömyys. Ajattelin, että se olisi helppoa, mutta varsinkin tuo rytmittömyys ruokailuissa ei onnistunut. 
Niin on selkärankaan rakentunut ruokarytmi ja vatsa alkaa huudella ruokaa viimeistään siinä kohdin, kun on 3,5h kulunut edellisestä ateriasta. Siispä herkuttelukin tapahtui normaalilla ruokarytmillä. Ei miten sattuu eikä kuten ennen vanhaan napostellen vaan aterian yhteydessä. 
Ateriatkin oli kuten aina eli rasvat, proteiinit ja hiilihydraatit kohdillaan, mutta nyt siis lisäksi vielä joku herkku. Aamupalalla ei ollut mitään ylimääräistä eikä makeaa, lounaalla söin jälkiruuaksi berliininmunkin, välipalalla Ahaa-patukan, päivällisen jälkeen kourallisen lakua ja iltapalan yhteydessä jäätelöä reippaan annoksen.

Täytyy sanoa, että kokeellinen päiväni entisissä ruokatavoissani meinasi tyssätä tuohon berliininmunkkiin. Vaikka se olikin tuore, niin ei se meinannut upota ja tarttui kitalakeen aikas nahevasti. Maku oli myös aivan eri kuin mitä muistin; herkullisuus oli kadonnut.
Kaikki tuon munkin jälkeen syödyt makeat eivät enää maistuneet oikein miltään. Olen sitä mieltä, että selkeä muutos makumaailmassa ja ruokatavoissani on tapahtunut ja maistelen mieluummin oikeata ruokaa kuin makeita herkkuja. Tai sitten herkku on korvapuusti tai muutama pala erittäin tummaa suklaata. 
Lauantaina oli tarkoistus pitää lepopäivä, mutta kaipasin saada raikasta ilmaa, kun jotenkin tuntui olo turvonneelta ja hapettomalta, että lähdin illemmalla kävelylenkille.

Yksi jogurtti sisältää aika monta palaa sokeria...

Sunnuntaina oli edelleen melkoisen huono olo heti, kun silmät auki sain. Berliininmunkki maistui yhä suussa ja ällötti. Ällötti itse asiassa koko lauantain herkuttelu. Huh huonolle ololle (krapulaan verrattava olotila), mutta ehdottomasti hyvä kokeilu!

Sen totesin jo sunnuntaina illalla, kun kuntosalilla hain uudella innolla hien pintaan. Kuluneen viikon aikana tehdyt aamulenkki, intervallitreenit ja kuntosalitreenit ovat maistuneet taas erinomaisilta. Sain ihan uutta potkua tekemiseen ja jotenkin tuntui, että mieli ja ajatus kirkastui.  
Makuaisti on muuttunut siinä missä elämäntapakin. Ja oikeasti ei ole kaipuuta eikä paluuta siihen vanhaan elämään. Ero näiden välillä on huomattava ja kallistuu vahvasti nimenomaan uuden elämäntavan puolelle.
Ei ole vaikeata löytää motivaatiota tuunata itseään tässä kohti kiinteämpää, kestävämpää kehoa ja terveellistä elämää. Ja ylläpitää sitä mikä on jo saavutettu. On kiva tunne, kun voi hyvin, on energinen ja mieli on valoisa!

Päiväretki menneisiin tapoihin oli itselleni kyllä hyvin avartava kokemus. Avasi mennyttä, tuki ja vahvisti tehtyjä valintoja sekä vahvisti ja valotti tulevaisuutta.

Tonnikalafile salaattipedillä

                                                    Mari

Yhteistyössä nu3 -verkkokauppa

Kahvakuulakainalossa -blogin sivulle on ilmestynyt bannerit, joita klikkaamalla pääsee ihan oikeasti verkkokauppaan. Bannerien takana on nu3:n verkkokauppa, jossa on tarjolla lisäravinteita, ravintolisiä, luonnonkosmetiikkaa, luomutuotteita, superfoodeja, painonpudotusta ja hyvinvointia tukevia tuotteita. 
nu3 -verkkokaupan tuotevalikoima koostuu suosituimmista isoista tuotemerkeistä ja valikoiduista paikallisista toimijoista.
Tarjolla on pyörryttävän iso valikoima tuotteita, joten kuvittelisi sieltä itselleen sopivat löytävän. Hetken kyllä aikaa vie; ainakin itselläni, kun tutustuin tarjontaan. Mutta totesin, että vaikka nu3 on minulle (ja varmasti valtaosalle teistä lukijoistakin) uusi tuttavuus niin tarjolla on laadukas valikoima ja osin ihan meille kaikille tuttuja tuotteita.
Maksutapoina tarjotaan yleisimmät vaihtoehdot ja toimittajavaihtoehtojakin on kaksi tunnettua. Sekä maksutapa- että toimittajavaihtoehdot vaihtelevat hieman maittain, mutta Suomeen toimitukset on luvattu 3-6 arkipäivän sisällä tilauksesta. Toimintaa on mm. Saksassa, Sveitsissä, Ruotsissa, Brasiliassa, Itävallassa Suomen lisäksi.

Lähdin tähän yhteistyöhön yhteistyötarjouksen perusteella hetken harkittuani ja punnittuani ehdotusta. Katsoin, että verkkokaupan tarjooma istuu aika nätisti blogin ideologiaan (jaetaan siis mielenkiinto terveelliseen ravintoon, hyvinvointiin ja liikuntaan) eikä maksa minulta kuin pienen vaivan lähinnä bannerien istuttamisena sivustolle ja rekisteröitymisenä kumppanuusohjelmaan. Tämä oli myös nu3:n yhteistyötarjouksen pohjalla eli katsoivat, että Kahvakuula kainalossa -blogi olisi potentiaalinen yhteistyökumppani myös heille.

Itse toivon, että tästä nu3 -verkkokaupasta ja sen tarjoomasta on iloa teille lukijoille. Odotan myös, että tämä yhteistyö poikii mukavia uusia juttuja. Se on pitkälti itsestäni ja teistä kiinni. Toivon siis, että klikkailette itsenne ahkerasti ostoksille tämän sivuston bannerien kautta ja olette aktiivisia mm. tarjonnan suhteen. Aktiivisuus saattaa poikia edullisia, kohdistettuja tarjouksia ja yhteistyön tuloksena voi olla mahdollista vaikuttaa verkkokaupan tuotevalikoimaan. Olkaa siis aktiivisia suuntaani tai nu3:n verkkokaupan asiakaspalveluun.

Itse tuotteiden kohdalla apua saatte nu3:n ravintoaineiden asiantuntijoilta, jotka vastaavat verkkokaupan monipuolisesta asiakaspalvelusta ja neuvovat oikeiden tuotteiden valinnassa mm. chatissa. Älkää epäröikö kysyä, jos jokin askarruttaa. 

nu3 -verkkokaupan banneri


Innolla ja positiivisin mielin olen mukana! Klik-klik, käykäähän tutustumassa!

                                          Mari

Peruskunnon perässä ja puolesta

Olen ottanut tavakseni silloin tällöin kiivetä hissin sijasta portaat kotiini. Asun kerrostalon ylimmässä, yhdeksännessä kerroksessa, joten portaita riittää kiivettäväksi. Kesän aikana olin laiska tämän suhteen, vaikka muuten tulikin liikuttua paljonkin. Portaiden kävely oli kesällä nollan luokkaa. Nyt, kun kesä alkaa olla lopuillaan, päätin palata vanhaan, hyvään tapaan ja alan kiivetä portaat kolme kertaa viikossa. En silloin, kun olen ollut kuntosalilla, mutta muina päivinä.

Portaiden kipittely on hyvää hyötyliikuntaa ja erinomainen mittari, kun pohtii millainen se oma peruskunto mahdollisesti on. Ennen elämäntaparemonttini alkua, kun kiipesin portaat satunnaisesti yhdeksänteen kerrokseen, puuskutin ja olin maitohapoilla jo neljännessä kerroksessa. Hyvin harvoin siirryin kuitenkaan hissiin, vaikka kynnys siihen olisi ollut matala vaan jatkoin ylös asti. Portaiden kiipeäminen ei silloin ollut mikään mieltä ylentävä kokemus, joten sen varmasti arvaa jokainen, että kiipeämisen sijaan hissi oli se ensisijainen vaihtoehto seuraavalla kerralla. Kiipeäminen ei ollut siis ikinä mielekästä vaan valtava ponnistus, josta jäi ikävä maku suuhun. 
Nykyään se on ihan päinvastoin eli varsin mielekästä. Toki sitä saa itsensä maitohapoille edelleenkin, mutta silloin sitä on tullut portaat ylös vauhdikkaasti eikä rauhallisesti kiiveten ja hengittäen.

Hieno tunne tuli myös pyöräilykauden alussa, kun poljin kotoa kuntosalille (11 km) ja matka sujui kuin lentäen. Aikaa meni suuntiinsa vähemmän kuin edellisenä vuonna ja matka sujui selkeästi kevyemmin mennen tullen. Kunto on selvästi kasvanut ja energiat lisääntyneet.

Uskollinen polkupyöräni

MeNaisetSport -lehdessä (uusin nro) oli mielestäni hyvä kirjoitus otsikolla Kestääkö kunto? 10 kysymystä, joissa annettiin vastaus siihen, miksi kannattaa peruskunnostaan pitää huolta. Lyhyesti ja ytimekkäästi kiteytettynä hyvä peruskunto auttaa jaksamaan paremmin. Sen voin myös itse allekirjoittaa, kun nyt huomaan eron vertaamalla entisen elämäni jaksamista nykyiseen. Aivan eri luokkaa. 

Peruskunto on siis se kunto, jota jokainen meistä tarvitsee arjessa jaksaakseen. Sen perässä olen tässä itse ollut viime aikoina ja puolestakin puhun perustuen omiin kokemuksiin siitä, että ilman peruskuntoa ei tunnu oikein jaksavan arjen rutiineja saati mitään ylimääräistä.
Peruskunnon lisäksi on olemassa lihaskunto ja kestävyyskunto unohtamatta ylikuntoa. Viimeisin saavutetaan, kun harjoitellaan liian kovaa peruskuntoon nähden eikä keho ehdi palautua harjoituksesta. Se ei ole tavoittelemisen arvoinen tila lainkaan, mutta tavoiteltaessa hyvää peruskuntoa, kestävyyskuntoa ja lihaskuntoa voi elimistö joutua ylirasitustilaan (= ylikunto). 

Pistää treenit välillä puuskuttamaan ja posket punaiseksi...

Kuntoa on siis monenlaista. Itse aloitin kadonneen peruskunnon ja lihaskunnon harjoittamisella ja sittemmin mukaan on tullut kestävyyskunnon parantaminen. Nostelen painoja kuntosalilla, pyöräilen, kävelen erilaisissa maastoissa, kiipeän portaita, teen intervalliharjoituksia (juoksen täysiä minuutin eli omasta mielestäni todella kovaa, mutta todellisuudessa en niinkään kovaa, mutta etenen...), uin, pelaan sulkapalloa ja niin edelleen. Harrastan mahdollisimman monipuolista liikuntaa, jotta harjaannutan näitä moninaisia kunnon muotoja ja kehoani. Ihan kuten lapsena; silloinhan sitä mennä vipellettiin ja tehtiin koko ajan. Hyvä oli peruskunto ja sitten se ikään kuin katosi. Tai annoin sen kadota.

Sulkapalloa pelaamassa

Nollasta on siis ponnistettu ja kyllä voin sanoa, että on eteenpäin päästy hurjasti! Aivan eri luokkaa on jaksamiseni tänä päivänä kuin pari vuotta takaperin ja sitä edeltäneinä vuosina. Tämä olotila on varsin mukava ja kuntokin koko ajan paranemaan päin. Ja tokihan silloin, kun pohjakunto on kunnossa, päivänsä jaksaa paremmin. Tekeminen ja liikkuminen ei ole pelkkää hengästyttävää ponnistelua. Aivotkin tuntuu toimivan kirkkaammin ja hymy on herkässä (siis vielä herkemmässä kuin ennen). 

Kuntosalinäkymä

Näissä on rautaa liikuteltu ja paljon; minä kevyesti, mutta moni muu raskaammin.

                                         Mari

Rentoutuminen kesäpokkarin parissa

Nykyään tulee harvoin luettua kirjoja, vaikka pidänkin lukemisesta ja koen sen yhtenä parhaimmista rentoutumiskeinoista. Syytän ajan puutetta, mutta enemmän se on kuitenkin järjestelykysymys. Siis se, että ei muka ehdi lukea kirjoja.

Heinäkuisella kesäloman pätkälläni poikkesin kirjakauppaan ja nappasin matkaani muutaman pokkarin. Yksi näistä pokkareista oli Dieettitytön huimat seikkailut; tosikertomus nuoren tytön taistelusta liikakiloja vastaan. 
Valitsin tuon pokkarin ihan hetken mielijohteesta ja ajattelin, että rentoudun sen parissa. Jos en riippumatossa niin ihan vaikka kotisohvalla.

Dieettitytön seikkailut pokkarin etukansi

Kyse on hersyvällä huumorilla kerrottu tositarina tytöstä ja hänen taistelustaan liikakilojen kanssa. Tarina kyllä tempaisi minut mukaansa. Päähenkilöön oli osiltaan hyvinkin helppo samaistua, koska olen itsekin elämäntaparemontin tehnyt. Samankaltaisia tuntemuksia päässä on pyörinyt aikanaan ja muun muassa sitä oikeaa hetkeä aloittaa tuli odotettua. Aikaa vain on kulunut omassa taistossani hieman vähemmän, mutta toki lähtötilannekin on ollut ihan eri tasolla. 
Samanlaisia tuskan, kärsimyksen, ahdistuksen ja onnen tunteita (siis kaikkia niitä tuntemuksia mitä naisen tunteiden vuoristorataan voi ikinä mahtua eli paljon!...) on kuitenkin kokeneet varmasti kaikki liikakilojensa kanssa taistelevat naiset (miksi ei miehetkin...), joten sinänsä se samaistuminen päähenkilöön on helppoa.

Luin tuon pokkarin Tallinnan päiväristeilyllä ollessani. Siis matkalla laivalla Tallinnaan, kaupungissa kahvilla istuessani ja takaisin laivalla tullessani. Onhan sekin tietenkin tapa kuluttaa aikaansa, mutta koska olin liikkeellä yksin niin mikä ettei ja aika todellakin kului kuin siivillä tuon pokkarin parissa. En juuri ympäristöäni havainnoinut, mutta pokkarin sivuja ahmin. Pari kertaa jäin itselleni kiinni siitä, että nauraa heläytin ääneen ja sekös se kanssa matkustajia ympärilläni kummastutti. Mitä lie ajattelivat, mutta vaikea se oli olla nauramatta tarinan käänteille. Nikkasin silmää vain, jos joku tuijotti turhan kauan...

Tarinalla on onnellinen loppu. Taistelu päättyy onnistuneesti ja lopputulemana on ulkomuodoltaan ja ajatuksiltaan uusiutunut sankaritar. Lukijalle pokkari tuotti hersyvää naurua ja leveää hymyä ja mikäs sen parempaa terapiaa kuin nauru. Se rentouttaa mukavasti.

Dieettitytöllä on omat sivunsa, jos joku haluaa vilkaista niitä. Kirja on siis kirjoitettu päähenkilönsä aikanaan pitämän blogin pohjalta itse sankarittaren tuntemuksia kuvaillen taistelussa ylimääräisiä kiloja vastaan.

Linkki sivuille:
www.dietgirl.org/
www.shaunareid.com/

Hieman erilainen Tallinnan päiväristeily oli sillä kerralla. En ehtinyt kotisohvalle tahi riippumaton uumeniin. Toisella kertaa sitten. 

Nalletkin osaa rentoutua....

                                                      Mari