Teatteria ja tunteita

Viikkooni kuului kulttuuripläjäys kolmen teatteriesityksen kera. Kuntosalin sijasta suuntasin kulkuni illaksi teatteriin keskiviikosta perjantaihin. Hassusti sattui monta esitystä näin lähekkäin, mutta joskus näin. Kuntosalilla kävin aamusta, ettei sitä unohdettu (nauraa).

Keskiviikkona kävin katsastamassa Helsingin kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä Luonnon laki kappaleen. Näytelmän syntymisen lähtökohtana toimi aiemmin tapahtunut kolari, johon kirjailija Kari Hotakainen itse joutui. Esityksessä käsiteltiin nyky-Suomen tilannetta rahan, talouden ja työelämän rakenneuudistusten osalta kolarin jälkeen.
Näytelmä käsitteli siis aiheita, jotka ovat päivän polttamia, koskettavat osittain tai kokonaan meitä kaikkia ja ovat vakaviakin. Huumoria ei oltu unohdettu. Vahvoja roolisuorituksia oli monta eikä näytelmä nojannut vain nimekkäimmän näyttelijän harteilla. Tai no, minä en mennessä tunnistanut nimeltä kuin pari näyttelijää, mutta lähtiessä jo tunnistin useamman. Omalla kohdallani esitys herätti tunteita laajalla skaalalla ja nenäliinalle oli käyttöä muutoinkin kuin nuhanenän niistämisessä.

Helsingin kaupunginteatteri - Pengerkadun näyttämö - Luonnon laki

Torstaina kävin katsastamassa Studio Pasilassa Helsingin kaupunginteatterin esityksen Vakavuusongelma. En olekaan usein ollut ensimmäisessä rivissä katsomassa esitystä ja samalla arvuutellut, että mitäs jos näyttelijä vaikka tipahtaa lavalta. Se siinä tuli mieleen (nauraa) ja vastedes haluan istua ylemmillä penkkiriveillä, jolloin näen paremmin koko näyttämön ja kokonaiskuvan.
Tämä esitys kertoo kaupungin rakennustyömaasta, jossa rakennetaan uuden asuinalueen kunnallistekniikkaa ja joka elää omaa elämäänsä. Raakaa lapiohommaa ja rakkautta, sitoutuneisuutta, muutosahdistuneisuutta ja pohdintoja työn merkityksestä duunarin elämään. Esitys duunareista, joita kyllä tarvitaan ja duunarihuumoria. Työmaamestari (Pertti Koivula) oli kyllä hauska höpöttäjä ja sopi rooliinsa kuin nenä päähän. Kyseinen rooli myös kevensi näytelmää, joka muutoin oli aika raskaan oloinen. Aihe on itsessään vakava ja tunteita herättävä, vaikkakin tarina lavalla eteni sopivan vauhdikkaasti eikä junnannut paikallaan turhan kauan.

Helsingin kaupunginteatteri - Pasilan Studio - Vakavuusongelma

Perjantaina oli vuorossa itselleni aivan uusi teatteri ja tietty esityskin, sillä matkustin hieman kauemmaksi kotoa aina Keravan Keuda -talolle Käpyhovi taistelee - Harmaat pantterit 2 esityksen ensi-iltaan. Näytelmää esittää Keski-Uudenmaan teatteri. 
Näytelmän aihe liittyi vanhuksiin ja vanhainkotiin, jonka kunta halusi pois silmistään ja myydä kansainväliselle pörssiyhtiölle. Aika tuttu aihe monelle joko läheltä tai lehdistä luettuna. 
Kun asia selviää vanhainkodissa alkaa Käpyhovin hulvattoman hauska pelastustarina vanhainkodin asukkaiden ja hoitohenkilökunnan yhteistyönä. Alku oli hieman kankea ja hitaasti etenevä, mutta loppua kohden vauhti kiihtyi ja esitys parani. Ehkä vei hetken päästä esitykseen sisälle ja toinen hetki näyttelijöiden lämpiämiseen. Mutta kiitos, nauraa sai!

Keski-Uudenmaan teatteri (KUT)

Käpyhovi taistelee - harmaat pantterit 2

Nyt on taas saanut tunteilla, kun on sekä kyynelehtinyt surusta että ilosta näitä teatteriesityksiä katsoessa. Ikää on tullut muutama vuosi lisää, kun nauruhan pidentää ikää. Teatteri herättää tunteita ja tunteet puhdistaa mieltä. Ainakin minulla. Suosittelen näitä esityksiä ja ylipäänsä käymään teatterissa mikäli kulttuuri kiinnostaa. 

                                      Mari