Kolmen minuutin muna

I Love Me -messuilla tuli eteen kapine, joka on nimeltään kolmen minuutin muna (Three Minute Egg - ei maksettu mainos). Minulle uusi tuttavuus, mutta joogaa harrastaville varmasti paremmin tuttu.
Ei liity mitenkään ruokaan, mutta kehon hyvinvointiin kylläkin.

Alla 3 minuutin muna eli joogatiili Maijun käsissä. Nimi on tullut muotonsa puolesta.

Näitä kevyitä kapistuksia oli tarjolla eri värisiä ja painoa näillä ei ole nimeksikään. 

Tuote on siis joogatiili, jota voi käyttää muutkin kuin joogaa harrastavat.

Selkä -lehdessä oli sivu, jossa oli eri asentoja ja venytyksiä kuvattuna tämän joogatiilen kanssa.

Ja jos ajattelen itseäni niin erinomainen kapine, kun haluan saada rintakehäni avautumaan nykyistä paremmin ja ryhtini parantumaan venyttelyn avulla. Tässä alla kuvassa on asennot tiilille kuinka ne pitää olla aseteltuna lattialle, kun avaat rintakehääsi (sinisen tiilen päälle tulee asettaa pää ja pinkin päälle selkäranka).

Alla olevassa kuvassa asento, jolla rintakehä avautuu hyvin (kuvan nainen, jonka nimeä ei tullut kysyttyä, on antanut luvan kuvan käyttämiseen). 

Nupukkipintansa ansiosta joogatiili ei luista alta pois, kun sen asettaa maton päälle. Hintakaan ei ollut päätä huimaava (19e/joogatiili). Yksinkertainen tuote, ja vaikutti hyvin tehokkaalta tarkoitukseensa.

Itse tulin siihen tulokseen, että taidan hankkia itselleni ikioman joogatiilen; tuttavallisesti kutsuttuna kolmen minuutin muna.

                                                                Mari

Maustamaton rahka vai maustettu rahka?

Viikonloppuuni kuului vierailu I Love Me -messuilla, joissa Maiju oli koko viikonlopun bloggarina toisen bloginsa puolesta ja valittuna bloggarina. 

Messuilla oli kaikkea kauneuteen, muotiin, terveyteen liittyvää lisättynä koruilla ja kelloilla. Itselläni ei ollut mitään tiettyä juttua mitä olisin halunnut katsastaa, mutta kun paikan päälle pääsin kävi selväksi, että terveyteen liittyvät kiinnostivat eniten.

Messuilla kun aikansa pyöri ei voinut välttyä tuote-esittelyiltä ja maistiaisilta. Sinänsä ihan kiva, että jaetaan maistiaisia niin voi tutustua tuotteisiin myös maun ja koostumuksen osalta ja miettiä mahdollista ostopäätöstään, kun seuraavan kerran kauppaan astelee.

Ensimmäisenä kohdalle osui Danonen Vitalinea Pro -välipalarahka (ei maksettu mainos).

Danone Vitalinea Pro -rahkapurkit käsissä

Pohjalta kun kuopaisi löytyi mustikkayllätys hillomaisena

Kalorimäärä 160g:n eli tuon koko purkin osalta

100g sisältää kuvan mukaiset määrät mm. energiaa, proteiinia, hiilihydraatteja, sokeria ym.

Ehrmannin maitorahkan ravintosisällön lukemat vertauksena (ei maksettu mainos)

Maistuihan tuo tuote hyvälle, mutta itseäni harmittaa aina, kun nämä sisältävät sokeria niin paljon, että ihan hirvittää. Nykyisin, ei ennen hirvittänyt yhtään, kun ei sokereihin eikä tuotesisältöön kiinnittänyt mitään huomiota. Kannattaa kuitenkin lukea nuo tuotteiden sisällöt ja valita se terveellisempi vaihtoehto.
Laitoin tähän vertaukseksi toisen, maustamattoman rahkan ja sisältöluettelon mukaisesti sokeria kyseisessä tuotteessa on huomattavasti vähemmän. 
Arvata saattaa siis kumman minä valitsen, kun painoani haluan hallita ja sokerit ovat minimissä. 
Makua saa marjakeitosta ja hedelmistä halutessaan. Itselläni maustamaton rahka menee alas ilman ongelmia pari kertaa päivässä.

Maistiaisin oli mennyt runsaasti sunnuntainakin

Uskon kuitenkin, että nämä välipalatuotteet kehittyvät jatkossa enemmän ja enemmän sinne terveellisempään suuntaan ja varsinkin sokerittomiksi. Kysyntä kun on kasvamaan päin.

                                                                 Mari

Kävelyä ja portaiden kipittelyä

Salitreenaukseni on nyt pienellä tauolla. Ei kuitenkaan kovin pitkään vaan menossa on ns. aerobinen viikko. Tällaisen viikon pidän joka viides viikko ja se on mukavaa vaihtelua. Aerobisen viikon jälkeen salilla treenaus maistuu taas ihan uudella innolla.

Kuluvalle viikolle on mahtunut rullaportaiden kipittelyä ja portaiden kipittelyä vähintään kerran päivässä, mutta useimmiten enemmän kuin kerran. Siitä huolimatta, että univajeen takia olen ollut ihan pyörryksissä, olen pyrkinyt kipittelemään portaita ja käymään kävelylenkillä. Liikunnasta tulee kuitenkin niin hyvä olla, että väsymyksestä huolimatta sitä jaksaa tehdä edes jotakin. 

Alla olevassa kuvassa on harvinaisen rauhallista matkustajaliikenteen osalta ja on kuitenkin Sörnäisten metroasemasta kyse (siellä liikkuu aina paljon ihmisiä). Jos ruuhkaa portaissa on, niin ei muuta kuin ohjaa itsensä vasempaan reunaan sopivan litteäksi, ettei häiritse oikealla seisovia ja pistää jalkaa toisen eteen kunnes on ylhäällä (alempi kuva).

Rullaportaita on alkuun kamala kävellä, kun tuntuu, että happi loppuu heti alussa ja jalka ei nouse niin millään. Kuvittelisi sen rullauksen auttavan, mutta kun porrasaskelmat ovat hieman normaalia korkeammat niin vähän väliä tuntuu siltä, että kompastuu.
Osuutta on tietysti omalla kunnollakin ja jo muutaman kävelykerran jälkeen happi alkaa riittämään ihan eri tavalla ja ylhäällä ei ole enää edes hengästynyt. Matkalla voi iloisesti tervehtiä alaspäin tulevia ja aiheuttaa hämmennystä (he hee).

Sama on portaita kävellessä. Asun yhdeksännessä kerroksessa, joten portaita riittää (9 kerrosta*16 rappusta =144 rappusta). Aloitan kävelyn ajattelematta montako kerrosta on edessä, joten loppujen lopuksi perille pääsee yllättävän nopeasti. Kotiportaat pistävät kyllä vieläkin hieman puuskuttamaan, mutta tulee aina startattua turhan kovalla vauhdilla ja unohtuu hengittää oikein. Kehityn kyllä koko ajan!

9. kerros ja kuvaa alaspäin

Rullaportaat ja kodin portaat ovat väriltään kovin harmaita, joten niitä kävellessä ei paljon värit iloittele. Näin syksyllä kävelylenkillä näkee huomattavasti kauniimmat maisemat ja värit. Ilo on kävellä ja tarkkailla luonnon värikirjoa.

Syksy on ihanaa aikaa ja itse tykkään tästä vuodenajasta väriloistoineen kovasti. Nyt on saatu nauttia jotenkin poikkeuksellisen lämpimästä ja sateettomasta syksystä; harvinaista.

                                                              Mari

Elintavat elämäntaparemontissa

Elämäntaparemonttini on ollut loistava juttu. Yksinkertaisuudessaan vanhat elintapani ovat kokeneet muutoksen (ja siinä samalla minä itse).

Geenejäni en ole voinut valita, mutta elämäntapoihini voin vaikuttaa. Ravintoon, liikuntaan ja laihtumiseen panostaminen on tuonut laatua omaan elämääni ja elintapojen muutoksella on ollut siinä iso rooli. On kannattanut panostaa ihan itsensä takia ja sitä suosittelen kaikille. Samalla tekee itselleen palveluksen ja esimerkiksi ehkäisee yleisimpiä sairauksia.

Ravitsemus ja liikunta ovat olleet se juttu, millä kilot on saatu kuriin. Ja se on tehty maltillisesti tavoitteena pysyvyys. En kaipaa jojoilua painon suhteen, joten tämä elintapojen muutos on toteutettu sillä mentaliteetillä, että paluuta entiseen ei ole. 
Liikunta on vaikuttanut minuun positiivisesti lisäten energiaa ja hyvää oloa entisestään. Kunnon salitreenillä on saanut purettua mahdolliset isommat aggressiot ja kävelylenkillä saa tuuletettua mielensä. Kaikkien liikuntasuoritusten jälkeen on hyvä olo (suorastaan euforinen) ja siihen jää tietyllä, hyvällä tavalla koukkuun.
Syöminen kuuluu olennaisena osana päiviini tasaisella rytmillä ja nälkää ei ole tarvinnut nähdä. Ruoka-aineet ovat entiseen verrattuna ihan eritasolla; mahdollisimman puhtaita ja luomua, laadukkaita. 

Kaikkea ei ole tarvinnut laittaa uusiksi tai lopettaa, mutta tarkkailua kannattaa harjoittaa elintapojensa osalta. Itse en ole tupakoinut koskaan, joten siihen ei tarvinnut remonttia ulottaa. Sen sijaan alkoholin käyttöä olen rajoittanut ja vähentänyt huomattavasti entiseen verrattuna; humalajuominen ei edistä terveyttä ja kaloreita tulee ropinalla. Herkuttelut on minimissä, mutta ei kokonaan kiellettyjä. Silloin tällöin sallittua pienissä määrin nautiskellen. Herkkuihin lasken jälkiruuat, karkit, suklaat, jäätelön, pullat ja alkoholin

Elintapojen muuttumisen myötä on tullut kiinnitettyä huomiota yöunien pituuteen ja pyrin siihen, että saan riittävästi unta. Sehän on terveyden edellytyksiä ja lihakset kasvavat levossa. Riittävä yöunen määrä on aikuisella 6,5h - 8,5h; itselläni keskiarvo on 6,5h. Vielä pitäisi pinnistää tuohon tunti lisää niin olisin itseeni tyytyväinen.

Sanotaan myös, että stressi ja huonot ihmissuhteet heikentävät terveyttä ja esimerkiksi yhdistystoiminta ja uskonnollinen vakaumus lisäävät elinvuosia. 
Hmmm... No kaksi ensimmäistä kohtaa eivät kuulu elämääni (stressistä en kärsi ylipäänsä ja ympäröin itseni vain positiivisilla, hyvillä ihmisillä) ja jälkimmäiset kaksi ovat hyvällä tolalla.

Siinä se elämäntaparemonttini onkin pähkinänkuoressa. Alussa oli olotila, tahtotila, tavoitetila ja siitä se lähti. Yllä olevat asiat ja niiden muuttaminen ovat vaikuttaneet mieleeni ja ulkoiseen olemukseeni ja kun koen, että on hyvä olla niin se välittyy ympäristöönkin. Ehkä myös tarttuu...

Päivääkään en ole katunut ja mistään en ole kokenut, että olisin joutunut luopumaan.

                                             Mari

Riisiproteiinijauhetta testissä

Sain purkin Puhdistamon riisiproteiinijauhetta testiin.  Kannoin purkin viime viikolla töihin ja ajattelin ottaa työkaverini mukaan testiraatiin. Itse olin ottanut mukaan rasvatonta maitoa ja ajattelin sekoittaa jauheen siihen. Työkaverini sekoitti jauheen veteen.

 

Tässä vielä ollana purkin kimpussa. Mielenkiintoista.

 

Kun purkki saatiin auki, niin sitten maito ja jauhe sekaisin. Sen jälkeen vain sekoitus ja nauttimaan.  

 

Purkin kyljessä luki, että koostumus on jauhomainen. Mielestäni maku oli ihan OK, mutta todellakin koostumus oli aika jauhomainen, jopa niin, että jauhomaisuus tuntui jäävän hampaisiin. Maku oli omasta mielestäni ihan ok. 

Työkaverini ei antanut tälle juomalle hyviä pisteitä. Juuri tuon jauhomaisuuden takia ja voi olla makuun vaikutti hänen osaltaan myös se, että hän sekoitti jauheen veteen. 

Pitänee pistää tuo Marikin testaamaan tämä sama jauhe ja katsoa, että mikä on hänen tuomionsa tästä jauheesta. 

Onko muut tätä maistaneet? Jos on, niin mikä on teidän tuomionne tästä?

Maiju

Frozzypack eväsrasia

Me ollaan Marin kanssa molemmat sellaisia eväitä mukanaan kantavia ihmisiä. Molemmilla ehkä on omat syynsä. Itselläni se on keliakia ja Marilla se on tiukan ruokavalion noudattaminen. Siitä syystä mulle tuli mieleeni, että voisin tännekin blogiin postata mun oma pelastukseni eli Frozzypackin eväsrasian. Kesällä liikuin vähän enemmän ja aina  piti miettiä, että miten saan salaatit yms. mukana kuljetettua niin, että ne pysyy hyvänä. Kun itse sairastan keliakiaa, niin aina ei ole saatavilla niin helposti gluteenitonta ruokaaa. Silloin kun en ole varma ruoan saatavuudesta, niin kannan omia eväitä mukanani. Tämä rasia on monesti pelastanut mut nälkäkuolemalta.

Kun yrittää syödä säännöllisesti, niin omat terveelliset eväät kulkevat tässä kätevästi. Oman rasian ostin siis kesällä Partioaitasta. Enkä ole katunut. Goolettamatta rasian nimellä, voi löytyä muitakin ostopaikkoja rasialle.

Rasiassa on kansi, joka laitetaan pakastimeen 10 tunniksi ja sitten kun sitä tarvitsee, niin kansi napautetaan rasia päälle paikoilleen ja eväät pysyvät noin 7 tuntia viileänä. Suosittelen, jos tällaiselle on tarvetta.

 

Itse ostin rasiaan myös erillisen kannen, jota pidän rasian päällä jääkaapissa. Sitten kun lähden liikenteeseen, vaihdan kanneksi tuon "jäädytetyn" kannen. Sitten vaan menoksi.

Itse saatan pakata siis mukaa salaattia, tai laittaa rasiaan sämpylät yms, muuta kylmässä säilytystä kaipaavat eväät.

 

Joskus vielä pakkaan rasian pienee kylmäkassiin, jos otan muitakin eväitä pidempään päivään.

 

Näin siis ei tarvitse sortua mihinkään epäterveellisiin välipaloihin, vaan voi noudattaa ruokavaliotaan myös reissuilla.

Maiju

Venyy, venyy, kun vähän venyttelee!

Inhosin joku aika sitten venyttelyä, kun tuntui, että en taipunut niin yhtään, mutta nykyisin teen sitä mielelläni, vaikka en edelleenkään ole kovin notkea. Olen huomannut, että venyttelystä on loppujen lopuksi pieni vaiva ja kuitenkin iso apu. 
Sitä voi  myös tehdä missä vain ja milloin vain. Itse venyttelen 20 minuutin ajan kolme kertaa viikossa ja pienempiä hetkiä joka päivä aina, kun jotakin paikkaa tuntuu erityisesti kiristävän.

Toimistotyöläisenä runsas istuminen ja yksipuoliset asennot kireyttävät lihaksiani, mutta niin sitä tekee kova liikuntakin. Iän myötä tulee omanlaisensa jumitukset kuvioihin. Lihaksethan sopeutuvat siihen pituuteen missä ne ovat eniten. 
Itselläni on ollut huono ryhti ja vasen olkapää selkeästi kääntynyt eteen mikä taas haittasi vasemman käden normaalia liikkumista pahimmillaan. Nämä kireydet ja jumit ovat johtuneet pitkälti pitkistä työpäivistä, vähäisestä liikunnasta ja olemattomasta venyttelystä. Eniten on kiristänyt rintalihaksia, lonkan koukistajia, hartioita ja reiden takaosia. 
Lonkan koukistajien kireyden huomasin hyvin kävelylenkeilläni, kun jalka ei niin sanotusti tuntunut normaalilta askeltaessa, mutta nyt kuntoremontin aikana olen saanut niihin lisää liikkuvuutta venytellen ja osteopaattini avustuksella.

Venyttely palauttaa lihakset lepopituuteensa, parantaa niiden verenkiertoa ja tietty myös rentouttaa. Lisäksi nivelet tulee huollettua samalla. Venytellä voi vaikka tv:tä katsellessa.

Itse olen keskittynyt pitkäkestoisiin venytyksiin, joiden sanotaan sopivan paremmin liikunnan jälkeen tehtäväsi ja liikkuvuutta parantamaan, mutta työpäivän aikana, kun aika on rajallista tai aamulla, kun yritän herätellä itseäni teen silloin tällöin lyhyitä venytyksiä ja pyörittelen jäseniä (muitakin kuin silmiäni). Siinä kroppa heräilee mukavasti ja veri alkaa kiertää jäsenissä.

Venyttelytekniikoita on valtava määrä, joten jos innostusta on, kannattaa tutustua joogaan tai pilatekseen. Ja onhan erikseen tarjolla myös kehonhuoltotunteja joissakin liikuntakeskuksissa.


                                                                    Mari

Treenipäivä käsipainoilla

Tänään oli käsien (allit), olkapäiden ja rintalihasten treenauspäivä. Tavallaan tykkään ja tavallaan inhoan treenata näitä osa-alueita, kun olen nii-in kovin heikko yläkropastani ja käsistäni. Ja kuitenkin tiedän, että sen takiahan kuntosalilla käyn, että harjoittaisin heikkoja osa-alueita voimakkaammiksi ja saisin kehitettyä lihasta ja voimaa. Ilmaiseksi ei lihas kasva, voima lisäänny ja allit katoa. 
Siispä jätin mutinat sikseen ja siirryin erilaisia vipunostoja, face pull:ia ja penkkipunnerrusta pääsääntöisesti käsipainoilla ahkerasti tekemään!

Face pull -liike

Kuntosalilla, jossa pääsääntöisesti käyn, on iso rivi käsipainoja, joten on mistä valita. On hieno asia, että on otettu huomioon eri tasoiset kuntoilijat, sillä rivistä löytyy käsipainot alkaen 1 kg aina jonnekin 80 kg:hen asti (ellei enemmänkin).

Itse olen aikanani aloittanut 1 kg:n käsipainoilla ja ne tuntuivat silloin hurjan painavilta (hiki oli otsalla heti). Aluksi tuntui hieman hassulta tehdä 'vauvapainoilla', kun vieressä joku toinen saattoi tehdä reilusti suuremmilla käsipainoilla hauiskääntöä. Mutta ei pidä antaa sen hämätä. Maasta se voimatonkin ponnistaa ja pikkuhiljaa kilot ovat painoissa lisääntyneet kautta linjan. 

Kiva se on katsoa alla olevan kuvan käsipainorivistöä ja todeta edistyneensä jo niin hyvin, että osaan liikkeistä tarvitsee isommat käsipainot kuin alla olevan kuvan telineistä löytyy tai ainakin käyttää niitä isomman kilomäärän omaavia painoja liikkeestä riippuen. 
Ja allit ovat hurjasti pienentyneet että papu hihassa kasvanut, joskaan en hauiksellani vielä pullistele (tuskin koskaan niin tulen tekemäänkään).

1kg - 10kg

Vähän isommat käsipainot hienossa rivissä ja kilomäärät alkaen 10kg.

Monta kuukautta salilla käydessäni ihmettelin, että miksi ihmeessä on käsipainoja, joiden kilomäärät ovat 50 kg tai enemmän, kun en niitä ikinä kenenkään nähnyt käyttävän. Ajattelin, että ehkä ne on vain haluttu muodon vuoksi kasata rivistöön tai lattialla pyöritettäväksi, mutta toisin kävi. 
Kesti aika kauan, kun se päivä tuli, että näin livenä, kun 60 kg:n käsipainoilla tehtiin hauiskääntöä eikä vain puhalleltu päältä pölyjä tai pyöritetty pitkin lattioita. Totesin silloin ihan ääneen, että oho ja sain muuten niin totiset ja vakavat kasvot nauramaan. Hyvä niin, joskin ei siinä varmasti hymy isommin irtoa, kun rautaa vääntää tuollaisia määriä. Itseäni ainakaan ei hymyilytä pienemmillä käsipainoilla touhutessani, vaikka muutoin yleensä hymyilen paljon.

Mutta tässä on sitä tavoitetta meikäläisellekin; ei nyt 60 kiloa yhdellä kädellä hauiskäännössä, mutta vaikka yksi kolmasosa tuosta kilomäärästä. Siihen on vielä matkaa, mutta ehkä mä sen jonakin päivänä nostan...

                                                           Mari

Sulkapalloa ja ulkoilut päälle

Eilen pelattiin sulkapalloa Maijun kanssa tunnin verran ja siinä pelin tuoksinnassa kerroin Maijulle, että aion kävellä pelin jälkeen osan matkaa kotiinpäin ihan vain omaksi ilokseni, saadakseni happea ja nauttiakseni ulkoilmasta.
Maiju innostui asiasta itsekin ja pelin loppupuolella päädyttiin siihen, että kävellään yhdessä molemmille suht edullinen reitti, kun asutaan kuitenkin eri puolilla pääkaupunkiseutua.

Reitin suunnaksi otettiin Helsingin Pihlajisto, josta molemmat pääsisivät suuntiinsa julkisilla näppärästi ja matkan varrella sovittiin arvioitavan päämäärä tarkemmin fiiliksen, ilman ja kävelyvauhdin mukaan.

Lähtö oli Merihaka, Helsinki ja 'maali' lopulta Vanhakaupunki, Helsinki. Matkan pituus on reittioppaan mukaan n. 5,4km ja matkaa taitettiin sopivalla vauhdilla, reppu selässä heiluen, puhe luistaen ja muutamat kuvat ottaen n. 1h 10min.
Mykkinähän me ei kävellä ikinä, aikaa kuvauksellekin annetaan ja muistetaan pitää sopivasti itsemme lämpimänä.

Reitti oli juuri sopiva pyrähdys ulkona sulkapallopelin päätteeksi. Ja ilma sopiva kävelylle, vaikkakin tuuli oli jo hieman kolea.

Hanhet ilmassa Arabianrannassa

Taisi olla navigaattori sekaisin, kun lensivät edestakaisin....

 Mari muisti katsoa taakseen onko Maiju matkassa...

Taivas oli hienon värinen auringon laskiessa

Maijun nettihetki; aikaa postaukselle täytyy olla aina. :-D



Mari

Kaikkien aikojen paras suomalainen jääkiekkoilija

Kaikki ovat varmasti joskus kuulleet nimen Teemu Selänne. Nekin, jotka eivät jääkiekosta välitä yhtään. Kiistämättä on huippu-urheilija ja erinomaisesti menestynyt sellainen. 
Huippu-urheilija yhä, vaikka iän puolesta huippukiekkoilijan uran ehkä pitäisi olla jo ohitse ja miehen itsensä nauttia eläkepäivistä huippu-urheilun suhteen.
Mies on upea esimerkki siitä miten pysyä huippukunnossa edelleen ja millainen polte pitää olla, että jaksaa vuodesta toiseen pysyä huipulla. 

Elokuva Selänne; dokumentti miehen tähän astisesta urasta ja elämästä, harrastuksesta, josta tuli ammatti ja elämä. Esimerkki tosielämästä; onnistunut sellainen.
Kaikilla ei harrastuksesta tule uraa eikä ainakaan rahakasta sellaista, mutta liikunta voi kuulua jokaisen meidän elämään. 

Suosittelen lämpimästi katsomaan kyseisen dokumentin, jos mahdollista (ei maksettu mainos). Me katsottiin tämä Maijun kanssa ennakkonäytöksenä, kun sellainen mahdollisuus oli. Kumpikaan meistä ei suuntaa ammattilaisjäille, mutta ehkä tulevana talvena kokeillaan pysytäänkö luistimilla....

                                                       Mari