Ripaus rahkaa ja Islantia raittiissa ulkoilmassa

Lauantaina osallistuin Islanti Helsingissä -tapahtumaan, jonka järjestäjänä oli Skyr Suomi. Skyr on osalle varmaan tuttu kaupan maitohyllyiltä, sillä sehän on rahka, joka on rantautunut meille Islannista.

Islanti Helsingissä -tapahtumaa markkinoitiin Facebookissa sen verran kivasti ja se kiinnitti ensinnä huomioni, jonka jälkeen jäi kytemään idea lähteä tapahtumapaikalle katsastamaan mikä tilaisuuden anti on.

""Islantilaiset ovat omintakeinen kansa kuten suomalaisetkin.
Toki eri tavoin. Siinä missä Suomea peittää järvet, Islantia jää.
Kun islantilainen herkuttelee hapatettua kalaa ja pässinkiveksiä, suomalainen nauttii riisipiirakkaa sekä mämmiä. Totuus on kuitenkin, että Suomessa syödään maailman eniten Skyriä.Tämän vuoksi halusimme yhdistää erikoiset suomalaiset ja omalaatuiset islantilaiset, sekä tarjota juhlan, joka ei jätä kumpaakaan kansaa kylmäksi.""

Lonnan saaren ohitse suhautti Viking Linen laiva kuun valossa...

Omaksi onnekseni (ja jälkiviisaana) tapahtuma oli kaksipäiväinen, kun muita menoja oli perjantaille niin jäi vielä näistä kahdesta vaihtoehdosta se lauantai käytettäväksi. Yksin ei tarvinnut seikkailla, sillä mukaan lähti ystäväni Taru. Ei muuta kuin suunta Kauppatorille Kolera-altaan reunalle, josta lähti laivakuljetus kohti Lonnan saarta Islannin lipun liehuessa. Saari oli tilaisuuden ajaksi muutettu Skyr -saareksi, joten nyt tuli ensimmäistä kertaa elämässään vierailtua sekä Skyr- että Lonnan saarella.

Skyr -saarelle tutustumaan Islantiin

Sää suosi meitä, sillä mennessä paistoi aurinko ja myöhemmin illan pimetessä taivaalla mollotti upea kuu. Saarella oli tarjolla islantilaisia herkkuja (mm. pylsa eli islantilainen nakkisämpylä), Skyr -rahkaa, kalasoppaa, juomaa ja ohjelmaa kello 18 alkaen puoleen yöhön. Tapahtuma oli ilmainen, mikä yllätti positiivisesti. Siis kuljetus ja tarjottavat lukuunottamatta juomia alkoholilla ja ilman. Alkoholitarjonnan vuoksi tapahtuma oli K-18 tilaisuus.

Mukana tapahtumassa oli islantilaisia artisteja mm. Vio, Sísy Ey, Retro Stefson, DJ Margeir, kokki Siggi Hall, Game of Thrones -sarjasta tuttu, Islannin jätti "The Mountain", CrossFit Games tuplamestari Anníe Thórisdóttir sekä Islannin suurlähettiläs Kristín A. Arnadóttir.

Tarjolla oli ainakin rahkaa, smoothieta, kalasoppaa, pylsat ja lammaspyöryköitä

Lonnan saari on entinen miinanraivaussaari ja nyt suljettu talven ajaksi, mutta avautuu taas keväällä. Sen verran mielenkiintoinen ja sympaattinen saari oli, että itse ajattelin vierailla siellä uudelleen ensi kesänä. 

Tunnelmia illan pimetessä

Kuu on aina yhtä maaginen ja sitä ihailen siellä missä näen.
Ja sitähän tuli ihailtua jakuvattua puhelimen kameralla Lonnan saarelta käsin. 

Ripaus rahkaa ja Islantia raittiissa ulkoilmassa! Onnistunut tapahtuma kaikkine järjestelyineen. Vaivaa oli nähty, mutta ei pilattu turhalla tärkeydellä. Itsessä oli vikaa, jos ei viihtynyt tai osannut pukeutua sään mukaisesti. Rahkaa oli tarjolla enemmän kuin ripaus. Sai syödä niin paljon kuin napa veti ja kyllähän sitä tuli minunkin maisteltua uutuusmakua kuten popcorn-karamelli smoothiessani. Jännän makuinen...

Oli kyllä erilainen lauantainen iltaretki, joka herätteli matkakuumeen (iiik, se on paha!; nauraa). Vielä en ole Islannissa käynyt...

                                                Mari

Lautasella valmisateria Natural Performance Meal

Tutkailin ja testasin muutaman Natural Performance meals aterian, kun niitä kaapistani löysin jonkun messuretkeni jäljiltä. Minulla makuja oli kolme; Thai-style Chicken Breast, Indian-style Beef with Red Lentils ja Mexican-style Beef, mutta tarjolla on makuja lisääkin.

Natural Performance Meal - maku Mexican-style

Useimmilla on varmaan joku ennakkomaku kielellään, kun miettii etnistä ruokaa mielessään. Niin minullakin, mutta näiden aterioiden kohdalla maustaminen kannattaa hoitaa itse eikä täysin luottaa paketin otsikon ja kuvan tuottamaan mielikuvaan. Ateriat ovat  kyllä syötäviä ja käteviä, mutta mausteita jäin kaipaamaan. 

Indian-style Beef pussissa ja lautasella

Ateriat sisältävät paljon proteiinia, vitamiineja ja mineraaleja, mutta vain vähän suolaa ja rasvaa. Ei ole käytetty säilöntaaineita eikä keinotekoisia lisäaineita. 
Helppokäyttöisiä, kun voi vakuumipussissaan lämmittää mikrossa 2,5 minuuttia täydellä teholla tai syödä sellaisenaan. Eikä vaadi säilytystä jääkaapissa.
Ateriat sopivat monien urheilulajien harrastajille ja sitä suositellaan laidasta laitaan.  Sopii sellaisille, jotka tarvitsevat paljon proteiinia ja vähän kaloreita. Ei huono vaihtoehto silloin tällöin tai reissuevääksi. Myyntipaikkoja en tälle tuotteelle löytänyt muita kuin tuotteen oman verkkokaupan ja Fitnesstukun, mutta näistä kahdesta nyt ainakin ateriapusseja voi hankkia halutessaan.

Indian-style Beef with Red Lentils

Sisältö per 100 g ja per annospussi (350 g)

Indian Style Beef	100 g	350 g
Energiaa	95 kcal	331 kcal
Proteiinia	11,8 g	41,3 g
Hiilihydraatteja	7,1 g	24,5 g
- joista sokereita	0.3 g	1,1 g
Rasvaa	2,1 g	7,4 g
-josta tyydyttynyttä rasvaa	1,0 g	3,5 g
Ravintokuitua	2,3 g	8,1 g
Natriumia	0,1 g	0,4 g

Ainesosat: Naudanliha (40%), tomaatti (20%), vesi, sipuli (10%), punaiset linssit, tomaattipyree, maissijauho, rapsiöljy, mausteet, inkivääripyree, valkosipulipyree, suola, chilipyree.

Kurkistus pussiin, ei kovin esteettisen näköistä :-D

Multa nälkä lähti kyllä joka kerta. Kylmänä söin lusikallisen jokaista, mutta mikään ei sellaisenaan uponnut. Päätin lämmittää ja lisäsin mausteita saadakseni makua ja lisukkeita saadakseni kauneutta lautaselle ja sitten vain ääntä kohden! (nauraa).  

Mexican -style lautasella tuunattuna

                                                        Mari

        

I Love Me 2015 -messut tulossa (sisältää arvonnan)

Syksyn saapuessa saapuvat myös I Love Me 2015 -messut. Messut ovat täynnä kaikenlaista mukavaa kauneuden, muodin, terveyden, luonnollisuuden ja korujen sekä kellojen muodossa.

Lisää kuvateksti

Onni oli myötä bloggaripassin haussa ja sen ansiosta Kahvakuula kainalossa -blogi pääsee tutustumaan messujen tarjontaan kyseisenä viikonloppuna. Niinpä tulen poukkoilemaan siellä tuona aikana joka päivä (16.-18.10.2015). Blogini etusivun oikeaan sivustaan ylös on ilmestynyt kuvake, jonka kautta halutessanne pääsette tutustumaan I Love Me 2015 -messujen tulevaan tarjontaan ja ohjelmaan. Messujen nettisivut löytyvät osoitteesta: I Love Me 2015 -messut.

Tunnelmistani sekä löydöistäni  messuilta voitte lukea blogistani ja katsella kuvina Facebookin ja Instagramin välityksellä. Saattaa muutama snapchatkin napsahtaa, jos siiheksi omaksun kyseisen kanavan käytön (nauraa).

Arvonta

Arvonta tapahtuu blogissani syyskuun kirjoituksia kommentoiden henkilöiden kesken. Arvon I Love Me 2015 -messuille kaksi pääsylippua (á 18€/aikuinen, ovelta ostettuna) yhdelle kommentoijalle, joka pääsee sitten messuille yhtenä päivänä kaverinsa kanssa. Aikaa arvontaan osallistumiselle on 30.9.2015 klo 23:59 asti. 
Toivon monia kommentoijia ja onnea arvontaan!

                                            Mari

Tunnelmia leppoisalta lenkiltä

Eilen olin sekä salilla, että leppoisalla kävelylenkillä. Leppoisalla sen takia, että salitreeni oli vienyt minusta isommat mehut, mutta jalat kaipasivat kuitenkin lisää liikettä ja pää happea. No iltapäivä ei ollut aurinkoinen, mutta syyspäivä ja sekä lämmin että hapekas. Juuri sopiva ulkoilulle niinkuin moni muukin päivä.

Syksyn merkki on puista putoavat lehdet.
Kunnon lehtikasaan kyllä vaaditaan vähän enemmän kuin tämä yksi :-D

En pitänyt lenkillä hoppua, mutta etenin kyllä sopivassa tahdissa. Annoin silmien vaeltaa ja hengittelin syvään. Tuoksui syksyltä ja kastemadolta paikoitellen (eli märältä, hieman ummehtuneelta mullalta). Ilma oli aika nihkeän lämmin ja maa oli kostea sateen jäljiltä eikä se sade kaukana ollut tuolloinkaan. Myös puiden lehtien värit ovat alkaneet pikkuhiljaa muuttua ja lehdet pudota, mutta sellainen laaja väri-ilottelu ei ole vielä päässyt valloilleen. Ehkä ei tänä syksynä tulekaan...

Syksyä ilmassa, lehtiä maassa, vähän väriäkin löytyy

Lenkille pituutta tuli noin seitsemän kilometriä ja aikaa siihen meni liki puolitoista tuntia. Ei siis ollenkaan sellainen reippaan menon lenkki, mutta mieltä virkistävä. Jalat ja mieli sai haluamansa. Itseäni ei ahdista yhtään, että vuodenaika on vaihtunut syksyyn. Valon vähentyminenkään ei masenna, kun puuttuvaa päivänvaloa voi korvata sytyttämällä kynttilöitä. Se on sitä lämpöistä valoa, josta itse pidän.

Kuulun niihin, jotka pitävät eri vuodenajoista ja niiden mukanaan tuomista säistä. Mitä niistä mököttämään! (hymyilee). Tämänkin lenkin anti oli ulkoilma sen hetken tuoksuineen, hetki pään tyhjennykselle ja värikkäin kohta sijaitsi sen päätepisteessä eli oman talon ulko-oven edessä oleva kukkaistutus. Ollaan syyskuun puolivälissä ja nämä ne jaksavat vielä kukoistaa ja tuoda iloa ja väriä asukkaidensa päivään. Hyvän kontrastin luo tuo betoninen kukkalaatikko. 

Talon ulko-oven edustan kukkaistutukset betonilaatikossaan

Minä se jo odotan sitä, että puut pudottavat lehtensä, muodostuu värikkäitä lehtikasoja ja minä pääsen niihin hyppimään; ja kai sitä voi kuivemmassa kasassa tehdä muutamat lehtienkelit (lumienkelit sitten myöhemmin, kun lumi saapuu). Salaa kaikki nämä tietenkin! (nauraa)

Syksyn lehtikasoja odotellessa (nauraa)

                                             Mari

Haglöfsin vapaalaskuinfon satoa

Tartuin viime viikolla kutsuun tutustua vapaalaskijan vaatetukseen ja vapaalaskuun. Aihe kiinnosti minua, kun sen hetkinen tietotasoni oli täysin pintapuolinen enkä itse ole vuosiin edes hiihtänyt. Mutta rinteissä vapaalasku on kasvava trendi ja moni haluaa nykyään perinteisten, hoidettujen rinteiden ulkopuolelle.

Essens Mimic -takki, naiset

Tarjottavat maistuivat, sopivia suupaloja ja soijapuolukkajuoma!

Tilaisuus oli Haglöfsin tiloissa ja sen aikana oli mahdollisuus tutustua Haglöfsin talven 2015 rinnevaate -mallistoon ja niiden huippuunsa hiottuihin tekniikoihin, Suomi Slalomiin ja Suomi Event Oy:n toimintaan sekä vapaalaskija Jenni Kaipaisen silmin vapaalaskijan varusteisiin. Lisäksi Jenni kertoi vinkkejä rinteeseen ja omat top 5 -laskupaikkansa.

Skade parka (takki)

Otteita puheenvuoroista ja esittelyistä

Puheenvuorot olivat lyhyitä, ytimekkäitä ja tietoa täynnä. Silmät pyöreinä kuuntelin miten paljon kaikkea tekniikkaa onkaan sisällytetty vaatteisiin, joita tarjotaan laskettelijoille nykyisin. Samoja vaatteita toki voivat muutkin ulkoillessaan käyttää ja hyötyä huipputekniikasta ja erinomaisista ominaisuuksista. Mutta hieno asia on myös se, että hyödynnetään eri lajien edustajien tietotaitoa, kun suunnitellaan vaatteita ja varusteita rinteisiin ja ulkoiluun. Haglöfs on esimerkiksi tehnyt yhteistyötä vapaalaskija Jenni Kaipaisen kanssa uusinta vapaalaskijan naisten mallistoa kehitellessään.
Tavoitteena on se, että vaate tai varuste on toimiva, käytännöllinen ja mukava käyttää ja pitää päällä ja siihen ei kyllä päästä, ellei hyödynnetä eri osa-alueiden asiantuntijoita. Unohtaa ei myöskään saa värejä ja nyt tulevan kauden värit Haglöfsin rinnevaatetuksessa näyttävät olevan aika maanläheisiä, selkeitä ja raikkaita.

Haglöfsin mallistoja ja väritykset

Skade -malliston takki

Skade -malliston housut

Jenni myös demonstroi lumivyöryrepun toimintaa. Tietoa tuollaisen repun olemassa olosta minulla ei ollut ja pohdin muun muassa, että mitenkähän paljon sellainen mahtaa painaa, kuinka valtavan iso se on, miten se ylipäänsä voi toimia, jos matkassa on kuitenkin muutakin tavaraa. Demonstraatio oli opettava ja vastasi hyvin mielessäni nousseisiin kysymyksiin. Haglöfsin Vojd ABS -reppuhan ei ole mikään valtavan suuri, vaikka sisältää pari patruunaa ja turvatyynyt. Eikä siihen nähden, että sen avulla voi säilyttää henkensä lumivyöryssä. Painoa on n. 2,6kg ja käyttökertojakin useita yhden sijaan, kun patruunat voi uudelleen täyttää ja turvatyynyt saa kasattua paikoilleen käytön jälkeen. Turvatyynyt siis auetessaan kannattalevat laskijaa lumivyöryn päällä, mutta laukaisua kannattaa harjoitella, että ymmärtää hätätilanteessa toimia oikein. Hieno keksintö ja suhteellisen halpa henkivakuutuskin kyllä!

Lumivyöryreppu - Haglöfs Vojd ABS 

Lumivyöryreppu avattuna Jennin päällä. Kuin enkelinsiivet!

Lumivyöryreppu turvatyynyt avattuna

Haglöfs on Pohjoismaiden suurin outdoor-varusteiden tuottaja. Pohjoismaiden lisäksi tuotteita myydään laajasti Euroopassa ja Aasiassa. Haglöfsin tarina alkoi vuonna 1914 Torsångista, Ruotsista. Repuista lähtenyt tuotekehitys on johtanut Haglöfsin tämän päivän laajaan tuoterepertuaariin, johon kuuluu yli 500 tuotetta: retkeilyvarusteita, vaatteita ja jalkineita miehille ja naisille. Lisätietoja Haglöfsistä ja heidän tuotteistaan löydät heidän nettisivultaan.

Kylmempiä ilmoja odotellessa, jotta voin pukea päälleni tämän pirteän sinisen lämmittimen
(Essens Mimic-mallistoa). On muuten miesten malli, jotta mahtuu nätisti hartiat ja hauikset olemaan! :-D

Antoisa tilaisuus ja tiedot taas karttuivat. Tuli taas huomattua sekin, että ei ole ulkoilu ainakaan vaatetuksesta kiinni. Saati vapaalasku, jos sellaista harrastaa. Vapaalasku vaikutti hyvin paljon kuntoa ja rohkeutta vaativalta lajilta, joskin järki se on siinäkin omaksi ja muiden eduksi. Kuvia katsellessa aloin kaivata lunta, mutta jos laskettelurinteeseen menen pysyn kyllä visusti merkityillä ja hoidetuilla väylillä. Tunnustan suoraan, että rohkeus ja taidot eivät riitä vapaalasketteluun.

Lasketteletteko te merkittyjä ja hoidettuja rinteitä pitkin vai houkuttaako omat laskettelureitit enemmän?

                                              Mari

Hetkiä taiteen parissa

Välillä tulen käyneeksi teatterissa eli vietän aikaa taiteen parissa (hymyilee). Käyn joskus esityksissä ihan yksinkin, mutta tietenkin seurassa se on hauskempaa ja huomattavasti sosiaalisempaa. Minut on helppo saada seuraksi niin halutessaan, kun en ole uskollinen tietylle tyylisuunnalle vaan tykkään katsella mahdollisimman erilaisia esityksiä. Yritän olla lukematta arvosteluja etukäteen ja joskus menen paikalle tietämättä muuta kuin kappaleen nimen, teatterin ja näytösajan. Näin tulee yleensä parhaimmat katselukokemukset. Ainakin itse olen sen kokenut niin, kun ei ole niitä ennakkokäsityksiä eikä -odotuksia valmiina.

Nyt tulin katsoneeksi pienen ajan sisällä esitykset Onnellinen veli, Billy Elliot ja Revyy à la Ahlfors, jotka kaikki löytyvät Helsingin kaupungin teatterin ohjelmistosta. 
Viimeisin näistä esityksistä oli ruotsinkielinen (Lilla Teatern) ja täytyy sanoa, että olin yllättynyt kuinka hyvin olin kartalla koko esityksen ajan, vaikka kieltä ei ole juurikaan tullut käytettyä sitten kouluaikojen. Revyy sinänsä oli hieman kankean oloinen ja turhan pitkä, mutta sisälsi kaunista laulua (Vuokko Hovatta) ja hienon kuuloista soitantaa (mm. saksofoni). Näitä ihastelin siinä missä hyvin selkeätä ruotsin kielen ääntämystäkin näyttelijöiden taholta.

Lilla Teatern - Revyy á la Ahlfors

Onnellinen veli -esitys oli 1,5 tuntia kestävä sympaattinen komedia (Pengerkadun näyttämö). Esitys oli ilman taukoa eikä silti tuntunut liian pitkältä.
Esityksessä kaksi veljestä lähtevät matkalle pohjoiseen etsimään isäänsä. Matkasta tulee ikimuistoinen ja onnellisuuden kaavakin tuli selvitettyä. Taustalla soi tuttuja biisejä ja esitys sai minut sekä nauramaan kyyneleet silmissä, että liikuttumaan kyyneliin. Erilaisia roolihahmoja vilisi, mutta näyttelijöitä oli kuitenkin kaikkinensa vain neljä. Onnistuneet näyttelijävalinnat olivat kyllä esityksen suola ja lavastuksessa hauskoja yksityiskohtia minimalistisuudessaan.

Onnellinen veli - Helsingin kaupungin teatteri, Pengerkadun näyttämö

Billy Elliot on maailmalla suosioon noussut musikaali (Linnanmäen Peacock). Viihdyttävä, hauska, huumorin täyteinen, liikuttava, koskettava ja itse tykkäsin eniten kaikkein pienimmistä näyttelijöistä, jotka suoriutuivat osistaan upeasti. Itse asiassa en tunnistanut montaakaan näyttelijää, mutta hienoja suorituksia näin siitä huolimatta. Tunteikasta ja hengästyttävää menoa läpi esityksen eikä ole moittimista lavasteissa eikä puvuissakaan. 

Musikaali Billy Elliot - Helsingin kaupungin teatteri, Peacock

Esityksistä en paljasta yksityiskohtia tämän enempää vaan jätän ne teidän itsenne selvitettäväksi ja aistittavaksi.

Harvoin mikään esitys on mielestäni niin huono, että se ei tuntuisi miltään. Nenäliinaa tarvitsen usein oli sitten kyse komediasta tai ei (nauraa) ja jokainen esitys herättää ainakin ihmetystä, jos ei muita tunteita ja ajatuksia. Minusta teatteriesityksien katsominen on osa omaa hyvinvointiani ja lisäksi hyvä, helppo taiteen laji, jos muutoin taide ei innosta. Hetki taiteen parissa pitää mielen virkeänä (hymyilee). 

Millainen teatteriesitys on teidän mielestä hyvä?

                                        Mari

Funktionaaliset kivennäisvedet Olvilta

Loppukesästä, juuri sopivasti helteiden aikana Olvi muisti lähetyksellä, joka sisälsi heidän syksyisiä uutuusjuomia. Helteillä juomille oli käyttöä ja minäkin, joka todella harvoin juon kivennäisvesiä, pääsin janoisena juomia testaamaan.
Lähetys sisälsi kaksi eri makuista kivennäisvettä, joista toinen oli kuituinen KevytOlo omena ja toinen antioksidanttinen KevytOlo mustikka. Funktionaalisia kivennäisvesiä; sitähän nämä ovat.

Olvin syysuutuudet

Uudet jutut kiinnostavat muitakin kuin minua; tässä Asterix :-D

KevytOlo omena sisältää kuitua 1,5g/100ml ja kun suomalaiset saavat kuitua ruuasta liian vähän ei ole yhtään pahitteeksi, että sitä on lisätty vaikka juomaan. Suomen Sydänliiton mukaan saantisuositukset kuidun osalta ovat naisille 25 grammaa ja miehille 35 grammaa päivässä. Omena tuoksuu kyllä, mutta valitettavasti ei makuna matkassa viipyile. Kaloreita ei juomassa juuri ole, mutta löytyy kyllä 5 kcal/100 ml. Lisäksi juoma on hammaskiilteelle ystävällinen.

KevytOlo kuituinen omena

KevytOlo mustikka on Suomen ensimmäinen kivennäisvesi, joka sisältää antioksidantteja. Antioksidanteista yleisimmät kuten C- ja E-vitamiini, sinkki ja seleeni löytyvät tästä tuotteesta. Energiaa tuotteessa on 17 kcal/100 millilitraa (ja sokeria 4,2 grammaa), joten tuote menee jo makean puolelle (nauraa). Ja onhan se totta, kun kyse on makeutetusta kivennäisvedestä. Mutta siitä on se hyvä puoli, että maku myös säilyy kielellä pidempään.

KevytOlo antioksidanttinen mustikka
(jostakin syystä Olvin kuvapankista saadussa kuvassa
 tuote on pinkin värinen, erehdyttävästi)

Molemmat juomat ovat hyviä vaihtoehtoja, jos haluaa välillä janojuomaksi muutakin kuin vettä. Ja miksi sitä ei haluaisi. Vesi on hyvää, kivennäisvesi piristävää ja funktionaaliset kivennäisvedet terveellisistä vaihtelua silloin tällöin käytettynä. Jotkut tykkäävät myös oluesta, mutta minä en (nauraa).

Mikä teidän mielestä on paras juoma janon sammuttamiseen?

                                    Mari

Syksyn uusi harrastus - Sandbell®

Aikaisemmin kirjoitin siitä, kun kävin kokeilemassa Savate Clubilla Sandbell^® -treeniä. Innostuin lajista itse kovasti ja alan harrastaa sitä säännöllisesti. Starttaan nyt syksyllä ja itseni tuntien jatkan toistaiseksi. Sandbell^® on niin tehokasta ja kivaa!

Sandbell -hiekkasäkit

Nyt olisi teilläkin loistava tilaisuus aloittaa uusi, mukavan tehokas harrastus, kun Savate Club tarjoaa Kahvakuula kainalossa -blogin lukijoille ja mahdollisesti tuleville Sandbell^® -treenaajille 10-kerran kortin hintaan 120 euroa (kortille saat lisäksi 3 kertaa veloituksetta ja edun arvo 36 euroa).

Tämä erinomainen tarjous on voimassa 30.9.2015 asti.

Savate Clubin sivuilta löydät lisätietoja itse Sandbell -treenistä sekä harjoitusajat.

Mikäli innostuit, pistä viestiä osoitteeseen kahvakuulakainalossa@gmail.com.

Sandbell^® sopii kaikenikäisille naisille ja miehille. Polttaa kaloreita ja kasvattaa kuntoa. Suosittelen!

                                       Mari

Ilman haasteita elämä olisikin tylsää

Hui, kuinka nopeasti aika onkaan vierähtänyt viimeisimmästä kirjoituksesta. Syitä on monia, mutta suurin syy on varmasti se, että olen selkeästi ollut hieman alavireinen muutamina menneinä päivinä. Siis omasta mielestäni, ja silloin ei oikein runosuoni syki ja tekstiä synny, vaikka aiheita olisikin. Alavireisyyttäni tuskin on kukaan ympärilläni huomannut eikä tällaisia hetkiä ole kuin kerran kymmenessä vuodessa, jos silloinkaan. Peruspositiivisena ihmisenä löydän pieniä iloja ja ilon aiheita nopeasti, vaikka elämä ei aina sujuisikaan siten kuin olen suunnitellut. Mottoni onkin, että kun iloitsee pienistä, voi iloita usein. 

Elämäntapojeni muutos on yksi jatkuva aihe iloon. Olen tyytyväinen menneistä kolmesta vuodesta uuden elämäntavan parissa ja odotan uteliaana mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Moni aloittaa aina kesän jälkeen uusia harrastuksia, mutta minä se kävin tuttuun tyyliin salilla oli aurinkoista tai ei. Sen sijaan loppukesästä aloitin hieman erilaisen treeniohjelman. Sen avulla on tarkoitus lisätä kroppani liikkuvuutta ja joustavuutta siinä samalla, kun lihaksetkin muokkaantuu.

Teistä varmaan tuntuu, että toistan itseäni. Aina vaan on samat tavoitteet. Ja tavallaan toistankin, sillä kun tavoitteena on toimiva, hyväkuntoinen kroppa niin tie on pitkä ja tekemistä riittää. Tavoite on ja pysyy liki samana vuodesta toiseen ja ainoat vaihtelut tulevat silloin, kun minusta löytyy uusia viilattavia kohtia. 20 vuotta erittäin vähällä liikkumisella ja suurella määrällä istumatyötä ovat tehneet tehtävänsä ja tilannetta ei korjata noin vain. On jäykät nilkat ja nivuset, notkoselkä, vihoitteleva ja vino häntäluu, eteenpäin työntynyt vasen hartia, joka kiristää koko vasenta puolta alkaen yläselästä ja vaikuttaen pään asentoon, paikat ei veny vaikka venyttelisi kuinka. Tai no, ainoa venyvä osa on ylisuuri nahka kymmenien menetettyjen kilojen jäljiltä (nauraa). On tässä listaa kerrakseen mitä korjata enkä tiedä tuleeko ikinä valmista.

Tällä kertaa treeniohjelma on osteopaattini Harri Röynän (Osteomic) luomus. Sisältää tätä tähän astikin ollutta 'bodausta' rautojen parissa, josta tykkään paljon ja sitten ihan perusjumppausta, josta tykkään vähän vähemmän (nauraa). Vähemmän siksi, että en ole kovin taipuisa ja joustava. Liikkeet ovat siten itselleni haastavia ja ahdistaa hieman, kun ei veny eikä taivu. Mutta kukapa sitä nyt olisi seppä syntyessään (nauraa) ja minunkin on syytä muuttaa asennettani, jotta tulosta tulee. Tavoitteena on siis lisätä kroppani eri osien liikkuvuutta, parantaa joustavuutta, kehittää ryhtiä ja muokkailla lihaksia.
Idea tähän koko hommaan lähti oikeastaan lihashuoltotunneista, joiden aikana pohdittiin miksi milloin mikäkin paikka on kankea, kireä, jumissa ja välillä särkeväkin ja sain yksittäisiä venyttely- ja jumppaohjeita näiden korjaamista varten. Koska näitä yksittäisiä ohjeita ja myös ongelmakohtia oli useita niin kysyin erään kerran, että voisiko osteopaattini tehdä minulle niistä koosteen tai jopa ohjelman, joka sisältäisi nuo kaikki ohjeet ja jossa keskityttäisiin koko kroppani ongelmakohtien korjaamiseen.
Siitä se lähti ja nyt ohjelma sisältää muun muassa selän ojennuksia pallon päällä pitkällä liikeradalla niin, että myös pää liikkuu ja kädet on siis alaselän päällä, päkiöille nousuja korokkeen päällä, istumaannousuja jalat salmiakkina, selällään jalkojen ja lantion nostoja, polven ojennuksia vuorojaloin niin, että lantio on ylhäällä ja suorana (ja pysyy kaikissa toistoissa), niskan ojennuksia ja pään kallistuksia. Näitä siis sen lisäksi, että pumppaan myös sitä rautaa ylös, alas ja sivulle pääosin vapailla painoilla ja keskivartaloa vahvistaen.

Vapaat painot; niistä minä pidän :-D

Jumppapallo on kehoystävällinen väline

Niskavenytys; liike joka tahtoo unohtua ja jota voi harrastaa missä vain

Ei veny, ei jousta... meh :)

Näin päin olen pallon kanssa sinut, mutta toisinpäin kaikkea muuta :-D

Ohjelma on kaksijakoinen, liikkeitä on 4-5 per kerta, salikäyntejä 4 viikossa. Ykkösviikko painottuu jumppaukseen ja kakkosviikko sitten taas enemmän siihen bodaukseen. Mainittakoon nyt vielä, että en oikeasti bodaa, mutta tykkään kyllä ryskiä rautojen parissa (nauraa).
Hiki tulee joka kerralla, sillä vaikka liikkeitä on vähemmän per käynti kuin aikaisemmissa ohjelmissani teen ne intensiivisesti ja hyvällä sykkeellä. Vielä tässä vaiheessa olen hieman epätoivoinen, että saanko ikinä itseäni pallon päällä maatessani taipumaan pallon muotoa seuraillen, onnistuuko istumaannousut jalat salmiakkina rennosti ikinä ja osaanko koskaan tehdä oikeanlaista etukyykkyä. Nyt ensimmäisen kohdalla tunnen olevani kuin rautakanki, toisen kohdalla polvet ei taivu lähellekään lattiaa ja viimeisen kohdalla etukyykky on lähinnä pyllistystä muistuttava kummallinen asento (nauraa). 

Iloisesti teen tätäkin ohjelmaa ja odottelen tuloksia. Haasteita on, mutta ilman niitä elämä olisikin tylsää. Nykyinen ohjelma on edellisiin verrattuna hieman erilainen, mutta vaihtelu virkistää. Sisältää kuitenkin tekemisen meininkiä ja sellaisesta minä pidän!  

Miten teillä on kesä sujunut? Onko syksyllä ajatuksissa aloittaa jokin uusi harrastus tai tehdä iso muutos elämäntavoissa? Syksy kun on hyvä aika startata uusia juttuja.

                                       
                                                 Mari

Tänään(kin) on hyvä päivä!

Tänään(kin) on hyvä päivä! Ja juhlapäiväkin! Itselläni on syitä hymyyn liki joka päivä, mutta juhlapäiviä harvemmin. Se miksi tänään on juhlapäivä johtuu siitä, että uusi elämäntapani täyttää tänään kolme vuotta. 
Hui, kuinka aika rientää! Päivääkään en vaihtaisi pois enkä muuten kaipaa yhtään siihen aikaisempaan elämäntapaani. Tämä on paaaaljon mukavampi tapa elellä ja itse olen energisempi ja terveempi. Sekä mieleltäni että keholtani. Tykkään tästä.

Uuden elämäntapani lisäksi Kahvakuula kainalossa -blogi täyttää vuosia; kokonaista kaksi vuotta! Kaksi vuotta on sekin pitkä aika. Ensin kaksin Maijun kanssa ja sittemmin yksin yrittäen ja blogiin on riittänyt aiheita kirjoittaa. Tunnustan kyllä, että välillä on hetkiä jolloin tuntuu, että aiheita ei ole tai niitä ei vaan itse näe sillä hetkellä. Mutta siinä tilanteessa auttaa se, että te lukijat olette olemassa. Innovaatio kirjoittaa lähtee itsestä ja halusta kertoa muillekin niistä jutuista, jotka tuottavat itselle hyvää oloa ja hymyn huulille. Mutta myös siitä, että tietää aina jonkun lukevan kirjoituksia kiinnostuneena. En koskaan halua kirjoittaa julistamalla tai paatoksella vaan ilolla, positiivisella asenteella, tuomalla esiin vaihtoehdon ja testaamalla itse. Se mikä toimii itselläni ei välttämättä toimi toisella, mutta avoimin mielin kannattaa kokeilla. Niin minäkin teen. Jotkut testauksista ovat lyhyitä eivätkä tuota sen pidempää yhteistyötä tai pysyvyyttä (esim. jakso Itäkeskuksen SATS Elixiassa) ja jotkut taas jäävät elämään pidemmiksi ajoiksi. Jälkimmäisiä on hurjasti paljon enemmän ja ovat pysyvämmin osa elämääni.

Tästä eteenpäinkin toivon, että on syytä hymyyn. Usein eikä vain juhlapäivinä. Siis sekä itselläni että teillä lukijoilla. Elämäntapa, liikunta, vaatteet, kauneus, hyvinvointi ja itsensä hemmottelu pysyvät elämässäni ja blogin aiheina jatkossakin. Pyrin pysymään innostavana ja kirjoittamaan positiivisella asenteella edelleen ja laajentamaan mm. yhteistyötä jo olemassa olevien yhteistyökumppanien kanssa. Toki tavoitteena on tuoda myös kaikkea uutta ja kivaa, jos sellaista on tapahtuakseen ja siitä on kiva kirjoittaa. 

Iso kiitos kaikille tähän asti blogia lukeneille!

Jotakin pientä ja erilaista. Elokuusta marraskuun loppuun (2015) Kahvakuula kainalossa -blogin kirjoituksia kommentoineiden kesken arvon kaksi yllätyspalkintoa per kuukausi. Keskustelu ja kommentointi hyvässä hengessä on tervetullutta jatkossakin!

Tykkään tästä. Siispä jatkan. Hymyä päiväänne!

                                                          Mari